Silmälläpidettävä

HCL - Highly Creative Lady

2011-11-18T11:35:00.001-08:00

Välillä tulee höhlä olo, kun oivaltaessaan jotain tajuaa, miten kaukaa pitää hakea helpolta vaikuttavia ratkaisuja. Otetaan esimerkki. Kirjoittelin taannoin pettymyksestäni Solgarin betaiini-hydrokloridin suhteen. En luovuttanut, vaan kokeilin toisen valmistajan, Source Naturalsin, tuotetta. Arvelin aiemmin, että Solgarin tuotteessa oleva maitoa sisältävä pepsiini olisi ollut vatsanväänteitteni taustalla. Silmäys etiketteihin osoittaa arveluni kuitenkin kyseenalaiseksi: Solgarilla betaiini-hydrokloridia on 325 mg ja Source Naturalsilla 650 mg - pepsiiniä puolestaan Solgarilla 59 mg ja Source naturalsilla peräti 165 mg! Miksi SN:n tuote ei sitten aiheuta minkäänlaisia oireita? Sidosaineet ovat jotakuinkin samat, joten niistäkään ei voine syytä etsiä. Perin outoa.

Suolahappo ja pepsiini ovat viimeisen kuukauden aikana osoittautuneet toimiviksi jutuiksi kohdallani. Törmäsin suolahappoon Kaisa Jaakkolan suomentamassa Charles Poliquinin artikkelissa, jossa mahan vähäinen suolahapon tuotanto liitetään liikaan hiilihydraattien syömiseen, B-vitamiinien puutteeseen, kilpirauhasen vaajatoimintaan ja ruokayliherkkyyksiin. Perinteisesti taustalta löytyvät myös stressi, helikobakteeri, liika happamien juomien nauttiminen ja ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset. Tein sivustolla mainitun kotikutoisen suolahappotestin (en tosin syönyt pihviä) ja pääsin muistaakseni kymmeneen kapseliin, ennen kun vatsaan tuli lämmin tunne. Poliquinin mukaan ei pitäisi joutua ottamaan yli seitsemää kapselia, koska silloin vatsa ei tuota lähes ollenkaan itse suolahappoa. Tekisi mieli testata asia yksityiskohtaisemminkin, mutta tällä hetkellä minulla ei ole rahaa eikä välttämättä innokkuuttakaan Biosignatureihin tai muihin. Siispä jatkan ainakin toistaiseksi parin suolahappotabun nappaamista entsyymien kanssa jokaisen ruokailun yhteydessä. Suolahappo kannattaa muuten aina ottaa ruokailun keskivaiheilla; muuten voi alkaa ikävästi korventaa. Kuten kemian tunneilta muistamme, suolahappo syövyttää. ;)

Muistan hämärästi lukeneeni hapottomasta mahasta eli atrofisesta gastriitista jo ensimmäisen minulle tehdyn gastroskopian tuloksista (muistaakseni vuonna 2003). Lääkärikin vähän ihmetteli, miten mahalaukussani saattoi olla kolme päivää sitten syömäni tomaatin paloja, jotka näyttivät siltä kuin eivät olisi sulaneet lainkaan. Löydös ei kuitenkaan aiheuttanut jatkotoimenpiteitä ja itsekin ajattelin syyn olevan muualla. Näin varmasti osittain oli ja onkin, mutta nyt melkein kymmenen vuotta myöhemmin olen pettynyt ja vihainen, ettei asiaa sen kummemmin lähdetty tutkimaan tai etsimään ratkaisua. On absurdia, jos kaikkien kokeiluideni, kalliiden tutkimusten ja henkisen ja fyysisen kärsimyksen jälkeen vastaus löytyy jostain niin yksinkertaisesta kuin suolahapon tuotannosta! No, ei mennä vielä asioiden edelle...

En osaa nimittäin sanoa, johtuuko mielettömän hyväni oloni pelkästään suolahaposta vai olisiko myös samaan aikaan aloittamallani Mivitotal Premiumilla osuutta asiaan. Vaikuttaa siltä, että teen nyt jotain oikein. Tänä syksynä parin kuukauden välein otetuissa labroissani on silmiinpistäviä eroja: nyt kalsium ja rauta ovat alkaneet imeytyä (Hb:ni ei ole kuuna päivänä ollut yli 130:tä!) eikä B-12-vitamiinista näyttäisi olevan puutosta. Tunnen tämän myös omassa olossani ja tuttujenkin mielestä näytän nyt hyvinvoivalta. Mikä parasta, voin nyt keskittyä oikeasti relevantteihin asioihin, kuten opinnäytetyön tekemiseen. Aiheeni liittyy - yllätys yllätys - tulehduksellisiin suolistosairauksiin ja ravintolisiin/kasvirohdoksiin. Aihetta on tutkittu vähän, mutta tarpeeksi yhteen opinnäytteeseen ja odotan innolla, että pääsen jakamaan löydöksiäni myös tämän väylän kautta. On ihanaa laulaa, soittaa, nauraa ja kirjoittaa pitkästä aikaa ja tuntea sama keveys ja olemassaolon merkityksellisyys kuin 9-vuotiaana ensimmäistä kirjaani tunteen palolla naputellessani! :)

psst. Lisätietoa mm. ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen pitämästä Pronutritionist-blogista, jossa on muutenkin katsastamisen arvoista tietoa suolistojutuista!

Marylandin yliopiston vinkit Crohniin

2011-10-09T11:07:00.000-07:00

Sain kesällä vihiä, että Marylandin yliopistossa tiedettäisiin jotain Crohnin taudista ja sen vaihtoehtohoidosta. Tässä pientä tiivistelmää heidän nettisivuiltaan.

Ravitsemus

Joidenkin tutkimusten mukaan pitkälle käsitelty ruoka, sokeri ja rasvat saattavat edesauttaa taudin kehittymistä. Tietyt ruuat voivat myös vähentää oireita.

- Hedelmät ja vihannekset, rasvojen vähentäminen ja sokerin eliminointi vähentävät sairastumisriskiä. Vaikka vähäkuituisuus on yksi taudin riskitekijöistä, joidenkin potilaiden mielestä kuitu pahentaa oireita. Jos koet sen ongemaksi, vältä raakoja vihanneksia ja höyrytä tai paista ne mieluummin. Vältä myös runsaskuituisia hedelmiä, kuten omenoita.

- Meijerituotteet, rasvat ja mausteet saattavat vaikeuttaa oireita.

- Syö antioksidantteja ja ruokia, jotka sisältävät runsaasti B-vitamiineja, kalsiumia, magnesiumia (kokojyvätuotteet, tummanvihreät vihannekset ja merikasvit ja vältä raffinoitja ruokia.

- Syö pienesti 5-6 kertaa päivässä

- Vältä kahvia, alkoholia ja tupakkaa

- Jos oireet ovat vakavia, omega3-rasvahapoilla terästetty nestedieetti on suositeltava, mutta sitä tulisi noudattaa vain ammattilaisen valvonnassa.

Vitamiinit ja mineraalit

- Crohnintautisella on usein puutetta D-, K- ja B12-vitamiineista, foolihaposta kalsiumista ja sinkistä. Useat hyötyvät monivitamiinista. Suositusmäärät: 25 mg sinkkiä, 800 mg foolihappoa, 800 mcg B-12-vitamiinia, D-vitamiinia 1000 IU, kalsiumia 1000-1200 mg. Lisäksi omega-3-rasvahappoja 2,7 g, Sacchromyces boulardii -probioottia 250 mg x3- 500mg x4, NAG (n-asetyyli-glukosamiini) ja glutamiini 400 mg x4.

Yrtit

Yrttilääkinnästä Crohnin hoidossa on vähiten tutkimusta ja suositeltavaa on käydä jonkun asiaan perehtyneen pakeilla. Perinteisesti tulheduksiin käyttetäviä yrttejä ovat:

- Slippery Elm (Ulmus fulva)

- Marshmallow (Althaea officinalis) -Rohtosalkoruusu

- Curcumin (Curcuma longa) -Kurkumiini

- Cat's claw (Uncaria tomentosa) - Kissankynsi

- Boswellia (Boswellia serrata)

Homeopatia

- Mercurius
- Podophyllum
- Varatrum album

Moderni käkikello ja viattomuuden ylistys

2011-10-08T09:18:00.000-07:00

Ostin tänään sarastusvalon, joka jäljittelee auringonnousua. Ei näistä varttia vaille viiden aamuheräämisistä muuten tule yhtikäs mitään - varsinkaan, kun syksy on nyt oikeasti täällä. Laadukkaan ja riittävän unen terveyshyödyistä alkaa olla jo sen verran paljon näyttöä varsinkin immunologian ja aineenvaihdunnan kannalta, että se kannattaa ottaa tosissaan. Jurnuimmatkin asiantuntijat alkavat jo liputtaa valon terveyshyötyjen puolesta. Omassa kehossani myös olen kokenut, että valohoidolla tuntuu olevan itselleni suurempi hyöty kuin D-vitamiinilla, jota kyllä sitäkin edelleen käytän. Mutta vaikuttaa siltä, että vasta D yhdistettynä tiettyihin spektreihin saa toivottuja vaikutuksia aikaan.

Vuosi sitten taisin autuaasti unohtaa kertoa teille täysspektrisiin päivänvalolamppuihin liittyvistä kokeiluistani. Päivänvalolampuissahan valon spektri on harmonisempi kuin esim. kirkasvaloissa, jotka saattavat olla liikaa vaikkapa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaville. Viime syksynä investoin vain muutamaan tehokkaaseen päivänvalolamppuun, mutta nyt saattaa olla tarvetta järeämmälle varustukselle. Kun vain löytäisi jostain jonkun kivannäköisen valaisimen. Loisteputket olisivat tehokkaimpia, mutta niistä tulee turhan helposti kömpelö toimistovaikutelma. Onko muilla samanlaisia ongelmia?

Seuraava on harvinaisen kömpelö ja kehnosti suunniteltu aasinsilta, mutta olen nyt ollut kolme viikkoa harjoittelussa lastenpsykiatrialla enkä voi muuta kuin ihmetellä, kuinka jopa vaikeasti traumatisoituneiden lasten katseissa on viatonta pilkettä, valoa ja toivoa. Kunpa eivät sitä koskaan menettäisi!

"Every child is an artist. The problem is how to remain an artist once we grow up." - Pablo Picasso

I got love in my tummy!

2011-09-15T09:05:00.000-07:00

Koen velvollisuukseni esitellä teille uudet löydökseni, jotka ovat tehonneet uskomattoman nopeasti. Kuulin Enzymedican tuotteista ensimmäisen kerran jo varmaankin kaksi vuotta sitten, mutta vasta nyt uskalsin sijoittaa heidän tuotteisiinsa. Biolatten tuotteilla tuntuu olevan paljon tyytyväisiä käyttäjiä, mutta itselläni tähän menneessä mikään kokeilemani (Hiivax, Original, Boulardii) ei ollut toiminut. Crohn & Colitiksen keskustelufoorumilta bongasin kuitenkin Havitallin ja olen kovinkovin tyytyväinen! Mutta huomaan, että vatsani siedä todellakaan suurissa määrin kuituja. Yksi vajaa teelusikallinen tätä veteen sekoitettuna aamulla on tällä hetkellä sopivasti.

Olen ottanut Digest Goldia ja Digest Spectrumia (erityisesti ruoka-aineyliherkkyyksiin) molempia yhden päivässä aterioiden yhteydessä, ja ainakin nyt tuntuu, että nämä toimivat. En muista koska vatsani olisi ollut näin hyvässä kunnossa. Koen eläväni aika stressaavaa aikaa juuri nyt, mutta vatsa ei ole inahtanutkaan! Joskus aamuisin olen aivan liikuttunut siitä, ettei koske, okseta eikä tarvitse herätä ylimääräistä tuntia aikaisemmin ehtiäkseen ravata kymmenen kertaa vessassa ennen lähtöä. Yöt saa nukuttua eikä tarvitse ylimääräistä dropata ja ihokin on paremmassa kunnossa kuin aikoihin. :)

Kävin tänään pitkästä aikaa Hakaniemessä Vii Voanissa ja löysin merilevien lisäksi tällaista jasmiiniteetä. Näin syksyllä jasmiiniterapia tuleekin tarpeeseen: sen pitäisi auttaa hiipivään alakuloisuuteen, elastisoida ihoa ja stimuloida kaikenlaisia aisteja. Hmmm... ;)

... ja taas beibi rokkaa ja maha on yhtä hunajaa!

Yrttimummo ja Eränkävijä

2011-08-27T11:14:00.000-07:00

Myönnän olleeni viime kuukaudet aika pihalla maailmanmenosta ja blogikuvioista. Sen olette varmaan täälläkin huomanneet. Ja ah, miten autuasta se on ollut! Kuumin superfood-innostus vaikuttaa pyyhkineen jo valtakunnan ohitse ja monin paikoin on alettu purkaa ylimääräistä energiaa isomman mittakaavan asioihin - eli lähelle. Pieni ja minimalistinen on kaunista.

Alkukesästä mieleni kaipasi vapautusta. Annoin sille luvan. Päätin, että saan tehdä mitä haluan enkä pakota mitään tapahtuvaksi. Tämä johti siihen, että aloin lukea juuri oikeita kirjoja, löytää uudenlaista musiikkia, laulaa, kirjoittaa ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä maastossa. Huomaamattani olin käytännössä koko kesän elävällä ravinnolla.

Elokuun alussa alkoi taas tehdä mieli lämmintä ruokaa ja keho rupesi oireilemaan epämääräisesti. Ayurvedisesti tämä selitettäisiin niin, että kesällä kerääntynyt vata purkautuu. Nyt eletään siis kaphan aikakautta. Oloni on ollut todella kummallinen - tai siis tutut Crohn-oireet ovat palanneet. Etenkin nivelkivut, vatsan turvottelut, pahoinvointi ja aftat ovat olleet harvinaisen häijyjä. Nyt osaan kuitenkin suhtaudua niihin lempeän hyväksyvästi enkä koeta tukahduttaa niitä. Ne ovat merkki jostain.

Näistä olen huomannut olevan jonkinlaista apua:

Solgarin Goldenseal: Kanadassa ja Pohjois-Amerikassa laajalti käytetty maksaa puhdistava, anti-inflammatorinen ja -mikrobinen, laksatiivinen, lantion alueen verenkiertoa edistävä ja kariesta ehkäisevä yrtti

Natura Median Serrapeptaasi: anti-inflammatorinen ja antikoagulanttinen silkkiperhosten toukkien suolistosta eristetty bakteeri, joka hajottaa kuollutta ja sairasta kudosta kajoamatta terveeseen ja toimii kipulääkkeen tavoin

Natura Median Gelée Royale: l. kuningatarhyytelö, tasoittaa hormonitoimintaa ja sisältää paljon aktiivisia lipidejä, aminohappoja, kivennäis- ja hivenaineita sekä vitamiineja

Ensimmäinen parin viikon goldenseal-kokeiluni päättyi hieman onnettomasti masiiviseen ripuliin (annostus todennäköisesti liian suuri), mutta aion kokeilla sitä uudelleen, kunhan saan tilanteen tasoittumaan. Ihme, etten ole törmännyt tähän aikaisemmin, koska se näyttää olevan laajasti käytetty rapakon takana. Olen toiveikas, mutten sokea.

Serrapeptaasia taas päätin kokeilla uteliaisuuttani, koska siitä on rummutettu niin monelta taholta. En osaa sanoa vielä juuta enkä jaata. Raportoin sitten kokemuksistani. Gelée royale puolestaan on vanha tuttu. Se on auttanut aina lieviin PMS-oireisiini ja antanut virtaa. Siitepöly on sekin tehnyt come backin kaapistoihini.

Hupaisaa, mutta olen myös oppinut vetelemään lähes tottuneesti MSM:ää, tuota pahanmakuista rikkipulveria! Sekoitan sen aamulla omenamehuun ja lourautan koivunmahlaa päälle. Kullakin makutottumuksensa... :D Maito- ja kalakokeiluni eivät onnistuneet yhtä hyvin. Raakajuustoa vatsa tuntui kestävän jonkin verran, mutta neljä päivää sitten nauttimastani puolesta desistä jogurttia kärsin edelleen. Kalan proteiinipitoisuus taas tuntuu olevan tällä hetkellä mahahapoilleni liikaa eikä vatsakalvoni tunnu muutenkaan olevan kunnossa. Koetin itselääkitä vaivaan testaamalla Solgarin Betaiini-hydrokloridi-pepsiini-valmistetta, mutta huomasin vasta myöhemmin sen sisältävän maitoa... Grande katastrof! Eli: jos joku tarvitsee 88 tabua kyseisestä tuotetta, voi lähestyä esim. sähköpostilla.

Terveystilanteeni siis elää. Luotan siihen, että vastaukset tulevat, kun on niiden aika eikä niitä välttämättä tarvitse edes etsiä. Veikkaan, että tulen siirtymään syksyn tullen enemmän lämmitettyyn ruokaan ja jättämään hedelmiä vähemmälle, koska ne tuntuvat nostavan verensokeria ja aiheuttavan käymistä. Olen myös alkanut haaveilla juustokuorrutetuista munakkaista aamiaisella! :D

Löysin muuten uuden kiintoisan blogin: Eränkävijä. Kirjoittajana on astmasta, hypoglykemiasta ja erilaisista ruuansulatushäiriöistä kärsinyt mies, joka on saanut apua eläinperäisestä raakaravinnosta. Paikoitellen havaittavissa heikkilämäistä hyökkäävyyttä, mutta muuten viihdyttäväkin tapaus.

Hah, ette muuten arvaa, minkä lisänimen olen saanut koulukaverieni keskuudessa! Olen kuulemma Yrttimummo tai lyhyemmin Yrttis, koska näyttelin sellaista viimekeväisessä näytelmässä ja kuljettelin mukana epäilyttävän näköisiä tinktuuroita. Aina joku huomaa, vaikka miten kävisi nurkan takana "tipassa"... :D

Ja vielä: kasvitieteilijä Sinikka Piippo (oikein vanhan koulukunnan hippi!) vieraili eilisaamuna Ylen aamuohjelmassa yrttien tiimoilta. Areenasta löytynee vielä mahdollisuus katsoa pätkä.

Se kesäni mun

2011-08-16T11:37:00.000-07:00

Kasvupaikka

2011-08-07T13:22:00.000-07:00

Kirpeä elokuisen illan tuuli tuudittelee pihapuita. Minä olen onnellinen. Olen ollut koko kesän. Mistä onneni on koostunut?

Ensinnäkin: hiljaisuudesta. Kesän alussa koulun kirjastossa osui käteeni buddhalaista meditaatiota ohjaavan psykologin, Tara Brachin, kirja Ehdoton hyväksyminen. Olen jo pitemmän aikaa tehnyt paluuta syvimpään itseeni, mutta tänä kesänä kotimatka on tuntunut etenevän niin, että maisemat ovat vain viuhahtaneet junan ikkunasta. Tämä kirja on ollut matkakumppanini. Avaa sydämesi, vaikka se voi sattua. Ole aito. Tunne menneisyytesi. Koe myötätuntoa. Siinäpä muutamia murusia.

Tänä kesänä olen rakastanut hiljaisuutta ja mysteereitä. Kirjasto, koti, työpaikka ja merenranta ovat olleet elämäni keskiössä. Olen ahminut runoja, ihmisten sisäisiä matkakertomuksia ja ortodoksista kirjallisuutta. Meditoiminen on ollut niin luontevaa, että voin vain ihmetellä, miksen ole aiemmin löytänyt näitä ulottuvuuksia. Kaikella on aikansa.

Juhannuksen jälkeen aloin kuuden vuoden tauon jälkeen laulaa ja kirjoittaa. Säännöllisesti. Vasta sen valtavan energian purkautuessa tajusin todella, että luovuuden väylien tukkiminen voi sairastuttaa ihmisen ja viedä jopa elämänhalun. Mutta kuten meditaatiota, luovuuttakaan ei voi pakottaa. Täytyy kai välillä kokea syvä turhautuminen, menettämisen ja hallitsemattomuuden pelko ja oma mitättömyytensä voidakseen taas täyttyä.

Kun aloin oivaltaa, kuinka, keiden kanssa ja millä ehdoin tahdon tätä elämääni elää, sairautenikin alkoi näyttäytyä minulle eri tavalla. Aloin kiittää näistä kuormista ja koettelemuksista, joita tielleni on sattunut. Ilman niitä en nyt olisi tässä. Väitän, että arvostelukykyni on kehittynyt. Olipa kyse mistä tahansa asiasta, neuvonantajia tulee aina riittämään. On oltava raivorehellinen itselleen ja intuitiolleen.

Vasta nyt uskallan sanoa tämän ääneen: tämä sairaus tulee ehkä kulkemaan kanssani hautaan asti. Yritin pitkään päästä Crohnistani eroon suorastaan väkivaltaisesti ja kieltää, ettei sitä ole. Ei se ollut mikään ratkaisu. Tylyä, mutta tämänhetkisen kokemukseni nojalla uskon, että tämänkaltaisiin sairauksiin tai pikemminkin ominaisuuksiin ei ole välttämättä lopullista parannuskeinoa. Eikä tarvitsekaan, jos voi elää asian kanssa ja pystyy suhtautumaan siihen lempeän hyväksyvästi.

Onko paraneminen edes tavoiteltavaa? Kuulostan nyt ehkä masokistilta, mutta itselleni kipu on ollut merkittävä opettaja ja ystävä. En vaihtaisi sitä pois. Poeettisesti ilmaistuna: ihmisyyden kipu ei koskaan hellitä. On mentävä päin sitä, mikä tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Sitä sanotaan kasvamiseksi.

Tämä Rauno Lehtisen sanoittama kappale kosketti minua joskus 11-vuotiaana kuorotyttönä ja tekee saman tempun edelleen:

Muistan päivän, lämmön auringon
muistan paikankin sen tuokion,
kun kaiken ensimmäisen kerran ymmärsin
ja oman kasvupaikan tunnistin,
ja tiesin kuuluvani tähän maailmaan
sen osa minäkin siis olla saan.

Jälkeen vuosien etsin tunnelmaa
löydän saman paikan uudelleen
kaiken muuttuneen huomaan kuitenkin
menneet hetket mielessä vain säilyy.

Kerran oman kasvupaikan sain
sitä muistan aina matkoillain
mä sinne kerran tahdon tulla takaisin
on silloin kaikki niin kuin ennenkin.

Ympyrä sulkeutuu. Ainakin joiltain osin. Chilling Lady jatkaa kasvutarinaansa...

Meille, jotka elämme sittenkin

2011-05-24T04:38:00.000-07:00

Jostain syystä toukokuut saavat minut aina rämpimään pohjamudissa, vaikka lokakuulle on vielä hyvän matkaa. Ehkäpä pysähtyminen kuuluu omiin kesänaloittamisrituaaleihini? Tämä on nimittäin jo kolmas vuosi perätysten, jolloin kyselen ”Miksi?” ja käännän elämäni pohjapahnoja myöten silmieni eteen. Kevät tuo päivänvaloon kaiken sen, mitä en haluaisi nähdä: ripustautumiseni, turvallisuushakuisuuteni, suvaitsemattomuuteni, rakkaudettomuuteni, ahneuteni ja pinnallisuuteni – näin alkajaiksi.

Luen parhaillaan kolmea kirjaa, joista en malta olla mainitsematta: Taavi Kassilan Erään etsijän tarina; Matti Salmisen kirjoittama Yrjö Kallisen Elämä ja totuus sekä Voitto Viron Kirjeitä niille jotka ehkä elävät. Kiintoisia ja puhuttelevia kaikki – ainakin minulle tässä elämäntilanteessa.

Arvelen kuulleeni Taavi Kassilasta ensimmäisen kerran joskus lapsena. Muistan hämärästi sen laihan lempeäsilmäisen miehen, joka esitteli TV:ssä juhannus- ja muita taikoja. Miehen elämäkerta avaa hänen taustojaan taitelijaperheen kasvattina, joka on etsinyt kolmisenkymmentä vuotta vastauksia elämänsä kiperimpiin kysymyksiin. Matka on kesken, mutta viime vuodet hän on kokenut löytäneensä Äiti Ammasta oman gurunsa. Kassilan kertomus herättää runsaasti kysymyksiä: kauanko ihmisen tarvitsee etsiä vai onko etsiminen turhaa? Jos valaistumisen voi saavuttaa käytännössä vain gurun avulla, kuinka köpelösti käykään suurimmalle osalle meistä – siitäkin huolimatta, että jälleensyntyminen olisi totta? Entä onko intialaisessa ashramissa tehtävä hyväntekeväisyys arvokkaampaa kuin naapurin vanhainkodissa vieraileminen?

Sain itse asiassa juuri loppuun Timo Elon kirjan Suomi Äiti Amman sylissä – puheenvuoroja ammalaisuudesta, joten nyt minulla on kokonaiset kaksi näkökulmaa – tai itse asiassa useampia. Muutamat tuttavani ovat tiiviisti mukana ammalaisuudessa ja ovat pyytäneet jokusen kerran mukaansa kokouksiin, mutta olen kieltäytynyt kohteliaasti. Nämä kirjat luettuani kantani on todennäköisesti vain vahvistunut: ei kiitos.

Suokaa anteeksi, että latelen taas mielipiteitäni, mutta olen kohtalaisen kyllästynyt siihen, ettei Amman toimintaa mukamas saisi katsastella muuten kuin hänen harjoittamansa hyväntekeväisyyden ja loistamansa kirkkauden kautta.

Pidän Äiti Ammaa guruna gurujen joukossa. Hän saattaa toki olla valaistunut, profeetta tai mitä ikinä, mutta miksi yhden keski-ikäisen naisen sanomisten ja tekemisten pitäisi vaikuttaa minuun tai kehenkään muuhunkaan millään tapaa? Eivätkö kaikki ihmiset ole periaatteessa samanarvoisia ja voisiko olla niin, että sisäisesti jo tiedämme, miten tulee toimia, mikä on oikein ja mistä tässä kaikessa on kyse? Tätä myös luonnolliseski moraalilaiksi olen kuullut kutsuttavan. Kuten Kant sanoi: ” Kaksi seikkaa herättää minussa ihmetystä: tähtitaivas ylläni ja omantunnon laki sydämessäni.”

Eikö ole lisäksi aika ympäripyöreästi ilmaistu, että rakkaus rulettaa? Sama ”totuus” löytyy melkeinpä minkä tahansa liikkeen tai ideologian dogmirakennelmista ja pikkulapsikin (ja ehkä juuri hän, myöhemmin tämä taito ruostuu harmittavan monilta) osaa mielestäni ilmaista elämän perimmäisiä totuuksia väkevämmin. Minua suorastaan huvittaa ammalaisuuden ympärille rakennettu henkisyyden tavoittelun asetelma, jossa ihmisiä mitataan suorituksilla ja se päälle rakennettu hengellisyys, jonka julistajan silmissä näen vain kaksi tyhjää lasia. Missä on se paljon puhuttu rakkaus? Tästä tematiikasta on kirjoittanut mm. Satu Rommi kirjassaan Kahvia ja guruja, joka lienee oivallista luettavaa sekin vaikkapa kesämökin laiturilla laineiden iskiessä kohti ponttooneita.

Kylläpäs edellinen nyt meni provosoivaksi ja epäkorrektiksi (mitähän ”valaistuneet” tällaisista ajattelevatkaan...) Sallinette minun kuitenkin kertoa muutamalla sanalla myös Kallisesta ja Virosta? Yrjö Kallinen on ehkä ensimmäinen poliitikko, jonka sanomisissa ja touhuissa on mielestäni ollut jotain tolkkua. Tämä teosofiaan perehtynyt mies kyseli, elämmeko unessa ja hänelle määrättiin neljä kuolemantuomiota. Kallinen seisoi kuitenkin asiansa takana. Enhän minä mistään mitään tiedä, mutta vakaus on mielestäni ihmisessä hieno ominaisuus. :)

Sitten vielä Voitto Virosta, Lauttasaaren seurakunnan edesmenneestä kirkkoherrasta, joka oli toisen koulukunnan näkövinkkelistä harhaoppinen, toisten mukaan taas avoin ja aikaansa seuraava yhteiskuntakeskustelija. Itse olisin halukas kääntymään jälkimmäiselle kannalle. Löysin puolitoista vuotta sitten kirppikseltä repaleiden vihkosen, jossa oli Viron ajatuksia. Siitä alkoi tutustumiseni hänen tuotantoonsa, ja Matkalla olemassaolon suunnattomuuteen kolahtikin sitten oikein todella. Koin, että siinä puhui (kylläkin hieman häiritsevästi raamatulliseen sävyyn) elämää nähnyt isoisäni, jota en koskaan ennättänyt tavata. Kirjeitä niille jotka ehkä elävät käsittelee minusta aika kattavasti ihmiselon solmuja: pelkoja, kuolemaa, vaikenemista, vallankumouksia, rakastumisen tunteita... Eivät kaikki Viron ajatukset minuunkaan kolahda, mutta hän on niitä harvoja taivaalliseen harppukerhoon siirtyneitä, jotka olisin halunnut tavata.

Erityisesti eräs Voitto Viron lause on jäänyt elämään sieluuni soimaan:
”Varmaan jokaisen ihmisen sydämessä on toive saada suorittaa pyhiinvaellus, minne sitten kunkin sisimmän kutsu viekin.”

Minusta tässä on kyse hyvin perustavaa laatua olevista asioista: elämänhalusta, oman elämäntehtävänsä löytämisestä tai sen oivaltamisesta ja sydämen uskosta siihen, että elämässä voi käydä hyvin. Ja kärsivällisyydestä. Jos ihminen voi kerran etsiä elämänsä suuntaa kolmekymmentä vuotta, niin kuin Taavi Kassila, mitä on muutamia vuosia kestänyt retki sen rinnalla? Ja toisaalta: jokaisella on oma polkunsa kuljettavanaan. Vertailusta seuraa vain ahdistusta.
Joka etsii, hän löytää.

... and you shall find.

Kun koulu on loppu... koittaa hiljaisuus

2011-05-24T04:20:00.000-07:00

Olen asunut kohta kaksi viikkoa uudessa kodissani Laajasalossa. Hiljalleen alan tuntea nämä nurkat kodikseni, vaikka välillä mietinkin, uskallanko kiinnittyä. Olen aina ollut hieman levoton sielu ja muuttanut, ymmm... aika tiheästi. Koetan suhtautua tähän kuin projektiin: tämä on nyt yksi elämänvaihe, jossa kaikki ei ole täydellisesti eikä pidäkään. Elämä on epätäydellistä. Tätä seuraa jotain muuta – sitten joskus. Nyt on kuitenkin nyt.

Eilen oli kevään viimeinen koulupäivä. Ajattelin ääneen erään koulukaverini kuullen ja sanoin, että koen koulun päättymisen jotenkin surullisena. En silloin ehkä tajunnut, mitä sanoinkaan. Hän nimittäin vastasi, että yhden loppuhan on toisen alku – ja näinhän se on. Mutta mitä oikeastaan surin, kun sanoin surevani koulun päättymistä? En ole aiemmin kokenut näin; olen pitänyt koulun loppumista helpotuksena. En ole jäänyt kaipaamaan ihmisiä, koska en ole heidän uskaltanut merkitä minulle mitään. Ehkä nyt olen antanut sen tapahtua?

Tämähän tarkoittaa sitä, että koulun päättymisen sureminen on kohdallani odotettu ja ilostuttava asia! Olen aina vältellyt kiintymistä, koska en ole halunnut pettyä. Olen kokenut, ettei kukaan vastaa tunteisiini ja kaipaukseeni. Nyt olen ehkä uskaltanut ottaa askeleen kohti muita. Sen paljon pelätyn askeleen. Ja toden totta: elämän ei tarvitse mennä niin, että jonkun periodin päättyessä kaikki haihtuu (vaikka sitähän korkeakouluopiskelu monesti on).

Hiljaisuus luo tilaa uusille ajatuksille. Kotini on kirjoittamaton lehti.

Loppukevennykseksi pikkusiskoni 90-luvun alussa muistokirjaani harakanvarpailla raapustama ajatus: ”Kun koulu on loppu ja päästy on kesään, älä housuitta istu muurahaispesään!”

Orastavan kevään riemu

2011-04-24T01:35:00.000-07:00

Aurinkoista pääsiäistä! Harvoin on näin ihanan rauhallista ainakaan tässä taloyhtiössä. Intiapopittajatkin ovat ilmeisesti lähteneet ulkoilmaan reippailemaan. :D Viimeinen viikko nykyisessä asunnossani on pyörähtänyt käyntiin ja muuttolaatikkotorni jo huojuu. Pyykkikone surruuttaa yötä päivää. Eikös se muuten ole varman kevään merkki, että pyykit voi viedä ulos kuivamaan? :)

Kiitos teille, jotka laitoitte edellisen kirjoitukseni perään kommentteja! Colonic-terapia vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta jutulta. Joku kyseli myös, miksi välttelen rasvaa ja lihaa. En minä niitä varsinaisesti välttele, mutta syön vain silloin, kun todella tekee mieli. Eläinkunnan tuotteet yleensäkin tuntuvat lisäävän kehoni kuumuutta voimakkaasti, ja esimerkiksi ihoni on huomattavasti paremmassa kunnossa, jos syön viilentävästi. Tämä tarkoittaa sitä, että lihaa tulee syötyä ehkä kerran kuussa. Rasvaa käytän kyllä aika surutta, mutta voita tekee selvästi mieli enemmän talvella. Valoisampaan vuodenaikaan menee sitten enemmän kasviöljyjä, etenkin vehnänalkiota. Mutta tiedän ihmisiä, joille paleo passaa mainiosti. Lucky you! Se on monesti simppelimpi toteuttaa kuin tällainen toisenlainen. :D

Mutta nyt siihen, miksi alunperin lähdin tänne kirjoittelemaan tänään. Kävin viime tiistaina ensimmäistä kertaa elämässäni ayurvedisessä hieronnassa, joka laittoi liikkeelle jotain isoa - tai niin asian tulkitsin. Puhdistumisreaktiot kestivät kolme päivää, mutta sitten tuli lempeän valoisa olo. Jokin tukkeutunut ja normaalia elämää jumittanut pääsi poistumaan. Huomasin olleeni jo pidemmän aikaa pingottunut ja uupunut. Omasta mielestäni olin koettanut jo kaikkia tietämiäni keinoja, mutta olinkin unohtanut yhden tärkeän: toisen ihmisen. Koin pitkästä aikaa suloisen rauhan ja armollisuuden tuulahduksen. Täällä ei tarvitsekaan pärjätä yksin. Voi kuulostaa naiivilta, mutta omalla kohdallani tämä ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys.

Jotain uutta ja mielenkiintoista on siis aluillaan. Saa nähdä, miten tämän blogin käy uusissa maisemissa.

Taikapulveria?

2011-03-25T11:31:00.000-07:00

En ole taas aikoihin kirjoitellut. Olen ollut yksinkertaisesti finaalissa melkeinpä joka suhteessa. Aivan viime päivinä on kuitenkin alkanut näyttää siltä, että elämässä on kääntymässä uusi lehti. Ilmassa on sekä positiivisia että negatiivisia ioneja; toisaalta odotan uusia tuulia, toisaalta pelkään tyhjän päälle heittäytymistä. Uuden asunnon haku on varmasti kaikkein isoin koetinkivi enkä suoraan sanottuna tiedä, kuinka siitä selviän. Juuri nyt ei olisi voimia taistella paikastaan pääkaupungin surullisen kuuluisilla asuntomarkkinoilla...

Elän yhtä elämäni stressaavimmista keväistä ja Maha Möhönen tuntuu ainakin saaneen siitä vihiä. Tuntuu, että kaikki vanhat konstit on käytetty: ei toimi entsyymit, maitohappobakteerit, hiivanhäätökuurit, raakaravinto, mausteyrtit, sokereiden välttely, ruuansulatutusta tehostavat asanat eikä ulkoilu. Tai joku niistä tuo lohtua hetkeksi, mutta sitten nivel- ja vatsakivut, iho-ongelmat ja pahoinvointi taas palaavat. En todellakaan haluaisi olla ikävä urputtaja, mutta himskatti, että tämä kipu voi lamauttaa. Tai sitten en ole vielä kärsinyt tarpeeksi.

Valaistumista odotellessani tein tilauksen. Tänään postista sitten tuli kolme purkkia Metagenics-merkkisen Ultra Clear -sarjan hypoallergisiksi tituleerattuja ravintolisäpulvereita. Ensin arvelin, etten "sortuisi" tällaisiin keinoihin. Olenhan ainakin halunnut uskotella itselleni olevani joku vitsin luomuhippi. UC-sarja on kuitenkin pyörinyt funkkaripiireistä tuttujen henkilöiden, kuten Raimo Mäkelän kirjojen lehdillä ja kummitellut ravintoneuvojakursseilla, joita olen kahlannut läpi. Ennakkoluulottomana naisena ajattelin ottaa pari purkkia testiin, koska Mäkelä on omien sanojensa mukaan hoitanut useita reumaatikkoja näillä tuotteilla hyvin tuloksin. Reuman ja Mb Crohnin yhteys on sattumoisin hyvin läheinen... Olen taas kerran mainoksen uhri, mutta hätä ei lue lakia - eihän? :)

Ensinnäkin herää kysymys, kuka hiivatin urpo on suunnitellut nuo etiketit, jotka tuovat lähinnä mieleen kasarikompuutterit? Mutta ei anneta ulkokuoren hämätä. Olen valmis antamaan tälle tuotesarjalle tilaisuutensa, kun en tiedä, mitä muutakaan tekisin tässä tilanteessa. Lääkkeisiin en itsepintaisesti halua palata ja paastoyritykseni ovat päättyneet viimeisen vuoden aikana järjestään "kolmannen päivän krapulaan".

Funkkarien mukaan perinteinen paasto ei olekaan nykymaailmassa enää suositeltava, koska olemme altistuneet viime vuosikymmeninä niin isoille vierasainemäärille, että niiden yhtäkkinen liikkeelle paneminen paaston avulla voi aiheuttaa pahoja paasto-oireita ja jopa vaurioittaa sisuskaluja. Omien kokemusteni mukaan tässä voisi olla järkeäkin, koska paastot toimivat itselläni monen monta vuotta, kunnes tuli lähes totaalinen stoppi. Paastoaminen tuntuu jopa vastenmieliseltä, mutta nestemäinen ruokavalio toimii.

Plan A on seuraava: noudatan ensi viikon siirtymävaihedieettiä, joka on hyvin samantyylinen kuin paastossa. Oikeastaan olen ollut stimulantteja, sokeria, vehnää, eläinkunnantuotteita ja rasvaa välttelevällä ruokavaliolla jo ainakin kuukauden päivät, joten ei tarvitse kuin hioa detaljeita ja ottaa viimeisinä päivinä UC-pulvereita. Maksan toimintaa vauhdittavia tinktuuroita tulee todennäköisesti otettua kanssa.

Aion paastota UC Inflam X.llä ainakin viikon - ehkä kaksi, jos tuntuu hyvältä. Inflam X:n pitäisi soveltua erityisesti silloin, kun päällä on tulehdus. Lisäksi aion juoda tuoremehuja. Toisella viikolla teen Inflam X:stä ja UC Sustainista (mm. dysbioosin ja allergioiden hoitoon suunniteltu valmiste) sekoituksen ja pyörittelen lisäksi keittoja ja smuuzieita. Peruspuhdistukseen riittäisi kolmekin päivää, mutta haluan tehdä tämän kunnolla.

UC:n mukana saa sen verran proteiineja, ettei kehon pitäisi mennä ketoosiin ja energiatason voisi odottaa olevan korkeampi kuin perinteisellä paastolla. Mainosmiehen mukaan seoksen rikkipitoiset aminohapot suojaavat maksaa ja muita sisäelimiä puhdistumisprosessissa. Jaa-a. Suap nähä.

Jos pulvereita riittää, aion nappailla niitä vielä kolmannella viikollakin. Samalla koetan paluuta nykyiseen kasvispainotteiseen vähätärkkelyksiseen ruokavaliooni ja koetan vielä karsia pahimpia häiriköitäni - eritoten epäsäännöllistä päivärytmiä ja vääränlaista ruoka-aineiden yhdistelemistä. Seems like I have work to do!

Tämä tyttö lähtee nyt Kalkkirantaan terapiaruokakurssille. Toivottavasti sieltä tarttuu taskuun paljon uusia ideoita! :)

Reunahuomautuksia suljetulta osastolta

2011-03-08T13:19:00.000-08:00

Kuluneet viikot ovat vieneet tästä naisesta varsin tehokkaasti mehut. Olen nyt ollut harjoittelemassa suljetulla osastolla ja kokemuksen jälkeen voin vain todeta, että totuus on tarua ihmeellisempää. Hyvähän se on nähdä mahdollisimman monenlaista, ennen kun ammattiin valmistuu, mutta välillä toivoo, ettei tarvitsisi aivan kaikkea nähdä, kuten huomattavasti itseäni nuorempia psykoosipotilaita, joilta löytyy laaja päihdetausta. Pakkohoito ja tarpeeton tenox-seroquel-sirdalud-pami-paukkujen jakelu eivät myöskään istu arvomaailmaani. Ja kuten yksi työntekijöistä sanoi: "Psykiatriassa ei harrasteta mitään homeopatiaa..."

Itse olin aina kuvitellut, ettei suljetulta osastolta saa poistua minnekään. Kylläpä saa, jos luvat ovat kunnossa. Silti ulkoilumahdollisuutta hyödynnetään hämmentävän vähän, eikä siihen oikeastaan kummemmin kannusteta. Vieläkin huonommalla tolalla on ruokapuoli, mutta sehän ei minään yllätyksenä tullutkaan... Aamupalalla puuroa sokerilla tai hillolla, pino pullaleipää margariinilla ja useampi kupillinen kahvetta. Lounaalla ja päivällisellä eineslihapullia tai nakkeja pottumuussilla, kylkeen yksi tomaatinpala ja suurtalouskeittioiden sinappia. Varsinainen gourmet-ateria! Arvata saattaa, että moni potilaista kärsii ummetuksesta ja muista ruuansulatusongelmista, kun osa lääkkeistä vielä vaikeuttaa suolen toimintaa eikä liikuntamahdollisuuksiakaan liiemmin osastolla ole. Jos ei vatsa toimi, miten voisivat toimia aivotkaan? Suolistoahan sanotaan toisiksi aivoiksemme.

Aivojen kuivapainosta 60-70 prosenttia on rasvaa. Jo tämän tiedon pitäisi herättää siihen, että vähärasvainen dieetti saattaa olla aivoille todella vaarallinen. Vähähiilihydraattiseta ruokavaliota ja kalaöljyjä tunnutaan käytettävän jo jonkin verran omahoidossa - ja ulkomailla. Hohhoijaa, koskahan Suomen maalla havahdutaan siihen, että ruokavaliolla oikeasti on jotain tekemistä myös mielenterveyden kanssa? Henkilökunnan asenteissa on ainakin työnsarkaa...

Luontaislääkinnässä on hoidettu mielenterveyshäiriöitä useammillakin konsteilla. Kaksissuntaiseen mielialahäiriöön on käytetty esim. passiloflora incarnataa, laventelia, foolihappoa, omega 3 -valmisteita, glutationia, L-kysteiiniä, inositolia, koliinia, B-ryhmän vitamiineja (erit. B12), D-vitamiinia, 5 HTP:tä, ashwagandhaa/kavaa, mäkikuismaa, damianaa, mesquitea, kehäkukkaa ja berberiiniä. Skitsofrenian luomuhoidosta olen kuullut käytettävän pitkälti samoja menetelmiä. Yksittäisistä eritoten kalaöljy, vähähiilihydraattinen ruokavalio ja B-ryhmän vitamiinit tuntuvat olevan kova juttu.

Lääkkeilläkin on toki paikkansa eikä kaikkea voida hoitaa luomusti. Välillä vain toivoisi, että näitäkin asioita huomioitaisiin eikä kritiikkiä esittävää opiskelijaa leimattaisi suoralta kädeltä hihhuliksi. ;)

Organic India

2011-02-26T12:23:00.000-08:00

Organic Indialla on kivoja tuotteita. Jäin kerrasta koukkuun Brahmi Tulsi -teehen, ja pian myös Tulsi Gingeriin ja Tulsi Honey Chamomilleen. Alvitan Senna-tee on sekin hyvää, muttei vedä kuitenkaan vertoja Organic Indialle. Toistaiseksi näitä ei vielä taida saada Suomesta. Onneksi omasta takaa löytyy Lontoossa asuva diileri. :) Nettikaupastakin voi ilmeisesti tilata. Suosittelen myös OI.n lucumaa, joka tuoksuu punaviinille ja maistuu kermaisemmalle kuin monet muut lukikset!

Gastronomiska experimenter

2011-02-10T09:46:00.000-08:00

Olen yläasteen kotsantunneilta asti kammonnut valmiita reseptejä ja tehnyt ruokani oman pääni mukaan osittain siksi, että olen usein ollut allerginen ohjeessa annetuille raaka-aineille ja joutunut soveltamaan soijakermasta, riisijauhoista ja psylliumista kaiken maailman väkerrelmiä. Jokainen voi arvata, että lopputuloksesta ei tule samanlainen kuin paahdetuilla krutongeilla höystetty ranskalainen sipulikeitto, mutta olen niin tottunut omiin makuihini, etten piittaa. Silloin tällöin joku muukin uskaltautuu maistamaan tekeleitäni ja toteaa, ettei tämä niin kauheaa olekaan. Kannustavaa... :D

Edellisten lätinöideni johdosta tämänpäiväinen Heli Sutelan Älä sovella! -kolumni osuikin arkaan paikkaan. Sutela kauhistelee, miten jotkut eivät noudata leivonnassa reseptejä ja aina epäonnistuvat. Ei muuten pidä paikkaansa - ainakaan kakkujen kohdalla! Kaikki kunnia äidilleni, joka on aina tehnyt mielestäni suurenmoista ja simppeliä kotiruokaa, mutta sokerikakun vääntäminen sukujuhliin onnistui yleensä tyttäreltä paremmin, koska en stressannut reseptistä, vaan menin fiiliksellä. Ei tullut pannukakkuja. :) Tästä riehaantuneena laitankin jakoon pari karmaisevan näköistä, mutta yllätävän hyvän makuista sörsseliohjettani. :)

Sunnuntaisin aamupalapöytäni näyttää tyypillisesti tältä:

Tattaritaivas

1,5 dl tattarisuurimoita
0,5 dl kookosmaitoa
1 rkl yacon-jauhetta
1 rkl ruusunmarjauhetta
päälle mustaherukoita

Alla olevissa kuvissa olevat vihreät mömmöt eivät suinkaan ole sappiripaskaa, vaan kokeilevaa Kippari-Katriinan Woimavanukasta! Valmistusohje menee näin:

1 dl vattuja
kourallinen pinaattia
1 rkl spirulinaa
1 rkl viherjauhetta (Greener Grasses)
1/3 dl rusinoita
2 rkl chiahyytelöä
1 pieni avokado

Kuten huomaatte, minulla on pahapaha tapa lukea syödessäni. Tästä pitäisi ehdottomasti tehdä parannusta... Myös tärkkelyksen mussuttamisessa voi mennä liiallisuuksiin. Viimeiset överit ovat Runebergin päivältä. Tässä sovellukseni Taikametsän Runebergintortteneista. Laitoin manteleiden tilalle osaksi saksanpähkinöitä, heivasin kaurasuurimot, rommin, punssiaromin ja agaven, ja lisäilin vähän lucumaa, hiidenmaalaista hunajaa ja reilummalla kädellä piparkakkumaustetta. Päälle laitoin vattujen ja casheweiden puutteessa kokonaisia puolukoita ja kookoskermaa. Olipa raikas yhdistelmä! Voi tietysti kysyä, onko tällainen omapäinen sovellustoiminta Fredrika Runebergin elämäntyön pilkkaamista. Jos näin on, saakoon tekeleeni nimekseen Puolukkaiset talvitornit, ettei Fredrikan tarvitse kääntyä haudassaan.

Viimeisistä tekeleistä paljastettakoon vain sen verran, että oikeanpuoleisen Soul-tortun kuorrutteessa oli suosikkihedelmääni persimonia, joka hyytelöityy kivasti, kun laittaa kuoren mukaan (hyvin pestynä). Tätä vetelimme napaamme jouluna kookosjäätelön ja vasemmalla olevien Lumiukon pyrstöpalojen kanssa.

Let's cure together?

2011-02-09T12:12:00.000-08:00

Mistä löytää ihmisiä, jotka potevat samoja terveysongelmia kuin sinä? Monestihan tieto on ripoteltu pitkin keskustelupalstoja, joilta on vaikea saada selkoa, kenellä nyt oli mitäkin kremppaa. Aikamoinen savotta...

Nyt tämä kaikki on tehty ainakin näennäisesti helposti. Löysin muutama kuukausi sitten Cure together -sivuston, jossa jouduin vastaamaan tuskastuttavan pitkään ja perusteelliseen kyselyyn. Ohjelma laatii vastauksistasi profiilin, jonka avulla voit etsiä muita, joilla on samoja oireita ja olla heihin yhteydessä. Tällä hetkellä kaikki kohtalonsisareni ja -veljeni näyttävät olevan Jenkkilästä ja kynnys ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä on vielä liian korkea. Idea on mielenkiintoinen, mutta vaatinee hieman kehittämistä ja tätä:

“I just wish doctors got this information and applied it...” — Amanda

Kohtalonsisar

2011-02-04T12:59:00.000-08:00

Löysin äskettäin Crohn & Colitis -foorumin kautta uuden vertaisblogin, Strong Mind, Strong Body, jota kirjoittaa suunnilleen ikäiseni Bella. Hänen tähtäimessään oli ennen sairastumista fitnessmallin tai bodyfitnessurheilijan ura. Yksityisellä vuonna 2009 tehty Crohn-diagnoosi kuitenkin muutti asioita.

Käsittämättöntä, että olemme löytäneet samat kirjat, blogit ja ihmiset toisistamme tietämättä (tietääkseni). Kummallakin on Crohnin lisäksi astma (mahd. homealtistuksesta), siitepölyallergia- ja nivelvaivataustaa ja diggaamme paastoa. Omat kiinnostuksenkohteeni tosin eivät ole yhtä vahvasti punttien nostelussa ja sisustamisessa enkä ole paleo-dieetillä.

Bellan blogista saa minusta hyvän käsityksen siitä, millaista semivaikean Crohnin kanssa on elää: you never know what you get. Toki voit opetella tuntemaan kehoasi ja mieltäsi, mutta loppupeleissä ihmiskeho on kuitenkin monimutkainen mysteeri, jota kukaan tuskin pystyy täysin ymmärtämään.

Moni IBD:läinen on kehunut pääasiassa urheiluravinnepuolella käytettyä glutamiinia, jonka on todettu edistävän terveen kudoksen kasvua. Pitäisiköhän vihdoin testata? Nivelten suhteen on kyllä nyt pakko alkaa tehdä jotain, kun tämänpäiväinenkin lenkin yritelmä meni plörinäksi polvikipujen takia. MSM ei ole oikein koskaan toiminut mulla, mutta hainrusto-vihersimpukasta muistan ainakin viime syksynä olleen hyötyä. Täytyypä ottaa sitä taas repertuaariin. :)

Mukavaa viikonloppua itse kullekin!

Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat...

2011-02-02T13:58:00.000-08:00

Uusi arki alkaa asettua uomiinsa ja koulunkäyntikin maistuu kohtalaisesti liki kahden vuoden breikin jälkeen. Viime viikonloppuna kroppa ilmoitti kuitenkin, että olisi syytä hidastaa vähän vauhtia: olin lopulta yhteensä neljä päivää migreenissä. Kunnon kohtauksesta olikin melkein kymmenen vuotta.

Huomaan reagoineeni viime aikoina päälläni ja nivelilläni. Hiilareiden karsiminen tuntuu helpottaneen jonkin verran, mutta tunnen silti olevani jotenkin tukossa. Niskajumit eivät tunnu laukeavan millään. Pitäisiköhän vihdoin testata sitä akupunktiota? :)

En ollut tajunnutkaan, että riisi saattaa happamoittaa jopa tuplasti enemmän kuin liha, ja juuri tuota valkoista höttöä olen aina silloin tällöin syönyt siinä uskossa, että se olisi jotenkin neutraalia. Kattia kanssa! Nivelkivut ovat välillä olleet niin sietämättömät, etten ole kyennyt kotoa poistumaan. Luen parhaillaan Rauli Mäkelän reuma-aiheista kirjaa, josta suurin osa on ollut selvää kauraa, mutta myös paria väläyksiä on tullut vastaan. Niistä myöhemmin. :)

Jyskyttävä, vihlova tai aaltomainen päänsärky on viheliäinen vieras. Koululääketieteessähän kroonisiiin päänsärkyihin on löydetty monenlaisia selityksiä lihasspasmeista ja purentavioista aivoinfarkteihin ja psykosomaattisiin oireisiin. Monet ottavat herkästi parasetamolia tai ibuprofeiinia eivätkä lähde miettimään sen pitemmälle, mistä kipu voisi johtua. Toiset tuntuvat tehneen jo kaikkensa ja ovat epätoivoisia. Ymmärrän sen.

Itse olen huomannut pari seikkaa, jotka ovat jelppineet migreenin/päänsäryn selättämisessä:
- Lisäaineeton ravinto
- Säännöllinen päivärytmi (kuudelta ylös, hep!)
- Syvähengitysharjoitukset
- Stimulantit pois - sokeri, kahvi, kaakao, punaviini, kofeiinipitoinen tee
- Tietyt muut ruoka-aineet: sitrushedelmät, sipuli, punainen liha, juustot - ylipäänsä monet kuumentavat ruoat
- Tilalle viilentäviä yrttejä (tilli, mintut, laventeli), magnesium-overdose, kurkumiini
- Valo - epäluonnollinen valo ja kirkasvalo saattavat laukaista kohtauksen
- Sähkö - puhelimen, tietokoneen ym. sähkölaitteiden käytön minimointi

Jollain muulla saattaa olla toisenlainen lista. Mieluusti otetaan vinkkejä ja kokemuksia vastaan. :)

Jälkimmäiseen liittyen: Yle Areenalla oli 1.2. valaiseva ja samalla ahdistava dokkari nimeltä Teknokratiapakolaiset sähköyliherkkyydestä. Meitä sähköyliherkkiä ei usein oteta todesta ja toisaalta olen itsekin vähän sitä mieltä, ettei kaikkea tarvitse diagnosoida. Dokumentissa haastatellut kuitenkin vaikuttivat porukalta, joka aidosti kärsii tästä. Kannattaa katsoa!

Poimi Kukka

2011-01-20T14:41:00.000-08:00

Olen viime päivinä lueskellut muutamia paleo-/vähähiilarisia blogeja (riisikaakat aiheuttivat epämieluisan hiilarikännin ja aloin taas funtsimaan glykeemisiä indeksejä, uh!). Virkistävin löytö tähän mennessä on ollut kahvakuulailija-superwoman Kukka Laakson blogi, jossa Suomen Xena treenaa sata lasissa spartalaisittain omassa eteisessään, ikuistaa kaamean näköisiä mutta hyvälle kuulostavia kokkailuitaan ja valaisee meitä tietämättömiä sellaisista tärkeistä asioista kuin että Gwyneth Paltrow'lla on osteoporoosi. :) Elokuussa Kukkis kirjoitti esim. peruselintarvikkeiden vitaminoinnista seuraavaa:

"Itse ehdotan tätä: huoltsikoiden kinkkusämpylöihin liimataan/piilotetaan monivitamiinitabletti, jonka jälkeen sämpsän nousee neljästä eurosta kuuteen. Tulihan siitä juuri Terveysvaikutteinen Kinkkusämpylä®. Näen tulevaksi myös Omega Lihapiirakat®, Hot Dog Iso Deen® sekä vitaminoidun oluen. Selvää on, että kalaa kukaan ei vieläkään jaksa syödä tarpeeksi, joten hyllyyn ilmestyy lohilimsaa: Sparkling Salmon®!"

Kukkis laukoo myös välillä totuuksia.

"Varpun kanssa juteltiin taas Superfoodeista. Syön niitä näet aika paljon, perusteettomankin paljon. Miksi? No, samasta syystä kuin mulla on meikkipussissa 12-20 huulikiiltoa. Hyvin samankaltaisia keskenään, mutta mielestäni niissä on ihan valtavia sävyeroja. Esimerkiksi koralli ja persikka ovat täysin eri maailmoista keskenään; ihan niinkuin spirulina ja chlorella. Make sense? Mutta totuus löytyy torilta: SYÖKÄÄ TOMAATTIA!"

Ihmeiden aika ei näytä olevan ohi: meikäläinen on tämän myötä kiinnostunut kahvakuulaamisesta (vai kuulan kalloon lyömisestä? eh...) ja saanut uutta pontta kokeilla esim. Vogelin Stratia, jota en ole suostunut maistamaan sitten lapsuusvuosien. Amazin.

Uusi suosikkiblogi on löytynyt! :D

Vanha suola janottaa, rousk!

2011-01-18T12:32:00.000-08:00

Tässä päivänä muutamana jostain puskan takaa aivoilleni saapui viesti, että olisi pitkästä aikaa ihana tehdä tuttavuutta vanhan rakkaani kanssa. Tässä se on, täysissä sielun ja ruumiin voimissa: Grancon Big Rice Cake!

Tiedän: riisikakuissa ei ole mitään, mitä ilman ei tulisi toimeen. Mutta ne toimivat ainakin omassa kropassani neutraalimmin kuin moni muu höttöhiilari. Yhteinen taipaleemme alkoi, kun huomasin reagoivani voimakkaasti viljoille. Niitä sai joka kaupasta ja kyläsilläkin oli aina jotain tarjottavaa. Riisikakut pelastivat aikanaan niin monta sosiaalista tilannetta grande katastrofilta, että olen niille varmaan ikuisessa kiitollisuudenvelassa... Vaikka totuuden nimissä täytyy myöntää, että varovainen tarkkailu osoitti jäätävän inhon ja säälin hiipivän vierustoverin kasvoille.

Sairauteni pahimmassa vaiheessa käytännössä elin riisikakkusilla, koska ne tuntuivat jotenkin tasapainottavan. Likimain kaikkia markkinoilla olleita laatuja kokeiltuani päädyin tähän punaiseen pakkaukseen. Paitsi että niiden koostumus oli ylivertainen (isot riisinjyvät natisevat mukavasti hampaissa), maku oli miellyttävän paahteinen ja "täyttävä". Nyt kun kaupassa vertailin kakkarahimossani (en voi uskoa, että kirjoitan näin - vastenmielisyys noita pahvinpaloja kohtaan oli jossain vaiheessa niin järisyttävä!) tuotteiden sisältöjä, päädyin ihan järjelläkin näihin. Aikoinaan mietin kuumeisesti, mikä näissä Grandon kakuissa viehätti. Nyt se selvisi: merisuola. Monissa kakuissa oli käytetty tavallista pöytäsuolaa. Olin todennäköisesti järkyttävissä mineraalivajareissa. Riisikin on muuten näissä täysjyvää.

Toivottavasti tämä vanha suola jää kuitenkin tähän. Huomaan, ettei verensokerini erityisemmin pidä riisistä eikä mistään muistakaan hiilareista. Enää en kuitenkaan lähtisi korjailemaan tilannetta Atkinsin dieetillä. Itse asiassa, tässä kuussa en ole syönyt kertaakaan lihaa enkä kalaa. Syön kyllä, jos mieli tekee. :) Olen tullut yhä herkemmäksi kaikelle, esim. pienikin määrä sianlihaa aiheuttaa moneksi päiväksi kovia nivelkipuja ja puolikkaasta punkkulasillisesta saattaa tulla tätä nykyä kunnon hedari alle puolessa tunnissa.

Bye bye, Love!

Finding the guru or balance?

2011-01-11T12:36:00.000-08:00

Ihmisten nimeäminen guruiksi on minusta lähtökohtaisesti typerää, koska termillä viitataan sananmukaisesti hindulaisuudessa henkilökohtaiseen, valaistuneeseen uskonnolliseen opettajaan. Arkikielessä guru-termiä käytetään usein hiukkasen holtittomasti ties minkämoisten varvunheiluttajien ja keittiöpsykologien etuliitteenä, ja seuraavalla viikolla on kierroksissa jo uusi maailman ihmeellisin ufosukkulaohjuksen keksijä. Monesti tuntuu, että kuka tahansa, joka tietää mistä tahansa asiasta enemmän kuin tavallinen pulliainen, voi saada guru-tittelin. Lasketaanko ihmiset pois jalustoilta ja seisotaan samalla graniitilla? :)

Edelliseen viitaten en tohdi käyttää seuraavaksi esittelemästäni henkilöstä gurun arvonimeä, vaikka hänellä onkin ollut erittäin suuri vaikutus elämääni. Hän on ihan normaali ihminen, joka ei ole varsinaisesti keksinyt mitään uutta eikä totta vie ole maailman valovoimaisin esiintyjä, mutta veljet ja sisaret, hän on rohkaissut minua enemmän kuin moni muu! Hänen elämäntarinansa on häkellyttävän samanlainen kuin omani. Saanko esitellä: Paul Nison!

Nykyisin Raw Life Health Show'ta vetävä terveysluentoja Paul Nison on amerikkalainen risupartainen mies, jolla diagnosoitiin parikymppisenä IBD eli tulehduksellinen suolisairaus. Siis sekä Colitis ulcerosa (UC) että Crohnin tauti: pahin mahdollinen yhdistelmä. Kirjassaan Healing Inflammatory Bowel Disease hän kertoo, kuinka eli nuoruutensa periamerikkalaisella sapuskalla siinä uskossa, ettei ruoalla ja terveydellä ole mitään tekemistä keskenään. Muutaman vuoden hän jaksoi juosta tohtorilta toiselle, kokeilla mielikuvituksellisia lääkecocktaileja, kuunnella jorinaa siitä, ettei IBD:tä voi parantaa ja tottua tunteeseen, että häntä pidetään koekaniinina. Verinen uloste ja paksusuolensyövän pelko ajoivat hänet kuitenkin kohti suoraa toimintaa.

Muutosta alkoi pikkuhiljaa tapahtua, kun eräs lääkäri puuttui viimein hänen ruokavalioonsa ja pyysi jättämään mm. kananmunat, lihan ja sokerin pois. Hän eli kuitenkin edelleen siinä uskossa, että ruoka on terveellistä, jos siinä on soijaa tai jos paketin kyljessä lukee organic. Istuessaan odotushuoneessa ja katsellessaan muita siellä olleita ihmisiä Paul kuitenkin kysyi itseltään, miksi nuo ihmiset käyvät tuon lääkärin luona vuodesta toiseen, jos tämä ei saa heidän tilaansa kohenemaan? Kuinka pitkälle sellaisen tohtorin neuvoja kannattaa seurata?

23-vuotiaana Paul lähti etsimään helpotusta stressaavaan elämäänsä Floridasta Hippocrates Health Institutesta, jossa toteutetaan elävän ravinnon elämäntapaa. (Olin itse tismalleen samanikäinen, kun sain päähäni saman ajatuksen. Parantumishaluni lähti alun pitäen juuri halusta päästä rapakon taakse, koska uskoin, että siellä minut voitaisiin parantaa vaivoistani. Jännä miettiä, mitä olisi voinut tapahtua, jos olisin lähtenyt sinne, kun kotimaahan jäämiselläkin oli näin dramaattisia vaikutuksia...)

Elävän ravinnon myötä Paul alkoi syödä 100-prosenttisesti orgaanisia, raakoja ja tuoreita hedelmiä, vihanneksia, siemeniä ja pähkinöitä. Ylensyöminen loppui siihen paikkaan (kuulostaako tämä sinustakin liian hyvältä ollakseen totta?) ja hän antoi keholleen aikaa levätä. Hän alkoi yksinkertaistaa elämäänsä kaikilla osa-alueilla ja on nyt ollut yli kymmenen vuotta oireeton ja ilman lääkkeitä (omien sanojensa mukaan hän on parantanut itsensä).

"Älä kiistä ennen kuin kokeilet." Useassa asiassa tämä toimiikin, mutta aina kaikki ei ole niin yksinkertaista. Monta vuotta lääkkeitä syönyt ei voi hetkessä lopettaa esim. kortisonilääkitystä. Paul itse suosittelee lääkkeiden mahdollisimman pikaista vähentämistä ja lopettamista, mutta sanoo reilusti, ettei ole lääkäri. Jokainen ottaa itse vastuun tässäkin asiassa.

Monet lääkärit varoittelevat IBD:läisiä raa'oista kasviksista, siemenistä ja pähkinöistä. Ne eivät heidän mukaansa sula kunnolla. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kannassaan todella tiukkoja ja olisi varmasti aikamoinen erävoitto saada heidät kokeilemaan vihermehuja tai manteli- ja siemenmaitoa. Toinen asia, jota jokaisen suolivaivaisen kannattaisi ainakin kokeilla on ruokien yhdistely: nopeasti sulavat ensin ja runsaasti nesteitä sisältävät ja tiheämmät sapuskat sekä hiilarit ja protskut erikseen. Näillä pärjää jo pitkälle ja hienosäätöä voi hakea lisää elävästä ravinnosta. (Allekirjoittanut opettelee edelleen...) Paulin mukaan pinaattia ei muuten tulisi koskaan syödä kuumennettuna, koska silloin siihen muodostuu munuaisissa kristallisoituvaa oksaalihappoa...

Mikä sitten on Paulin ratkaisu IBD:n selättämiseksi? Paulin teorian mukaan terveyteen haitallisesti vaikuttavia osatekijöitä on kolme:

a) hengellisyys: uskonpuute ja näköalattomuus
b) tunteet: stressi, hermostuneisuus ja liika valinnanvara
c) fyysisyys: huonot ruokailutottumukset sekä kuntoilun, riittävän veden ja unen puute

Mitä käytännössä? Tässäpä neliaskelinen paranemistaival á la Paul:

1) Eliminoi ongelman aiheuttajat -> monilla troublemakereita ovat viljat, maitotuotteet ja sokeri (myös makeat hedelmät!)

2) Puhdistaudu ja paranna syntyneet vauriot -> paastoa vihermehuilla ja lepää siihen saakka, että verenvuoto ja vatsakivut lakkaavat. Tämän jälkeen voit alkaa käyttää tuoretta mantelimaitoa, vehnänorasmehua, viherpirtelöitä, keittoja, marjoja, vähäsokerisia hedelmiä, aloe veraa, + lisäravinteina entsyymejä, probiootteja ja "soluruokaa" (käsittääkseni ns. happitippoja).

3) Rakenna omalle biokemiallesi sopiva dieetti -> suosituksena vähintään 80% raakana. Tämä on kaikkein luovin ja inspiroivin vaihe, josta voi alkaa uusi elämä. Kokeile, erehdy ja löydä! Ei ole kahta samanlaista ideaaliruokavaliota. :) Harjoittele idättämistä, fermentointia, huolellista pureskelua ja ruokien yhdistelyä, paastoa kerran viikossa päivä ja lepää. Yksinkertaista elämääsi ja tarkistuta veriarvosi.

4) Terveys on elinikäinen tie. Liiku, juo puhdasta vettä ja hengitä raikasta ilmaa. Nuku. Älä pelkää! Karsi hälinän aiheuttajia. Kasva vahvaksi ja tasapainoiseksi tunteiden ja hengellisyyden alueella. Tutustu itseesi. Ole kärsivällinen ja opettele luottamaan.

Niin paljon kuin tässä ohukaisessa kirjassa asiaa onkin, löytyy siitä myös parannettavaa. Kun on kyse sairauksien parantamisesta, monet kaipaavat eksaktimpaa tietoa. Tämäntyylisissä oppaissa ei ole tarkoituskaan mennä mitokondrioiden sisälle, mutta tutkimustuloksista ja lähteistä saisi kovasti plussaa. On myös totta, että tällaiset kysymys-vastaus-formaattiin vängätyt kirjat lähinnä suututtavat monia. IBD for dummies: mitä eroa CU:lla ja Crohnilla oikeastaan on, mistä tiedän että minulla on IBD, minkä ikäisenä tauti yleensä ilmaantuu...

Kaikesta tästä huolimatta ihailen sitä, että Paul Nison tuntuu elävän niin kuin opettaa ja suosivan kohtuullista, tasapainoisen oloista elämäntapaa. Hän on yksi niistä, jotka ovat kritisoineet raakasuklaata sen stimulanttiominaisuuksien vuoksi ja luopunut ehdottomasta raakavegaaniudesta huomattuaan, että voi paremmin syödessään hieman lihaa. Omaa kehoa kuunnellen... :)

Tärkein on kuitenkin vielä edessäpäin: "Are you living your true desire?... Healing the body of disease is a good place to start, but we have to continue from there."

Hiljaista myyräntyötä

2011-01-10T13:41:00.000-08:00

Kävin viikonloppuna valaisevan ja rohkaisevan keskustelun uuden ystäväni kanssa. Olemme molemmat seuranneet Suomen superfood-detox-raakaruokavillitystä kohta parisen vuotta ja päätyneet varsin samanlaisiin päätelmiin.

Kuten olen jo aiemmin tuonut esille, foodismissa ei ole mielestäni useimpien ihmisten kohdalla todellakaan kyse vain ruoasta. Se on elämänfilosofia, johon kytkeytyy aineksia markkinatalouden, menestymisen ja yksilönvapauden ihannoinnista sekä jonkin sorttista anarkiaa vallitsevaa järjestelmää kohtaan. Foodistien ensimmäinen mielenosoitus on saanut odottaa yllättävän pitkään, mutta huomenna iltapäivällä tempaistaan Eduskuntatalon edustalla pakurin puolesta. Evira kun päätti joulukuussa listata pakurikäävän uusioelintarvikkeiden luetteloon. Uusioelintarvikkeella tarkoitetaan siis sellaista elintarviketta, jota ei ole käytetty EU-alueella ennen vuoden 1997 toukokuuta. Samoin kävi mesquiten ja chia-siementen. Pakuri vaan taitaa herättää tunteita tavallista enemmän, koska siitä on verraten lyhyessä ajassa tullut tosi fennofoodistien ikoni.

Onhan siinä minunkin mielestäni perää, että valtio kyttää nykyisellään turhan hanakasti kansalaisten tekemisiä, mutta olen myös alkanut miettiä, pitääkö kaikkea aina vastustaa. Jollekin toiselle näkyvät Fidel Castrot ja Che Gueravarat ovat todellisia sankareita; itse olen alkanut yhä enemmän arvostaa vetäytyviä jurnuttajia, kuten Kari Väätäisen Havukka-ahon ajattelijan Konsta Pylkkästä. Korpien mies tekee mitä tahtoo eikä herrojen lupia kysele. Joskus on viisautta tunnustaa, että taistelee tuulimyllyä vastaan: se voi vapauttaa elämään oman näköistä elämää vallitsevista olosuhteista huolimatta.

Pakuria, mustikoita ja poimulehteä saa edelleen hakea ilmaiseksi metsästä. Suuret massat tuskin edelleenkään viitsivät vaivautua, joten luontoharrastus pysynee jatkossakin harvemman kansanjoukon huvina ja koivikossa saa taas kuunnella kaikessa rauhassa tuulen huminaa. Mitä tulee mesquiteen ja chiaan, kukaan tuskin kuolee siihen, jos joutuu jättämään pari eksoottista soturiruokaa lautaseltaan pois. Vaihtoehtoisesti voi uhmata Isoaveljeä ja tilailla pikkukriminaalimaisesti kaikenlaisia valkoisia jauheita EU:n ulkopuolelta.

En ole suoraan sanottuna koskaan syttynyt Suomi foodeille -mantrasta. Ymmärrän, että liikkeessä on ideana levittää tietoisuutta, mutta minusta tästä touhusta meni maku jo iät ajat sitten. Tuntuu, että tämä on nyt nähty - ainakin omalta osaltani. Kuten uusi ystäväni totesi, foodipiireissä tunnutaan viljelevän me ja ne -asetelmaa. Seuraava on aika jyrkästi sanottu, mutta jollain kaukaisella tavalla tulee mieleen keskiaikaisten noitavainot. Tällä kertaa punapäisten ennustajaeukkojen tilalla ovat vaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen virkamiehet ja -naiset, Valion johto, kalorien laskijat ja muut negatiivisesti värähtelevät ihmiset.

Nurinkurista, että ihmiset, jotka suureen ääneen julistautuvat egoismin vastustajiksi, korottavat itsensä muiden yläpuolelle ja toteavat norsunluutornistaan happamasti alamaisilleen: "minä olen täällä, missä te olette? Ette ainakaan levelillä 4D..." Voit sanoa mitä vain, koska vastuu on kuulijalla (toim. huom.: savolaiset tosin tiesivät tämän jo ammoisina aikoina...). Jos haluat jotain, pyydät vain maailmankaikkeudelta ja haluamasi tuodaan eteesi hopeatarjottimella. Kohta ihmiset tanssivatkin jo pillisi mukaan ja voit ohjailla heitä kuin marionettinukkeja. Bisneksesi luistavat ilman suurempia ponnisteluita ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista - ovathan tehnyt tuloistasi helposti passiivisia. Yksinkertaista. Miksi kukaan enää tekee päivääkään töitä?

Kaiken järjen mukaan maailman pitäisi jo olla paratiisi. Ei pitkäaikaistyöttömyyttä, asunnottomuutta, taantumaa, valtionvelkoja, päihdeongelmia tai muita riippuvuuksia, vaimonhakkaajamiehiä, romanikerjäläisiä, köyhiä, tosi-tv-tähtiä, hampurilaisenpyörittelijöitä... Ei negatiivisia, epäonnistuvia ja inhimillisiä ihmisiä. Kysymys kuuluu: jos vaadit läheistesi olevan aina innostuneita jutuistasi, alati itseään kehittäviä, dynaamisia hyväntekijöitä, joilla ei ole koskaan sinusta mitään pahaa sanottavaa, kuka vierelles jää? Maailmassa on paljon hylättyjä ihmisiä. Haluatko olla yksi heistä?

Ihmisten välinen kanssakäyminen nyt vaan sattuu olemaan epätäydellistä eikä aina niin innostavaa. Jokaisella on joskus huono päivä. Elämä ei ehkä menekään Best day ever - kaavan mukaan ja minusta sen pitäisi olla OK. Mutta jokaisessa tilanteessa voi valita, provosoituuko vai suhtautuuko tilanteeseen kevyemmin (allekirjoittanut myöntää rehellisesti, että tässä on omalla kohdalla huisisti opittavaa!). Olla ihminen ihmiselle... hmmm.

Lopuksi lainaan vielä Raidia:
"Toivo on siinä, että ihmisen kyky erottaa oikea ja väärä säilyy sittenkin..."

Sisäisen talven tainnuttajat

2011-01-06T04:08:00.000-08:00

Kaipaatko lisää vireyttä alkaneeseen vuoteen? Tässä muutamia tuotteita, joilla olen itse saanut hyviä tuloksia kaamoksen aikana.

Vasemmalta lähtien:
- Lontoosta ostamani Vitacomplex, joka sisältää hunajaa (96%) bee pollenia (1,5%), royal jellya (1,5%) ja propolista (1%).Herkullinen immuunipuolustuksen vahvistaja!

- Raw Healt Vibrant Livingin Cacao brazilnut bliss, jonka aineksina ovat parapähkinät, agave nektari, kaakaojauhe ja hamppuöljy. Toimii jälkkäreissä, dipeissä ja sellaisenaan.

- Emile Noelin Omega 3-öljy sisältää rypsi-, oliivi-, pellavansiemen- ja vehnänalkioöljyä. Hintaa vain 6-7 euroa, mutta toimii ainakin itselläni hyvin ja jopa paremmin kuin sikakallis Udo's oil. Lisäksi tietysti kookosöljyä ja...

- Pukkan Gheetä! Tämäkin on Lontoosta. Toin viimeksi mukanani vain kaksi purkkia, joten täytynee kohta tilata täältä lisää. Järkyttävän hyvä cocktail syntyy cocao brassi blissitä ja gheestä!

- Cocovin Aloe vera -juoma. Johtuukohan tummasta lasipullosta, mutta tämä tuntuu olevan ensimmäinen aloe vera, joka on itselläni toiminut. Ja voin kertoa, että monen valmistajan tuotoksia on kokeiltu... Joka aamu tällainen shotti, niin vatsa toimii - välillä liiankin hyvin. :)

- Frantsilan Aurinkovoima nokkos-yrtti-viherjauhe, jossa on nokkosta, sinimailasta, porkkanaa, mäkimeiramia, persiljaa, siankärsämöä, liperiä, voikukkaa ja pihatähtimöä. En ole vielä perillä kaikkien näiden yrttien vaikutuksista, mutta aion perehtyä aiheeseen ennen kesää. Käytän Aurinkovoimaa vuorotellen Ruotsintippojen kanssa. Monesti päivän satsi hukkuu jo aamusmoothien sekaan.

- Floravital-rautavalmiste sisältää 19 mg rautaa sekä raudan imeytymistä edistäviä C:tä ja B-ryhmän vitamiineja. Olen vähän pelännyt tätä valmistetta, koska sain kolme vuotta sitten lieviä anafylaktisia oireita vastaavasta tuotteesta. Myöhemmin selvisi, että oireita aiheuttikin Floradix, joka on siis saman valmistajan tuote. Floradixissa on hiivaa, sokeria ja gluteiinia, jotka eivät minulle sovi. Floravitalin käyttöönoton jälkeen olen jättänyt Solgarin raudan pois, koska tämä tuntuu imeytyvän paremmin.

Laitetaan omat virkeysvinkkimme jakoon! :)

Aamuhesarin antia

2011-01-06T03:37:00.000-08:00

Tämän päivän Hesarissa oli neljä kiinnostavaa ruoka-aiheista juttua.

Suomeen tuulee nyt ruokarintamalla joka suunnasta. Ensinnäkin, Suomessa pelätään afrikkalaisen sikaruton leviämistä Venäjältä. Tauti on sioille vaarallinen, koska siihen eivät tehoa lääkkeet eivätkä antibiootit. Ihmiselle sen ei ole todettu olevan vaarallinen. Samanlainen tapaus tuli ilmi kaksi vuotta sitten, mutta epidemia saatiin silloin estettyä. Evira kehottaa kuitenkin nyt matkailijoita, metsästäjiä ja sikatilallisia varovaisuuteen. Niin, onhan Pietari pelottavan lähellä... (Pahoittelen superheikkoa kuvanlaatua)

Toiseksi, Saksassa kohutaan munissa olevasta dioksiinista, jota ihmiset saavat rasvapitoisista ruoista ja jota voi korkeina pitoisuuksina aiheuttaa syöpää ja kehityshäiriöitä. Viime päivien aikana yli tuhat saksalaista tilaa on joutunut laittamaan muna- ja siipikarjatuotteensa myyntikieltoon, tuhansia kanoja on teurastettu ja kaupat ovat vetäneet tuotteita pois. Kuluttajajärjestöt suosittelevat luomua. Suomessa Stockmann on vetänyt leivonnaisia ainakin tilapäisesti pois myynnistä, vaikka Evira yrittääkin rauhoitella, ettei moiseen ole aihetta. Suomeen ei ole kuulemma tullut saksalaista dioksiinia sisältävää rehua.

Ruokaskandaaleissa sinänsä ei ole mitään uutta. Niitä nousee pinnalle tasaisen tappavaan tahtiin kuluttajien, tuottajien ja imagoaan vahtivien valtioiden kiusaksi. Markkinoilla pelataan jännää lottoa, kun valtiot ja suuryhtiöt vuoronperään asettavat toisiaan vientikieltoon ja kyttäävät esim. tuotteiden sallittuja raskasmetallipitoisuuksia. Viimevuotinen tapaus on varmasti vielä tuoreessa muistissa. Silloinhan Venäjä kielsi miltei kaikkien suomalaisten maito-ja lihavalmisteiden viennin ja suomalaismielissä tuntui nousevan vanha kapina Idän Isoa kohtaan.

En liene ainoa, jonka mielikuvissa Venäjällä on kurjaa, likaista ja neukkuaikaiset tuotantotavat. Millä perusteella ne tulevat meidän tehtaillemme arvostelemaan? Kysyä tietysti sopii, ovatko suomalaiset haitta-ainepitoisuusrajatkaan luotettavia ja voiko viranomaisten sanaan uskoa. Sitä paitsi, venäläisethän ovat olleet monessa asiassa meitä valveutuneempia: Neuvostoliiton aikaan mm. mikrot kiellettiin säteilyturvasyistä. Ja siellä syödään tattaria ja hapankaalia :)

Kolmas uutinen koskee niin ikään (markkina)taloutta:

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan ruoan hintaindeksi on nyt noussut samalle tasolle, jossa se kävi vuonna 2008. Tuolloin useissa maissa oli hinnannousua vastustavia mellakoita. Hinnat ovat nyt nousseet kuudetta kuukautta peräkkäin.

FAO:n indeksi kootaan kuukausittain viljojen, öljysiementen, maataloustuotteiden, lihan ja sokerin hintamuutosten perusteella. Erityisesti vehnän hinnan nousu on vaikuttanut laajasti. Kuivuudet, tulvat, polttoaineiden hinnannousu... Syitä on monia. Yhtä kaikki, markkinat eivät voi luonnonoloille mitään.

Olen ottanut yhdeksi tämän vuoden tavoitteekseni seurata tiiviimmin taloussivuja, erityisesti raaka-aineiden hintoja. Jokaista raakasuklaan syöjää luulisi kiinnostavan, mitä kaakao maksaa. Viime vuoden tilastoja katsellessa voi oikeastaan tuntea riemun läikähdyksen sydänalassaan: sokerin ja kahvin raaka-ainehinnat ovat nousseet, kun taas kaakon hinta on laskenut. :)

Viimeisessä jutussa ollaan tänä vuonna ilmestyvien ruokakirjojen äärellä. Joukosta löytyy pari tuttua nimeä ja liuta tutustumisen arvoisia. Seuraaviin aion ainakin itse tutustua, mikäli mahdollista:

Kaisa Torkkeli, Sonja Blåfield: Aidon maun juurilla.
Keittokirja, jonka pääosassa ovat vihannekset ja hedelmät. Ohjeita myös villiyrttien keruuseen ja käyttöön.

Tuuli Kaskinen, Outi Kuittinen, Saija-Riitta Sadeoja, Anna Talasniemi: Kausiruokaa - herkuttelijoille ja ilmaston ystäville.
Kun syömme sitä, mitä on tarjolla juuri nyt, saamme parasta ruokaa pienimmällä ilmastorasituksella. 80 ohjetta vuoden kierron mukaan ryhmiteltynä.
(En ole erityisen ihastunut ilmastoliikkeeseen, mutta kausiruoan syöminen on mielestäni erittäin järkevää ja historiallisestikin perustelua.)

Tatu Lehtovaara: Riistakokki. Hirvestä metsäkauriiseen.
Riistakokin ohjeita saaliin käsittelystä ruuanvalmistukseen sisäelimiä unohtamatta. Myös juomasuosituksia.
(Periaatteessa kannatan ajatusta, että ihmisen tulisi syödä vain sellaista, minkä hän pystyy itse keräämään, valmistamaan ja metsästämään. Mutta koska hirviporukkaan kuuluva isäni on tehnyt jo likaisen työn enkä pidä riistan syömistä järjenvastaisena, antaa mennä vaan!)

Sinikka Piippo. Elinvoimaa mausteista.
Chili torjuu kipuja, inkivääri auttaa migreeniin. Teos käsittelee yli 60 maustetta ja mausteyrttiä.

Juhana Harju: Luusto lujaksi elämäntavoilla - ehkäise ja hoida osteoporoosia ravinnolla ja liikunnalla.
Helsinkiläisen ravintoasiantuntijan opas luuston vahvistamiseen.
(Juhana kirjoittaa mainiota Aamiainen ruohikolla -blogia. Mutta häh, mitä ihmeellistä siinä on, jos on helsinkiläisen ravintoasiantuntija?!)

Elina Innanen: Viiden tähden vegaani - herkkuruokia kasviksista.
Puutarhurin ja ruokabloggaajan ylellisiä ruokia ilman eläinkunnan tuotteita tavallisen ruokakaupan aineksista.

Erica Palmcratz Ariz, Irmela Lilja: Raw food - makeita herkkuja raakaravinnosta. Suom. Pirjo Muurinen.
Tryffeleitä, torttuja, jäätelöitä, pikkuleipiä raakaravinnon periaatteiden mukaisesti valmistettuina. Mitään ei kuumenneta yli 42 asteen.
(Slups!)

Jan Chosen Bays: Tietoinen syöminen - opas terveeseen ja onnelliseen ruokasuhteeseen.
Lääkärin ja meditaatio-opettajan opas siitä, miten tietoinen läsnäolo syömishetkellä auttaa saavuttamaan terveen suhteen ruokaan.
(Luen parhaillaan Tollen Läsnäolon voimaa, jossa on hieman tätä samaa teemaa...)

Johathan Safran Foer: Eläintensyöjät.
New Yorkissa asuva Foer vierailee tehomaatiloilla katsomassa, miten eläimet voivat ja miten ruuat jalostetaan kuluttajan tarpeisiin.
(Kuulen jo Manaaja-musiikkia, teurastuskoneen kiskojen natinaa ja pienten possujen kiljahduksia.)

Michael Pollan: Oikean ruoan ohjeet - syöjän käsikirja.
Tiede- ja ympäristöjournalismin professorin ja bestseller-kirjailijan ohjeet yksinkertaiseen syömiseen ja päivittäisiin ruokavalintoihin.
(Todennäköisesti selvää pässinlihaa, mutta koska Pollan on niin hyvä jätkä, kai tämä on luettava :) )

Noora Shingler: Marjoja ja maskaraa - kuinka hylkäsin turhat roska- ja kosmetiikkakemikaalit.
Ekologisesta elämäntavasta kirjoittavan toimittajan kasvispohjaisia ruokaohjeita ja vinkkejä myrkyttömän kosmetiikan käyttöön.
(Tätä asennetta ei voi muuta kuin ihailla! Fiksu ja tyylikäs nainen, joka on ehtinyt saada aikaan paljon nuoresta iästään huolimatta - tai ehkä juuri sen vuoksi!)

Bill Statham: Hyvä paha lisäaine - opi lukemaan ruoan ja kosmetiikan tuoteselosteita. Suom. Juho Gröndahl.
Taskukokoinen päivitetty opaskirja luettelee aakkosjärjestyksessä tuoteselosteiden lisäaineet ja kertoo, mitä niiden terveellisyydestä ja haitallisuudesta tiedetään.
(Näen jo Allergia- ja astmaliiton Matti Hannukselan sytyttämässä roviota Narikkatorille)

Deborah Schneebeli-Morrell: Yrttitarha ruukussa. Suom. Aretta Tiilimäki.
Opas omien yrttien kasvattamiseen ikkunalaudalla ja omalla palstalla.
(Mm, tämän haluan oppia!)

Nuo mainiot japanilaiset... ja pieni kylppäritapaturma

2011-01-03T13:26:00.000-08:00

Sain lahjaksi japsivalmistajan Baby Foot -paketin, jonka luvataan kuorivan ja uudistavan jalkojen ihoa ilman raspia. Tuote sisältää yrttejä, mutten suoraan sanottuna jaksanut syynätä, mitä kaikkea tuote piti sisällään. Ainakin kamomillaa, kehäkukkaa ja salviaa oli INCI-listalla.

Baby Foot on ollut Japanissa jonkinlainen menestys. Jalkoja tulisi ensin lilluttaa lämpimässä vedessä 10-15 minuuttia, jotta ne pehmenevät. Geeli kuulemma aktivoituu paremmin, jos jalat ovat kosteat...

... Tämän jälkeen kintut sujautetaan vähemmän mukaviin ja ergonomisiin muovipusseihin. Vetäisin päälle vielä sukat, että pussit pysyivät menossa mukana.

Kuoriutumisprosessin pitäisi kestää viidestä seitsemään päivää, ja seuraavan satsin voi ottaa kolmen tai neljän kuukauden kuluttua. Raskaana oleville, diabeetikoille ja psoriasis-potilaille tuotetta ei suositella, koska sen turvallisuudesta ei ole näillä riskiryhmillä näyttöä.

En nyt järkytä ketään ennen ja jälkeen -kuvilla. Oikeasti, varpaankynteni ovat järkyttävässä kunnossa (varmaan puutetta monista ravintoaineista) ja jalkojen iho on muutenkin ollut ongelmani viime vuodet. Lämpimät kesät vain pahentavat tilannetta. Mutta täytyy sanoa, että tämä tuote toimi! Ei jalkojeni iho nyt ihan vauvan peban pehmeydelle vie vertoja, mutta muutos oli kuitenkin huomattava.

Kauneudenhoitorituaaleilla oli kuitenkin kääntöpuolensa. Pyllähdin kylppärissä unelmamonoja riisuessani ja kolautin pääni pesukoneen kylkeen. Jotenkin jännästi onnistuin myös telomaan vasemman pakarani ja oikean kyljen, joissa on jo ennestään murtumia. Pelottaa, että siellä meni taas jotain rikki. Terkkarissa eivät tietenkään ottaneet tosissaan ja kun paikkoja kuitenkin aristaa ja särkee, koetan päästä huomisaamuna yksityiselle kuvattavaksi.

Keep your fingers crossed! :)

P.S. Onko joku muukin huomannut, että kaakaovoi toimii hyvin eritoten käppyräksi kuivuneisiin kantapäihin?

Paluu arkeen oli edessä

2011-01-03T12:34:00.000-08:00

Joulu tuli, uusi vuosikin meni. Toivottavasti jokaisella oli omanlaisensa ja mukavat kemut! Itselleni koitti värisyttävän pian arki, tyhjyys ja pelko tulevasta. Kahden vuoden tauon jälkeen ei ole helppoa palata vanhoihin ympyröihin, säännölliseen päiväjärjestykseen (jonka joku muu sanelee) ja lähtökohtaisesti epämieluisten tehtävien pariin. Koko loppusyksy meni Kankkulan kaivoon, kun stressasin tammikuuta. Yritinhän kouluun paluuta jo vuosi sitten, mutta olin koko ajan pienessä kuumeessa (kuten nytkin). Pelkään, että sama toistuu. Haluan kuitenkin ottaa vastuun päätöksestäni ja kahlata tämän suon läpi, vaikka kaikki tuntuukin juuri nyt aika toivottomalta. Hemmetti, haluan ne sairaanhoitajan paperit!

Joulun aikaan olen pohdiskellut paljon sitä, miten paljon olen muuttunut sapattivuosieni aikana. Tämä Heidin kirjoitus sai minut myös mietteliääksi. Tässä muutamia mielestäni mainioita pointteja:

"Ihmistä pystyy hallitsemaan rahalla ja titteleiden toivolla hyvinkin paljon - ja siinä vaiheessa kasvaa rahanahneen egomme lisäksi myös sisäiset ristiriitamme. Stressi, keholliset vaivat, psyykkiset ongelmat ja sisäinen tyytymättömyys (=tietoisuuden tukkiminen) ovat kaikki osittain seurausta siitä, ettemme kuuntele sydämemme ääntä. ---

Tiesin itse jo koulun puolessavälissä tai ehkä jopa ekana päivänä, että ainakaan koulussa opetetut asiat eivät kiinnosta minua pätkääkään, mutta minkäs teet kun et tiedä mitä muutakaan tekisi. Lapulla, eli todistuksella voisi kuulemma sitten hakea moneenkin paikkaan ja esittää "asiantuntemustaan". Ai niin - ja sukuhan arvostaa, kun on tradenomi tai jokin muu -nomi tai jopa maisteri. Hah. Kenelle me elämmekään elämäämme? Yksi piuha katki. ---

Itsensä arvostaminen ei myöskään kiinnosta, jos pelkäämme turvallisuutemme, kuten taloutemme puolesta eli teemme työtä ainakin osittain pelosta käsin."

Oma tarinani on jossain määrin erilainen kuin Heidin, mutta yhdyn noihin kohtiin. Koin eläväni jota kuinkin itseni näköistä elämää lukioon asti: luin, kirjoitin, lauloin, urheilin ja elin kaikin tavoin säännöllisen epäsäännöllistä elämää. Olin liian kiltti ja nippelitietoon takertuva nuori nainen. Omilleni muutettuani olen ollut hieman levoton (tätä ilmentää varmaankin hyvin se, että olen muuttanut yhdeksän kertaa kuuden vuoden sisällä...) ja kaivannut muutoksia. Vähitellen olen alkanut kokea entistä täydellisempää rauhaa. Nyt pelkään menettäväni sen.

Miten vaalia vapauttaan olosuhteissa, jotka ruokkivat hierarkiaa (sairaalamaailma)? Miten suhtautua uudella tavalla opettajiin ja muihin auktoriteetteihin, jotka olivat ennen suorastaan arkkivihollisia ja joiden kanssa rakentavan keskustelun synnyttäminen tuntui mahdottomalta? Miten kestää uupumatta vaatimusten ja odotusten alla?

Niin, mitä onkaan todellinen vapaus ja riippumattomuus? Heidi jatkaa pohdintaansa:

"Meillä on oikeasti mahdollisuus olla vapaa kaikesta! Eteenpäin mennään sitä nopeammin, mitä enemmän päästämme irti uskomuksista ja haastamme pelkojamme. Pelkkä meditointi harvoin poistaa pelkojamme ja yksinkertainen ohje onkin: kuuntele sydäntäsi, äläkä mieltäsi. Hiljenny ja ymmärrä läsnäolon voima ei vaan meditoidessa vaan itse toiminnassa. Tarvitsemme molempia, hiljaisuutta ja toimintaa sopivassa suhteessa. Sydän johtaa sinua aina oikeaan suuntaan ja eri tarvevaiheiden läpi. Tarvitsemme myös reilusti tahtoa, rohkeutta sekä nöyryyttä. Usein pitää myös käydä kiertotiellä, päästäkseen takaisin päätielle eli toisinsanoen: oppia kokemuksen ja elämisen kautta.

Hmm... Tahtoa, rohkeutta ja nöyryyttä. Ulkopuolisista hoitoalan opiskeluni ovat tuntuneet älyttömältä ajan ja nuoruuden haaskaukselta: mikset sittenkin lähtisi lukemaan Homerosta tai analysoimaan Saima Harmajan lyriikoita, kun ne kerta luontuisivat sinulta paremmin?

Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että minusta tulee erilainen sairaanhoitaja. En ehkä vielä tee kutsumustyötäni, mutta sydämessäni koen olevani matkalla sitä kohti. En tahdo ottaa itselleni paineita siitä, että minun pitäisi olla tietynlainen ja vastata muiden odotuksiin. Olen opinahjossani vain vierailija eikä se omista minua, mutta voin oppia paljon siellä olevilta ihmisiltä. Yhtäkkiä minusta tuntuu aivan mahtavalta, etten tunne vielä ainoatakaan uusista luokkakavereistani. :)

Tässä vielä mainio ajatus tähän kaikkeen liittyen:

Joka päivä maailma syntyy uudestaan sille, joka suhtautuu siihen oikealla tavalla.

-James Russell Lowell-

Savolaene joulu

2010-12-25T04:56:00.000-08:00

Uattouamuna herätään ja sitten myö syyvvään. Sitten juuvvaan kahvit ja sitten myö männään torille ja sitten myö syyvvään lihapiirakat.

Sitten ostetaa joulukuus ja syyvvään munkkipossut. (ee myö aenakaan nuita syyvä meellä kotona...) Ja kuusta ee missää nimessä osteta, vuan haetaan metästä. Mielellään nuapurin puolelta. ;)

Sitten myö tuuvvaan kuus sissään ja juuvvaan päeväkahvit, koristellaan kuus ja sitten myö syyvvään. Sitten Suomen Turku julistaa jooluraahan ja sitten myö syyvvään ja otetaan joululökit ja sen piälle vähän syyvvään.

Sitten naesväki lähtöö käämään haovvoilla ja myö miehet sillä aekoo syyvvään ja kun naesväki tulloo takasin niin myö haokataan väljpalloo. Sitten myö kylypee ropsaatettaan joolusaanassa ja syyvvän makkaroo, juuvvaan saanakahvit ja syyvvän pipaarit.

Sitten myö outellaan jooluaterijjoo ja syyvvään outellessa parj kinkkuvoeleipee, sitten syyvvään jooluateria ja juuvvaan piälle torttukahvit ja sitten myö leekitään joolukuusen ympärillä ja sitten myö syyvvään.

Sitten kyttäellään joolupukkia ja napostellaan pähkinöetä. Sitten tulloo pukki ja myö vähän syyvvään pukin kansa. Sitten avataan lahjat ja sitten pittee kaevaa evakkoleka puulaatikosta ja tarjota pukille paakut ja sitten pukki talutettaan taksiin ja sitten myö syyvvään.

Sitten katellaan telekkaria ja syyvvään, sitten tirraatettaan iltakahvit ja syyvvään suklaata. Sitte otetaan vähän suolasta kun hiukoo ja sitten myö männäännii jo muata. :)

Kaurapuuro vs. gojimarja

2010-12-17T14:23:00.000-08:00

Sain tänään käsiini Kauneus ja terveys -lehden (11/2010), jossa kaikkien rakastama Hanna Partanen kirjoittaa ruokahifistelystä.

Se nyt tuskin ketään yllättää, että Partas-Hanna pitää superruokia huuhaana ja uskon asioina. Kaurapuuro on superia ja ainoa oikea aamupala (toim. huom.: kovin on rajoittunutta...) Hanski perää tietysti tutkittua tietoa näistä ihmeitä tekevistä aineista ja päivittelee marionettinuken tavoin käyttäytyviä kuluttajia, joilla kokonaisuus tuntuu olevan pahasti hukassa. Tottahan se on. Tietoa pärisee joka pasuunasta ja on vaikea erottaa oleellinen. Oman näkemyksensä voisi silti esittää fiksummin ja muita dissaamatta. Aivan kuin Hantsu ei suostuisi näkemään tässä sitä hyvää, mitä skene on tänne rantauttanut: vihersmoothieita, tuorepuuroja ja itujen kasvattelua. Vai onko kyseessä juurikin se, että kaikenmaailman ravintoneuvojat ovat astuneet laillistetun ravitsemusterapeutin varpaille? ;)

"Superfoodit, probiootit, luomutuotteet ja tietyt ravintolisät ovat vain piste i:n päällä", Partanen kirjoittaa. Ehkä niinkin, mutta tässä unohtuu silti yksilöllisyys. Omasta mielestäni virallisissa ravitsemussuosituksissa jäkittää eniten juuri tasapäistäminen: yhdelle sopii klimppisoppa, toinen mussuttaa kukkakaalia ja kolmas porsaan lapaa. That's fine. Mutta älä helkutissa tule inttämään, että kaikkien pitäisi vetää samoja systeemejä oesophagusta pitkin alas ja potea suklaan syömisestä yhtä pahaa morkkista! Sovittu? ;)

Hanna-kullanmussukalle vielä sellaisia terveisiä, että kookosrasva ja -öljy ovat täysin eri asioita... :)

Myös toinen tämänpäiväinen löydökseni liippaa superfood/ruokahifistelyteemaa. Kuusamon poika , El Jago, kirjoitti bittiavaruuteen napakan blogauksen Viidakkomieheen ja foodi-ihmisiin liittyen. El Jago pitää kaiken kaikkiaan tutustumisen arvoista blogia, jossa on oivaltavia kuvia, miehistä herkkyyttä ja Pohjolan rosoa. Tulee ikävä Lappiin. :'( Muutama sitaatti tuoreimmasta blogauksesta Olliin liittyen:

"2009 vuoden alussa postaukset keskittyivät vahvasti ravintoon. Nyt vaikuttaa siltä, että raha on alkanut kiinnostamaan. ---

Tällaisen rajoittuneen kosmisen olennon, siis minun, mielestä tuossa on jotain absurdia. Kylläkait luomukaupan maskottina oleminen on työtä siinä missä muukin?

Sivuilta ilmenee, että Suomessa on pinnan alla purkaustaan odottava skene. Englanninkielisistä sanoista ja päälläänseisonnasta kiinnostuneiden poikien bisnesporukka, jotka omien sanojensa mukaan "tulevat transformoimaan bisnesmaailman totaalisesti", ja sytyttämään liekin harmaaseen kansaamme. Kunnianhimoista. ---

Kuten monessa, monessa, päivittäin pulpahtavassa ihmisen-auttamis-blogissa, tekijät asettuu jotenkin profetiaaliseen asemaan. Miksi se hätkähdytti erityisesti? Koska se vaikutti peilin tavoin. Pelottavan paljon omat viimeaikaiset tekstit on ollut yritystä näyttää toteen, miksi toisenkaltainen "lifestyle" olisi toista parempi.

Ärsyttää lukea tekstiä, jossa suorastaan mollataan toisen tyyliä tallata. Haluaisin siitä eroon. Kenenkään ei tarvitsisi väheksyä omaa tyyliään."
Kiitos Jaakko! Herätit ajatuksia. :) Erityisesti tuo peilaaminen (ja projisoiminen) osui myös omaan nilkkaan. Miksi minun on niin vaikeaa kunnioittaa toisen ihmisen mielipiteitä?

Sinäpä sen sanoit, Löna!

2010-12-16T14:07:00.000-08:00

Pidän Kotilääkäriä hyvin perinteisenä naistenlehtenä, jonka sisältö on verhoiltu löyhästi länkkärilääketieteelliseen kontekstiin ja josta harvemmin saa todellista apua ongelmiinsa. Toisin olivat asiat vuonna 1839, jolloin Elias Lönnrot kirjoitti seuraavaa Suomalaisen talonpojan koti-lääkärissä:

"Syitä tauteihin ja kiwuliaisuuksiin on monenlaisia. Tawallisimpia owat: liika syöminen ja juominen, nautintoaineiden kehnous eli sopimattomuus, saastainen ilma, sistitön ruumiin korjuu ja muu elämä, waattetten sopimattomuus, äkillinen muutos lämpimästä kylmään eli kylmästä lämpimään, yliwoimainen rasitus, laiskuus, huwitusten pitkällinen nautinto eli muu wäärinkäytös, äkillisten wimmain eli mielenliikuntoin kohtaus."

Luukatokammoisen kuravellihujjuutus

2010-12-16T13:50:00.000-08:00

Kun jätin maito- ja soijatuotteet pari vuotta sitten pois, en ole liiemmin vieraillut kauppojen maito-osastoilla. Viimeaikaiset täsmäiskuni ovat osoittaneet, etten ole jäänyt mistään paitsi; valmistajat tuntuvat jatkavan sitkeästi rasvatonta ja keinomaukeutettua linjaa. Tässä yksi esimerkki saamastani ilmaisnäytteestä, joka kirjaimellisesti näyttää kuravelliltä - ja maistuu rehellisesti E-linjastolle.

Kohderyhmänä tällä Raision Nalle suklaa-kaurajuomalla ovat epäilemättä maitoallergikot ja terveystietoiset/luustostaan huolehtivat naiset (siis hurraa: vain 90 kcal kahdessa desissä!). Sokeriahan tässä pakkauksessa on 12g ja protskua ainoastaan 2g. Mutta hei, kun tuotteessa on kangastus kaakaosta, saadaan hyväuskoisille ja osteoporoosia pelkääville ihmisille markkinoitua kätevästi kalsiumia (trikalsiumfosfaattina 240mg) ja D-vitamiinia (huikean mikrogramman) sisältävä tuote!

Vähänkin läheisempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että trikalsiumfosfaatti on juuri samaa synteettistä muotoa, jota käytetään osteoporoosivalmisteissa ja joka kyllä lujittaa luita, mutta lisää murtumaherkkyyttä heikentämällä luukudoksen joustavuutta. Näitä popsin itsekin pari vuotta aikoinaan ja sain palkinnoksi katkeilevat luut... D2 (ergokalsiferoli) taas on kehno vaihtoehto, koska se imeytyy melkein puolet huonommin kuin eläinperäinen D3 (kolekalsiferoli). Ja juuri deekakkosta piikitetään vauveleihin neuvoloissa.

Ainakin 400 000 suomalaisella luukudoksen määrä on merkittävästi alentunut, joten voidaan puhua kansanterveydellisesti varsin merkittävästä ongelmasta. Lääkkeinä osteoporoosiin käytetään bifosfonaatteja kalsitoniinia, lisäkilpirauhashormonin analogeja ja selektiivisiä estrogeenireseptorin muuntelijoita. Haittavaikutuksina voi ilmetä mm. refluksioireita, kuolioita ja murtuma- ja rytmihäiriöherkkyyttä. Enempää tähän teemaan kajoamatta todettakoon sellainen mielenkiintoinen seikka, että kannattaisi kerätä vähän lantiolle extraa - ihan jo luunmurtumien ehkäisyn nimissä. ;)

Kuten eräs David Wolfen seminaarissa ollut lukijani vinkkasikin, luuston kannalta tärkeämpää olisi huolehtia mm. fosforin saannista. Finelin mukaan sitä saisi eniten leivinjauheesta ja sulatejuustosta, joista kumpaakaan en sattuneesta syystä kelpuuta polttoaineekseni. Vehnänalkiot sekä seesamin- ja auringonsiemenet sen sijaan olisivat monessa suhteessa hyvä vaihtoehto. Harvemmin puhutaan siitäkään, että rauta, magnesium, mangaani, kupari, seleeni, sinkki, fluori sekä A-, B-ryhmä ja C-vitamiinit vaikuttavat suotuisasti luuston muodostumiseen. Luusto on muutakin kuin kuin kalsiumia, mutta totta kai yksinkertaistettu viesti menee helpommin perille ja saa Valion rahahanat auki.

Mitä maito- ja kalsiumpropangandan tilalle? Esimerkiksi nämä Dr. Mercolan ohjeet tuntuvat minusta varsin järkeviltä:

• Lisätkää vihannesten kulutusta kehollenne ominaisen ravintotyypin mukaisesti. Jos teidän on vaikea syödä suositettua määrää vihanneksia, joita tarvitsette päivittäin, voitte kokeilla myös vihannesmehuja. Varmistakaa, että vihanneksenne ovat tuoreita, luomua, paikallisesti viljeltyjä vihanneksia, joita ei ole geenimuunneltu.
• Nauttikaa oikeassa suhteessa omega-6 ja omega-3 rasvahappoja ja vähentäkää jalostettujen kasviöljyjen määrää tai lakatkaa käyttämästä niitä. Niitä ovat maissi, rapsi, safflori ja soija
• Syökää ravintotyyppinne mukaan. Tämä varmistaa, että saatte riittävästi ravinteita luustollenne sekä autatte korjaamaan omega-3 ja omega-6 -suhteenne.
• Välttäkää gluteenia, viljaproteiinia, jonka on osoitettu vähentävän luuston tiheyttä. Gluteiinia on vehnässä, ohrassa, rukiissa, kaurassa ja speltissä.
• Välttäkää virvokkeita ja sokeria, jotka lisäävät luuvaurioita vähentämällä kalsiumista luustosta.
• Välttäkää steroideja, erityisesti jos teillä on astma tai jokin muu autoimmuunisairaus. Steroidit lisäävät osteoporoosiriskiä.
• Harkitkaa K2-vitamiinia ravintolisänä, jos ette saa riittävästi pelkästään ruuasta. K2-vitamiini toimii biologisena ”liimana”, joka auttaa kiinnittämään kalsiumin luumatriisiin. Annostus on noin 185 mcg päivässä.
• Ottakaa riittävästi D-vitamiinia, mieluiten auringosta. D-vitamiini rakentaa luuston tiheyttä auttamalla kalsiumin imeytymistä luustoon.
• Liikkukaa. Tutkimukset osoittavat, että liikunta on aivan yhtä tärkeä luuston terveydelle kuin kalsiumpitoisen ravinnon nauttiminen. Voimaharjoittelu kuten painoharjoittelu on erityisen hyödyllistä.
• Harkitkaa luonnollista progesteronia, Joka voi lisätä luuston vahvuutta. Se tekee sen osteoblastien (luustoa muodostavat solut) kasvunedistäjänä.
(Lähde)

Itse olen ihastunut seesammaitoon/kermaan, jonka makeutan taateleilla, marjoilla tai hunajalla. Jos juomaan lisää vielä esimerkiksi raakakaakaojauhetta tai carobia sekä lämmittää aavistuksen, saa ihanaa hot chocolatea. Joulun aikaan matkaan voi vielä ripauttaa hitusen kardemummaa, kanelia tai muskottipähkinää. MMMM!

Jos tahdot tietää, mitä Antti Heikkilä on tästä kaikesta mieltä, tsekkaa tämä.

Savanni keskelle pimeyttä

2010-12-09T21:49:00.000-08:00

Uulalaa! Tein eilen aika mieletöntä kenttäevästä. Tuotoksen tuoksu houkutteli paikalle myös terveysasioihin havahtuneen pomoni, ja pikku pakkohan sitä oli antaa pieni maistiainen. Pääsin jakamaan ovelasti siinä sivussa viherpirtelövinkkejä. :)

Mutta tässä tulee uuden vanukkaani ohje!

Savanni nukahtaa

2 dl yön yli liotettua hirssiä
1 rkl mesquitea
toinen mokoma yaconia
perään persimon (sharon-hedelmä)
ja päälle siitepölyrakeita

Surrur ja valmista tuli! Lopputuote maistuu aivan lapsuuden herkulleni, banaanivanukkaalle, vaikkei siinä ole banskua palaakaan. Sopii siis erinomaisesti banaanivierotukseen!

Jos joku ei ole vielä kokeillut, niin mesquite sattuu olemaan jouluherkkuihin varsin mainio lisä. Sen pitäisi myös tasata mielialaa. Persimon taas on muuten vaan slurps-ruokaa ja olen nyt oppinut hyödyntämään sen rakenteellisia ominaisuuksia. Tästä lisää vielä ennen joulua. :)

Piikki lihaan ja possua pöytään

2010-12-09T12:02:00.000-08:00

Mikä on varma joulun merkki? Ainakin tämä ja tämä. Jälkimmäiseen viitaten: hohhoijakkaa, eiköhän nyt ole vähän liian aikaista puhua jostain epidemiasta? Saas nähdä, mihin tilanne johtaa. Tällä hetkellä ei kyllä huvittaisi olla panssaripoikana Parolassa...

Olen tehnyt tänä syksynä keikkatöitä sairaalassa ja törmännyt siellä tämän tästä tällaisiin:

Yhtenä päivänä sitten pysähdyin miettimään, mitä tuossa julisteessa näin. Punaista, mustaa ja valkoista: Karjalan, veren, sodan ja vaaran värejä. Ripauksen viatonta ja luottamusta herättävää valkoista, ja "suojaa"-verbin, jonka tarkoitus lienee herättää pelkoa ja syyllisyyttä. "Jos et ota tätä, olet petturi..." Uskotaanko tämän tehoavan eritoten helposti syyllistyvään hoitohenkilökuntaan?

Suomen Tartuntatautilakia ollaan uudistamassa ensi tammikuun alussa. Ehdotus näyttää tältä:

"12 § Kunnan on järjestettävä yleisiä pakollisia rokotuksia sellaisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi, joka voi saada aikaan huomattavaa vahinkoa väestön tai sen osan terveydelle, taikka muusta terveydenhoidollisesti tärkeästä syystä. Valtioneuvosto päättää pakollisen rokotuksen toimeenpanon ajankohdasta ja siitä, mitä väestönosaa, ryhmää tai ikäluokkaa rokottamisvelvollisuus koskee, minkä ajan päätös on voimassa sekä mitä rokotuksessa on muutoin noudatettava. Ennen päätöksen tekemistä asiasta on hankittava Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto, jollei Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ole tehnyt asiaa koskevaa esitystä."

Jostain syystä tapaus on saanut monet hipit varpailleen. Miksi? Rokotusvelvollisuus on määritelty jo vuoden 1986 Tartuntatautilaissa eikä uusi pykälä periaatteessa tuo mitään uutta käytäntöihin. Netissä tuntuu kuitenkin liikkuvan monenlaista arviota tulevaisuuden skenaarioista. Kokevatko rokotuksista kieltäytyvät tuberkuloosipotilaan kohtalon: heidät otetaan kiinni, eristetään ja pistetään telkien taakse? Uskaltaako tässä enää uloskaan mennä, jos siellä on kissalan pojat kuusen takana kytiksellä?

Maltillisemmat arvelevat, että tulilinjalle joutuu loppupeleissä vain hoitohenkilökunta. Tiedän muutaman terveydenhoitajan, jotka joutuivat sikainfluenssarokotusten aikana häikäilemättömän uhkailun ja työpaikkakiusaamisen kohteeksi, koska eivät suostuneet ottamaan rokotetta. Käykö niin, että jatkossa kaikkien terveydenhuollossa työskentelevien on esitettävä rekrytointitilaisuudessa rokotustodistus? Ja rokottamattomat otetaan viralta?

Miten käy uuden sikainfluenssa-aallon? Vai tuleeko sitä? Ainakin toistaiseksi porukka vaikuttaa aika rauhalliselta ja toisaalta skeptiseltä uutta rokotetta kohtaan. Ja aiheestakin.

Rokotteet ovat tulleet erityisen omakohtaisiksi tänä syksynä, kun olen miettinyt raskasmetallialtistumistani ja autoimmuunisairauteni puhkeamista. Ihmiset reagoivat hyvin yksilöllisesti kaikenlaisiin asioihin, ja toiset sietävät esimerkiksi rokotteita paremmin kuin toiset. Omalla kohdallani olen huomannut aika selkeän eron sen jälkeen, kun Crohnini paheni ja aloitin lääkkeet: vahvisterokotteista tuli selkeät reaktiot ja yleiskuntoni huononi. Läheisteni mukaan aiemmin en ole saanut mitään havaittavia oireita. Aina voi tietenkin spekuloida, johtuivatko reaktioni alun perinkään rokotteesta vai itse Crohnista, mutta ainakin minusta olisi naiivia kuvitella, ettei näillä asioilla olisi minkäänlaista yhteyttä. Rokotteet eivät ole yksiselitteisesti hyvä tai huono asia.

Millainen olisi maailma ilman rokotteita? Olisivatko kaikki kehitysmaiden ihmiset kuolleet jo ajat sitten ilman niitä? Missä menee raja: papilloomassa, pneumokokissa, influenssarokotteessa vai...? Ja onko rokotteille vaihtoehtoja?

Homeopaattisia valmisteita

Tiedän erään perheen, jonka lapset on hoidettu pienestä pitäen homeopatialla eivätkä he ole äitinsä mukaan sairastaneet koskaan mitään kausiflunssaa kummempaa. Itseäni homeopatia on kiinnostanut jo pidemmän aikaa. Ainakin haluaisin antaa sille mahdollisuuden. Tiedän, että rokotusohjelmasta irrottautumisessa on riskinsä enkä suoraan sanottuna katso tietäväni tarpeeksi vaihtoehdoista, mutta haluan ottaa selvää.

Jos jollain on kokemuksia homeopatiasta tai muista luomu"rokotteista", laittakaapa loppuun kokemuksianne. :)

Kiltti ja harmiton -> Sairas ja onneton?

2010-12-05T16:15:00.000-08:00

On kirjoja, joihin kohdistaa ennen niiden avaamista suuria odotuksia. Darian Leaderin ja David Corfieldin kirjoittama Miksi ihmiset sairastuvat? oli itselleni yksi sellainen. Olin kuullut tästä bestselleristä edellisjouluna ja tartuin siihen kevättalvella 2009 lomaillessani Egyptissä siinä uskossa, että saisin vastauksia kiperimpään senhetkiseen kysymykseeni: miksi juuri minä ja miksi Crohn? Tuolla reissulla kirja ei imaissut mukaansa, mutta toisella lukukerralla kokemus oli jo antoisampi.

Darian Leader on lontoolainen psykoanalyytikko; David Corfield tutkii biologista kybernetiikkaa. Suoraan sanottuna jälkimmäinen tieteenala ei kerro ainakaan minulle juuri mitään.

Lähdetään siitä, että jokaisella on joskus ollut nuha. Lääketieteen toitottama totuushan on, että taudin aiheuttaa virus. Sama periaate pätee myös vakavampiin sairauksiin. Kun keksittiin, että miltei jokaisesta sairaudesta voi syyttää bakteereita, viruksia ja muita möntiäsiä, antibiootti- ja muulla lääketeollisuudella koitti missenpäivät. Tahti kiihtyi eritoten 1990-luvun lopulla, jolloin monista oireyhtyminä tai riskeinä pidetyistä asioista, kuten kohonneesta verenpaineesta ja "sosiaalisesta fobiasta", leivottiin lääkefirmojen myötävaikutuksella täysimittaisia sairauksia.

Mitä jos lääkäri sanoisikin vastaanotolla Erkille, että itse asiassa nuhan syntyyn vaikuttaakin viidestä seitsemään tekijää? Pahimmassa (tai parhaassa) tapauksessa lääkäri kyseenalaistaisi Erkin elämänhallinnan ja mielenterveyden. Nuhan takia! Kuinka uskottava sellainen lääkäri olisi? Itse asiassa monet ihmiset haluavat kuulla, että nuha johtuu viruksesta ja siihen on olemassa tehokkaat dropit. Pari päivää ja taas mennään pää kolmantena jalkana tehotalouden rattaissa...

Entä oletko koskaan miettinyt, millaista kielenkäyttöä suosimme puhuessamme sairauksista? "Taistelemme ja kamppailemme sairautta vastaan" ja lopulta se ryökäle kuitenkin "lannistaa ja vie voiton". Näistä ja muista samankaltaisista fraaseista nousee mieleen pelkoa ja ahdistusta: tätä ei voi hallita. Asioita vain tapahtuu.

Elämä on yllätyksellistä ja on totta, ettei monia asioita todellakaan voi hallita. Mutta niitä voi opetella ymmärtämään. Pienestä pitäen jokainen meistä tottuu identifioitumaan eli samastumaan johonkin: äitiin, isään, naapurin koiraan, kerhon tätiin... Petymme ja turhaudumme, ja hoidamme asian sulattamalla jonkun toisen henkilön piirteen itseemme. Jossain vaiheessa saatamme huomata sairastuneemme samoihin sairauksiin kuin läheisemme tai oireilevamme samankaltaisesti, ja viimeistään jostain asiasta tai ihmisestä luopuminen käynnistää meissä ainakin jonkinlaisen psykosomaattisen prosessin.

Leader ja Corfield korostavat varhaislapsuuden kokemuksia. Erityisesti vajavainen äitisuhde ja hyväksynnän puute johtavat usein siihen, että jo aivan pieni lapsi alkaa oireilla esimerkiksi pakkotoiminnoilla, heijaamisella tai eristäytymällä sosiaalisista tilanteista. Monesti tyhjän tilan tunnistamiseen ja muiden huomioon ottamiseen liittyvät ongelmat kumpuavat juuri varhaislapsuudesta. Taustalta saattaa löytyä liian sitova tai vastaavasti välinpitämätön äiti, josta lapsi eräänä päivänä päättää eriytyä ja etääntyä. Jos kokemus tunteiden ja tarpeiden peilistä jää liian hataraksi, on vaarana kyvyttömyys tunnistaa omia tai muiden tunteita. Sen jälkeen toimintaa ohjaa robottimaisuus ja järkeistäminen, vaikka vaikeat teemat puskevatkin aika ajoin pintaan esim. unien välityksellä.

Merkittävissä elämänvaiheissa, kuten kouluun menon, murrosiän tai kotoa muuttamisen kynnyksellä monet sairastuvat esimerkiksi autoimmuunisairauksiin. Yleensäkin ratkaisemattomilla ristiriidoilla on taipumus kehittyä fysiologisiksi oireiksi ja lopulta sairauksiksi. Lopulta kymmeniä vuosia sairastaneen on vaikea tarkasti määritellä, mistä kaikki alkoi.

Kirjoittajat suorastaan märehtivät immuunipuolustuksen ja syövän kohdalla. Suits for me. On häkellyttävää, kuinka paljon sosiaalisten suhteiden puuttuminen, tunteiden patoaminen ja kehon omien rytmien sekoittuminen heikentävät immuniteettia. Krooninen murehtiminen ja traumaattiset kokemukset lisäävät vettä myllyyn. Syöpään liittyy kirjoittajien teorian mukaan ns. C-tyypin persoonallisuus, jonka kiltteys, uutteruus, sovinnaisuus ja hyväntahtoisuus ei jää keneltäkään huomaamatta. Pakettiin kuuluu lisäksi avuton ja alistuva asenne.

Kirjan pääviesti on, että tunteet ja muistot ovat hyvä kompassi. Mitä sairautesi sinussa herättää? Milloin se alkoi? Milloin voit paremmin; milloin taas huonommin? Leader ja Corfield esittävät, että monien sairauksien taustalta löytyy tunteidensäätelyongelmia: joko tunteita ilmaistaan ryöpsähdellen tai nuukanlaisesti. Vähemmän romanttinen esimerkki kertoo esimerkiksi siitä, miten voi käydä, jos rakastettu jättää: suolen sisältö edustaa toista ihmistä, josta halutaan väkisin eroon (ripuli) tai pidetään se väkisin sisällä (ummetus). Parhaassa tapauksessa tilanne johtaa ristiriitaan, jossa olotilat mukavasti vuorottelevat. Very nice.

Miksi ihmiset sairastuvat? ottaa myös kantaa yleisemmin terveydenhuollon tilaan. Länsimaisessa lääketieteessä ei Leaderin ja Corfieldin (ja monen muun) mukaan huomioida lainkaan sitä, mitä muissa lääkinnällisissä järjestelmissä kutsutaan elämänvoimaksi, energiaksi tai tahdoksi. Länkkäreille se, mitä ei voida mitata, ei ole olemassa. Toinen perusongelma sairaanhoidossa on se, että se keskittyy sairauden hallintaan, ei parantamiseen. Esimerkiksi bruksismi eli hampaiden narskuttelu on vahvasti psyykkistä, vaikka Duodecimin Terveyskirjasto esittääkin asian näin:

"Bruksismin syitä voi olla monia, ja ne ovat osaksi tuntemattomia. Sen syiksi on arveltu purentahäiriötä, perinnöllistä alttiutta ja stressiä. Bruksismin yleisyyden vuoksi sillä on esitetty olevan myös fysiologinen tehtävä aivojen verenkierron vaihtelun säätelyssä univaiheiden aikana." Lähde

Ei puhettakaan siitä, että asiaa möyhennettäessä löytyy usein vaikeuksia varhaisissa vuorovaikutussuhteissa ja auktoriteettien kunnioittamisessa. Aikaisemmin hammaslääkärit ja psykoterapeutit tekivät tiiviimpää yhteistyötä. Jossain vaiheessa rahat, usko ja viitseliäisyys taisivat kuitenkin loppua? Ja mitkä ovatkaan olleet tulokset...?

Terveyskeskuslääkärin ammatista on tullut valkotakkisten keskuudessa koiranvirka: valittavia mummoja, huutavia kersoja ja deliriumissa vääntelehtiviä kadunmiehiä. Interested? Muuttuisiko ääni kellossa, jos Savukosken vapaata virkaa markkinoitaisiinkin salapoliisiduunina, jossa pääsee tekemisiin ihmisen tiedostamattoman, varhaislapsuuden mielen syövereihin jättämien sormenjälkien ja elämän mysteerin kanssa?

Keho on täynnä viestejä, joista toiset tahtovat pysyä turvallisesti kapselissaan, toiset taas pyrkivät ulos. Viimeisessä luvussa kirjan kirjoittajat esittävät aika pelottavia arvioita: jos esimerkiksi yleistä ahdistuneisuutta halutaan lievittää lääkkeellisesti, mikä on sen hinta? "Jos ahdistus on eräänlainen psyykkinen signaali, joka mobilisoi puolutusmekanismeja, niin eikö ahdistusta turruttavien lääkkeiden käyttöön liity riski siitä, että ne aiheuttavat somaattisia oireita tukkimalla nämä kanavat?" Ja taas toisin päin: jos somaattisesti sairaan ihmisen sairastumisen syitä aletaan penkoa, voidaan joutua tekemisiin sellaisten asioiden kanssa, joita ihminen ei ole valmis tai halukas kohtaamaan. Tästä voi seurata vakava psyykkinen sairastuminen.

Tämän problematiikan työstäminen onkin Leaderin ja Corfieldin mielestä lääkärintyön ydinaluetta: tunnistaa somaattisen sairauden mahdollinen psyykkinen yhteys ja alkuperä sekä arvioida, onko potilas valmis kohtaamaan totuuden. Lääkärin työhön kuuluu myös potilaan turhautumisen, surun, vihan ja kiukun vastaanottaminen - ja tätä eivät monet alalle hakeutuvat ymmärrä. (Erään tutkimuksen mukaan 70 prosenttia lääketieteen opiskelijoista ilmoitti olevansa psykiatrisen avun tarpeessa - tosin vain 27 prosenttia turvautui siihen.) Oikeassa olemisen tarve on niin paljon mukavampaa kuin ihmisten kohtaaminen ja auttaminen.

Loppupeleissä itseäni kiehtovin ajatus koko kirjassa oli kysymys siitä, onko ihmisellä oikeus pitää kiinni "vääristä" uskomuksistaan. Harvemmin törmää siihen, että lääkäri kyseenalaistaisi potilaan uskonnollisen vakaumuksen - itse asiassa senhän on tutkittu jopa edistävän terveyttä. Jos kuitenkin noudatat paleodieettiä ja uskot sen vaikuttavan suotuisasti kolesteroliarvoihisi, onko lääkärillä minkään valtakunnan oikeutta puuttua pikku projektiisi? Kaikkein röyhkeintä tietenkin on, jos ilkeää ärsyttää Myllykankaan Markkua ja ottaa vähän vyöhyketerapiaa. ;)

Enpä taida osata nimetä vieläkään syitä sairastumiselleni. Ehkä en ole osannut ilmaista negatiivisia tunteitani ja olen yrittänyt mukautua ja miellyttää. Tärkeämpää on kuitenkin juuri nyt sen oivaltaminen, että on asia, joka on edistänyt omalla kohdallani terveyttä enemmän kuin vihersmoothie konsanaan. Sen kaverin nimi on Itsepäisyys ja sen yllyttämänä jätin IBD-lääkkeet luettuani tämän kirjan ensimmäisen kerran. Toisen kokemuksen jälkeen on enää vaikea keksiä mitään yhtä repäisevää, mutta lupaan olla ainakin jouluun asti oikein kiltti ja harmiton. ;)

Yhtä köyttä

2010-12-05T13:10:00.000-08:00

Olin kirjoittamassa mielestäni tärkeästä asista, mutta jätänpä sen toiseen kertaan. Suolaisia pisaroita -blogin Rajankävijä nimittäin räjäytti taas pankin. Tällä kertaa oli puhe säälistä, riippumattomuudesta ja hylätyksi tulemisen pelosta.

"Sääli vie toiselta itsenäisen ihmisarvon ja toimijuuden, koska sääli näkee ihmisen vain tuen tarvitsijana eikä näe että hän hoitaa oman elämänsä omalla tavallaan vaikka perse edellä mutta joka tapauksessa itse. Toisen ihmisen kantaminen sujuu minulta moitteettomasti. Olen lahjakas kun tulee kysymykseen asettaa omat tarpeeni sivuun. Olenhan sankari, joka ratkaisee kaiken maailman pahuuden ja kärsimyksen. Minä pelastan kaikki."

Itsessäni ei ehkä ole vastaavanlaista sankarimentaliteettia - pikemminkin koen ajavani liian usein omaa etuani - mutta koen asioiden olevan juuri noin kuin Rajankävijä kirjoittaa. Tietäähän sen jo siitä tunteestakin, kun joutuu itse säälin kohteeksi. Tekisi mieli kiljua sille toiselle, että etkö sä arvosta mua sen vertaa, että antaisit mun mokata itse?! Analyysi jatkuu:

"Kun toinen seisoo omilla jaloillaan ja herättää kunnioitusta itsenäisyydellään ja tasapainoisuudellaan, niin omaan mieleen hiipii ajatus; "Miksi tuo haluaisi olla minun kanssani, jos se ei tarvitse minun apuani?"--- Kun sitten kamppailee sen pelkonsa kanssa ja yrittää riittää omana itsenään, niin se säälittävän ihmisen etsiminen alkaa näyttää mukavan turvalliselta ja helpolta ratkaisulta. Silloin kun ei joudu kohtaamaan omaa riittämättömyyden pelkoaan.

Minun on pakko myöntää itselleni, että minä todella tarvitsen muita ihmisiä. Vaikka kuinka pystyisin antamaan itsestäni riippumattoman ja selviytyvän kuvan, niin syvällä sisälläni olen napit vastakkain sen faktan kanssa, että en halua olla yksin. Jos en saa tuntea toisen ihmisen ymmärrystä, hyväksyntää ja läheisyyttä, niin en halua elää.

Nuo asiat otan sitten näemmä vaikka säälimällä läheisriippuvaista ihmistä, mikäli en voi välittämistä saada ihmiseltä jonka aidosti sydämestäni haluan. Tämän lupaan kuitenkin lopettaa. Jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi riippumattomana yksilönä. Sääli on siinä mielessä sairautta."

Samastuin tuossa kirjoituksessa jostain syystä enemmän säälittävään osapuoleen kuin auttajaan. Ehkä se oli etenkin nuorempana oma roolini. Olin luokan outo runotyttö, joka piirteli mieluummin omissa oloissaan kuin leikki postilaatikkohippaa. Meni kauan ennen kun löysin pieneltä paikkakunnalta ihmisiä, joiden koin olevan jotakuinkin samoilla taajuuksilla. Ja silti tiesin, että oli olemassa jotain enemmän. Oikeastaan vasta Helsinkiin muutettuani löysin sielunkumppaneita ja ihmisiä, joiden kanssa olen löytänyt syvän yhteyden. Silti tunnen edelleen ajoittain syvää yksinäisyyttä, outoutta ja yhteydettömyyttä. Välillä tuntuu, ettei kukaan elä juuri tätä vaihetta juuri nyt.

Luin vähän aikaa sitten Mirja Sinkkosen kirjoittaman teoksen Yksinäisyydestä erillisyyteen ja yhteyteen, jossa käsiteltiin pitkälti samaa tematiikkaa. Olen sen jälkeen alkanut käsittää uudella tavalla omaa tarvitsevuuttani, riippuvuuksiani ja defenssejäni. Olen saanut muistutuksen, että tullakseen kokonaiseksi ihmisen on tultava näkyväksi tunteineen ja tarpeineen - eikä sillä ole mitään tekemistä kahden minuutin julkisuuden kanssa.

Jälleen kerran tullaan uhriteemaan. Kaikki alkaa siitä, että tunnistan tunteeni ja huomaan niiden olevan toisten tunteista, tarpeista ja toiveista erillisiä. Tutustun unelmiini, jotka kertovat syvimmistä tarpeistani ja lähden tekemään asioille jotain sen sijaan, että jäisin tumput suorina hankeen seisomaan ja odottamaan muiden apua, sääliä tai hyväksyntää.

Arvelen omien tunteiden tiedostamisen ja kohtaamisen johtavan lopulta siihen, että oppii arvostamaan itseään ja muita, ja löytämään tasapainon, jossa ei ole enää tarvetta sääliä ketään. Silloin vedetään oikeasti yhtä köyttä.

Sairauden ammattilaisia vai oman elämänsä sankareita?

2010-12-03T08:29:00.000-08:00

Uusimmassa Crohn&Colitis-jäsenlehden numerossa (4/2010) on harvinaisen paljon ajatuksia herättäviä juttuja. Olen useampaan otteeseen yrittänyt saada itseäni kirjoittamaan potilasyhdistyksen asioista ihan jo senkin takia, että tulehduksellisista suolistosairauksista (IBD) ei yleisesti tiedetä siinä määrin kuin vaikkapa sydän- ja verisuonitaudeista ja lisäksi joku saattaa saada avun vertaistuesta. Who knows?

Potilasyhdistyksen lehti on tullut minulle ainakin pari vuotta. Olen lukenut sitä laiskanpuoleisesti suurimmaksi osaksi sen tähden, että ärsyynnyn joka kerta lääkefirmojen mainoksista ja lehden kehnosta journalismin tasosta. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, koska tällaisiin julkaisuihin kirjoittavat henkilöt harvemmin ovat kristiina tolvasia.

Pääkirjoituksessa (joka oli otsikoitu "Sairauden ammattilainen") C&C:n puheenjohtaja Seppo Järvenpää kirjoittaa seuraavaa:

"Sairastuminen saa usein pysäyttää miettimään uudelleen asioita. Miettimään sitä miten minun käy ja entä mitkä ovat tulevaisuuden näkymät vai onko niitä. Vastauksia löytyy tietysti hoitohenkilökunnalta tai vaikkapa netistä. Tuntemuksia, kokemuksia ja vertaistukea löytyy vain potilasyhdistyksen kautta. Pitää vain olla sen verran aktiivinen että hyödyntää tämän mahdollisuuden. Jos haluatte tietää mikä on odotettavissa sairauden osalta tulevaisuudessa, niin kannattaa jutella myös vanhempien, pitkään sairastaneiden kanssa."

Tämän luettuani aloin miettiä, mistä sain itse tietoa tästä sairaudesta alun alkaen. Taisi olla äitini, joka kertoi ensimmäisen kerran Crohnia sairastavasta työtoveristaan, jonka tapasin muutama vuosi sitten. Muistan hänen sanoneen, että etelänlomilla vointi kohenee silmissä ja ruokahalukin palaa (hän elää muuten pitkälti täydennysravinteilla eli valmisteilla, joihin pumpataan rutiinisti kahtakymmentä lisäainetta...) Sosiaalinen elämä on välillä rajoittunutta, ravintoloissa ei oikein uskalla syödä mitään, käsilaukussa pitää kuljettaa ylimääräisiä alushousuja ja työtä pystyy tekemään vain 60-prosenttisesti. Jälkimmäinen tosin kuulosti oikeastaan hyvältä omaan korvaani. Olen aina vähän kammonnut ajatusta vakituisesta kokopäivätyöstä. :D

Sanotaanpa nyt pari asiaa ihan suoraan. Vanhempien ihmisten ensisijainen tehtävä on mielestäni kannustaa nuorempiaan ja viestittää, että kyllä sinä selviät. Miksi kuitenkin usein tulee vähän erilainen olo? Tämä on nyt vain oma kantani, mutta eikö juuri itsensä sairauden ammattilaiseksi tituleeraava ihminen uhriuta itsensä ja lyö leiman omaan otsaansa? On tietysti ymmärrettävää, että potilas, joka on saanut kaiken tämänhetkisen lääketieteen suoman avun ja yhteiskunnan tuen ilman merkkejä paremmasta, ei ehkä inhimillisesti katsottuna kykene näkemään asioissa toivoa - vaikka sitä aina on.

Onneksi toivoakin löytyi tästä numerosta. Parin sivun päässä oli juttu sympaattisen oloisesta 80-vuotiaasta miehestä, joka sairastui vanhoilla päivillään Colitis ulcerosaan. Avanne muutti hänen elämänsä: nyt hän hiihtää aktiivisesti, marjastaa, sienestää ja arvatkaapas mitä... puhuu hunajan puolesta! "Minulla oli hunajapurkki pöydällä ja sanoin nuorelle naislääkärille, että se on minun salainen aseeni", hän kertoo.

Virallisen näkemyksen mukaan ruokavaliolla ja IBD:llä ei ole yhteyttä keskenään. Immuunipuolustus vain mystisesti pettää. Rohkeimmat uskaltavat arvella, että kyse on ehkä geeneistä, länsimaisesta elämäntavasta tai stressistä. Wow! Tunnen onneksi aika monta IBD-diagnosoitua, jotka ovat lähteneet setvimään tätä kenttää omalla kohdallaan ja saaneet avun. On toki todennäköistä, ettei yhtä kaikille sopivaa ruokavaliota olekaan, mutta mitä jännää siinä olisi, jos tähän(kin) asiaan olisi olemassa joku valmis sapluunavastaus? IBD:hen liittyen on olemassa asioita, jotka ovat monilla auttaneet ja jotka ovat kokeilemisen arvoisia!

C&C-jäsenlehden asennoitumista ravintoon kuvastaa minusta aika hyvin artikkeli, johon on haastateltu Kaisankodin ravintoterapeutti Erjastiina Heikkistä (kansikuvassa). Otsikko huutaa, että ruoka on rakas vihollinen. Näinkö tämä homma hoidetaan kotiin, häh??!

Jutussa löytyy perushapatusta imeytymishäiriöistä, kuiduista, rasvoista ja probiooteistakin (wohoo, erävoitto ja sulka Paula Heinosen hattuun!), mutta lopulta ei sanota mitään uutta. Tärkeitä asioita, kuten entsyymien toimintaa, nesteiden nauttimisen ajankohtia ja ruuansulatuksen tehostamista käsitellään lähinnä sivulauseessa. Pienillä korjauksilla voitaisiin kirkastaa lukijalle, että kannattaa syödä ruokaa, jossa entsyymit ovat tallella, vältellä juomista aterian yhteydessä ja kokeilla myös raakoja kasviksia hienonnettuina (kuten pirtelöt, mehut, keitot). Monet IBD-potilaat ovat nimittäin sitä mieltä, että kypsennetyt kasvikset sulavat paremmin. Haluaisinpa todella nähdä, mitä tapahtuisi, jos ryhmä IBD-skeptikoita pureskelisi joka aamu lasillisen viherpirtelöä esim. viikon ajan. Joku jäisi takuulla haaviin. ;)

Voimme itse päättää, millä asenteella lähdemme eteenpäin. Olemmeko sairauden ammattilaisia vai oman elämme sankareita?

Viimeinen sana?

2010-12-01T14:10:00.000-08:00

Bongasin seuraavan hupaisan pätkän taannoin tohtori Tolosen sivuilta. Hänkin oli sen kopioinut jostain, mutta laitetaan hyvä kiertämään... :)

After an exhaustive review of the research literature, here's the final word on nutrition and health:

1. Japanese eat very little fat and suffer fewer heart attacks than us.
2. Mexicans eat a lot of fat and suffer fewer heart attacks than us.
3. Chinese drink very little red wine and suffer fewer heart attacks than us.
4. Italians drink excessive amounts of red wine and suffer fewer heart attacks than us.
5. Germans drink beer and eat lots of sausages and fats and suffer fewer heart attacks than us.
6. The French eat foie-gras, full fat cheese and drink red wine and suffer fewer heart attacks than us

CONCLUSION: Eat and drink what you like. Speaking English is apparently what kills you.

Part 3: Tumpelosta gourmee-kokiksi?

2010-11-30T14:50:00.000-08:00

En ole kovin kummoinen ruuanlaittaja ja pidän yksinkertaisista resepteistä. Joskus tekisi kuitenkin mieli tehdä jotain erilaista, ja näin talvipakkasilla ei olisi pahitteeksi, vaikka tuotos toisi hieman lämpöä ja ravinteita kudosten uumeniin.

Varattuani lennot Lontooseen en aavistanut, että päätyisin vielä raw food -workshoppiin. Bongasin about viikkoa ennen lähtöä Better raw -blogia pitävän venäläissyntyisen Tanyan smoothievideon YouTubesta, ja klikkasin lopulta sivustolle, jolla oli lista hänen pitämistään kursseista. Huomasin, että visiittini ajankohdaksi oli tiedossa workshop, jolla valmistettaisiin lämmittäviä ruokia. Tämähän tuli kuin tilauksesta! Meikäläinen kun on tällaista aina palelevaa sorttia.

Workshop pidettiin Alchemy-nimisessä joogakeskuksessa Camden townissa. Tuntui uskomattoman ihanalta tulla reissun ensimmäiseen paikkaan, jossa oli toimivat patterit, meditatiivinen tunnelma ja aseistariisuvan herttaisia keski-ikäisiä naisihmisiä + yksi mies, joka oli koko ajan aivan pihalla. :D

Näistä se lähtee...

Iltapäivän aikana Tanya valmisti avokadoranskiksia, juustoista porkkanasalaattia, "riisicurrya", stroganoffia kukkakaalimuussilla, omenapiirakkaa ja cayannekaakaota. Oma lempparini oli aivan ehdottomasti juustoinen porkkanasalaatti, jonka ohje menee näin:

Juustoinen porkkanasalaatti kahdelle á la Tanya

3 isoa porkkanaa
kuppi liotettuja casheweita
puoli kuppia vettä
pieni paprika
2 rkl sitruunamehua
2 rkl oluthiivaa
1 rkl tahinia
viipale punasipulia
1 tl merisuolaa
1 valkosipulinkynsi

1. Tee porkkanoista spiraalipuristimella "spagettia" ja laita hetkeksi syrjään.
2. Blendaa cashewit ja vesi kuohkeaksi.
3. Lisää muut ainekset ja sekoita, kunnes koostumus on kermamainen. Lisää tarvittaessa vettä.
4. Sekoita porkkanoitten kanssa.

Lopputulos näytti tältä. Haarukan kyljessä lymyilevä mötkäle on muuten avokadosipsi.

Ruuanlaiton ohella Tanya kertoi oman ja vanhempiensa tarinan. Perhe ehti asua suurimman osan ajasta Uudessa Seelannissa, josta Tanya muutti vuosi sitten Lontooseen. Hän kokeili raakaravintoa pari vuotta sitten alun perin silkasta kiinnostuksesta ja huomasi pian olevansa paljon energisempi kuin ennen. Erityisesti ihonsa kunnon hän sanoo parantuneen huikeasti.

Ratkaiseva etappi oli hänen vierailunsa Arizonan raakaruokafestareilla. Siellä kaikki olivat hänen mukaansa niin onnellisen näköisiä, että hän halusi kokeilla, miten pitkälle voisi itse mennä. Venäläistytön deitti heitti siis lyhyessä ajassa häränpyllyä: smetanan ja blinien kyllästämästä ruokavaliosta oli siirtyminen Boutenkon vihersmoothieihin ja raakasuklaaseen. Puoli vuotta sitten hän ryhtyi raakavegaaniksi. Myös vanhemmat ja poikaystävä kääntyivät samoille urille.

Workshoppiin osallistujissa oli vain muutama 100-prosenttisen elävän ravinnon käyttäjä, mutta sitäkin useampi oli huomannut vihersmoothieiden hyvää tekevän vaikutuksen. Erään naisen diabetesta ja korkeaa verenpainetta sairastava mies on kuulemma huitaissut joka aamu kahden kuukauden ajan naamariinsa litran verran vihermehua ja voi ennennäkemättömän hyvin.

Soraääniäkin tosin kuului kiitettävästi. Joku toi esille sen faktan, että monet pitkän linjan raakaruokailijat, kuten Paul Nison ja Daniel Vitalis, ovat alkuinnostuksen jälkeen hylänneet ajatuksen raakavegaaniudesta. Jos on ollut tuollaisella ruokavaliolla vasta puoli vuotta, mistä voi tietää, että se on optimaalinen loppuelämän? Tanya tuntui olevan kovin varma asiastaan. Tai pikemminkin hänen asenteessaan oli uhmaa ja jääräpäisyyttä. Hänen esiintymisessään oli kieltämättä ripaus ensihurmoksen sokaisemaa hypetystä ja omaan makuuni liikaa superlatiiveita. Naiivia ja amerikkalaista. Nämä on niin nähty. ;)

Tanya tekemässä mantelimaitoa

Oletteko kuulleet Nature's Signaturesta? Sen mukaan luonnossa esiintyvien kasvisten ja hedelmien muoto kertoo jo niiden käyttötarkoituksen. Halkaistu porkkana näyttää silmältä, paprikassa on neljä "kammiota", joten sen on oltava hyväksi sydämelle, rypäleet näyttävät keuhkoilta -> alveolit tykkää... Saksanpähkinät nyt näyttävät heti ensisilmäksellä aivan aivoilta, kidneypavut munuaisilta ja halkaistu herkkusieni korvalta. Hieman oudommalle sen sijaan kuulosti se, että sellerinvarret olisivat kuin raajamme ja niiden muoto siis jäljittelee luita.

Avokado, munakoisa ja päärynä muistuttavat muodoiltaan uutta elämää kantavaa naista. Avokadon kypsyminen kestää jopa tismalleen yhdeksän kuukautta.

Tanyalla ei varsinaisesti ollut mitään uutta sanottavaa; Vitamix-markkinapuhe ja maito- ja luomusaarnat tulivat ajallaan, ja viralliset ravintosuositukset saivat kunnolla huutia. Sain kuitenkin tervetulleen muistutuksen siitä, että talvisaikaan voisi taas kokeilla manteli- ja pähkinämaitoja, juurruttaa aamurutiineihin ihon kuivaharjauksen ja leikkiä välistä herbalistia. Ja jos keittiötilani antaisivat myöten, ostaisin ensitilassa uuden food processorin ja sen ihme spiraalivitkuttimen. :) Itseni tuntien todennäköisempää kuitenkin on, että siirryn jatkossa syömään Tanyan juustoisesta porkkanasalaatista pelkän juustokastikkeen ja heittelen reippaasti oluthiivaa kuorrutteeksi. Mihinkä sitä koira karvoistaan pääsisi. :D

Part 2: Lontoo nirsoilijan lautasella

2010-11-30T13:10:00.000-08:00

Ulkona syöminen ja erilaisten ruokien kokeilu on jo itsessään hyvä syy lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle - ainakin minulle. Täältä kun harvemmin saa kodin ulkopuolelta sapuskaa, josta ei tulisi vatsanväänteitä ja jonka valmistamiseen olisi käytetty ripaus luovaa hulluutta. Vaikka syön myös muuta kuin raakaruokaa, ajattelin ottaa kokemuksen ja etsiä mahdollisimman monta raflaa, joista saa vähintään kasvisruokaa - ja mielellään kypsentämättömänä.

Lähtiessäni kuulin huhua, että Sohosta saattaisi löytyä raakaravinnon popsijalle käypää murkinaa. Happy cow'sta löytyi lisää hyviä linkkejä. Edellisenä vuonna ehdin ratsata pintapuolisesti ainoastaan Camden Townin, joten tämän reissun yksi päätavoitteista oli syödä mahdollisimman paljon ulkona. Ja sehän toteutui: en valmistanut kertaakaan itse mitään. Ehkä tämä johti myös siihen, että pystyin olemaan legendaariset viisi päivää ilman banaania, mikä on jo meikäapinalle hurjan hyvä suoritus! :D

Vita Organic, 74 Wardour St

Kaverini pyysi minua testaamaan soholaisen Vita Organicin, jossa oli itse käynyt lounastamassa viime vuoden puolella. Työntekijät näyttivät vanhan koulukunnan hipeiltä. Tykkäsin pubimaisesta tunnelmasta, mutta sapuskan taso ei mielestäni päätä huimannut: väljähtäneitä ja omaan makuuni turhan sitruunaisia kurpitsa- ja itu-porkkanaspiraalisalaatteja (joiden idea oli kyllä hyvä, mutta best before oli tainnut mennä edellispäivänä), höyrytettyjä kasviksia, kukkakaalikastiketta ja riisiä. Jokainen lajike maksoi kaksi puntaa, mikä oli minusta himpun verran liikaa. Drinksupuolelta olisi löytynyt erikoiskahveja, smoothieita ja pari suklaajälkkäriä, mutta jätin väliin. Varmasti parempi vaihtoehto kuin joku perus intialainen, mutta jos voi käydä viereisellä kadulla murkinoimassa paremmin, kannattaa skipata suosiolla.

Parin korttelin päästä nimittäin löytyy vastikään avattu Vantra (11-13 Soho Street), joka näytti ulkoapäin fiiniltä paikalta, mutta sisällä oli välitön ja nuorekas tunnelma. Taustalla soi vuoroin Bollywood ja Frank Sinatra. Kassalla tapaamani puolalaistyttö kertoi, että á la carte on vielä työn alla ja tulee aikanaan sisältämään myös mm. raakapizzaa ja -lasagnea. Myös jälkiruokipuolelle on kuulemma tiedossa vahvistusta. Nytkin valikoimaa oli kiitettävästi: kuutta sorttia erilaisia tryffeleitä ja kolmea kakkua. :P Tässä otteita perjantai-illan tarjonnasta:

Esillä oli pariakymmentä sorttia - puolet raakaa ja toinen lämmitettyä kasvista. Tämän parempaa elävää ravintoa en ole saanut mistään! Kaikki oli tuoretta, monipuolista ja maut sulavassa harmoniassa. Erityisesti sellerimuhennos ja sienikastike menivät suoraan ytimeen. Jos liikut Sohon suunnalla, piipahda tänne! Paikka on auki kahdestatoista ilta yhteentoista ja iltaisin on usein elävää musiikkia/stand uppia. Tällainen tarvitaan Suomeenkin!

Blogasin jo vuosi sitten pintapuolisesti Camden townissa sijaitsevasta InSpiralista (250 Camden High Street), mutta tällä kertaa oli enemmän aikaa istuskella siellä. Isoista ikkunoista aukeaa soma jokinäköala ja tarjoilijat kestävät hyvin katsetta. ;)

Lista näkyy huonosti, mutta siltä löytyi salaattien lisäksi keittoja, raakapastaa, -pizzaa ja -lasagnea, plus kattavasti smoothieita. InSpiral ei ollut muuttunut vuodessa miksikään. Viimeksi taisin tilata elämäni parhaan kookossmoothien; nyt hairahduin kokeilemaan marjaversioita, joka maistui pahviselle ja tarttui kitalakeen. Onneksi lempeähkö kukkakaali-avokadokeitto pelasti karvaan kokemuksen.

No, kaikesta ei voi tykätä, mutta jos pitäisi Vantran lisäksi suositella jotain (raaka)gastronomian keidasta, se olisi ehdottomasti legendaarinen Borough market, joka sijaitsee Thamesin eteläpuolella. Muutamassa tunnissa ehtii tehdä varsinaisen maailmanympärysmatkan. Juuston, punssin, oliivien, kuivalihan ja sushin ystäville oli omat loosinsa ja mehunpuristajiakin löytyy useammalta kulmalta. Nämä heput pyörittelivät vegeburgereita. Täytteet sai myös kaalinlehden väliin. Oli aika makoisa välipala kolmella ja puolella punnalla!

Tältä herralta puolestaan ostin mukavasti lämmittävän inkivääri-sitruunateen, jota tuli muutenkin litkittyä tuolla reissulla runsaanlaisesti. :)

Curryn ystävä minussa löysi jotain ennenkuulumattoman hyvää...

... ja päivemmällä maistui vastapuristettu vihershotti.

Näin myös jotain, mitä en olisi välttämättä halunnut:

Borough on siis ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Chelsean alueelta löysin toisen kivan torin, jonka pihapiiristä löytyy muutama ei-niin-mielenkiintoinen ravintola, mutta myös mainio luomu/luontaistuotekauppa.

Chelsea farmers market, 125 Sydney St

En tohtinut kuvata luomulihatiskiä (viipaloija näytti aivan viiltäjä-Jackilta), mutta kerrottakoon, että mitään vastaavaa en ole nähnyt edes WholeFoodsilla! Käykää itse katsomassa ;) Nämä viattomat palleroiset sen sijaan uskalsin ikuistaa. Rakastan kastanjoita!

WholeFoods on tietenkin ruokaa rakastavan Lontoon-kävijän must-to-visit-listalla. Hamstrasin WF:lta ainakin puoleksi vuodeksi gheeta, mantelivoita ja pähkinä-siemenlevitteitä. I-H-A-N-A-A! Yläkerrasta löytyy mukiinmeneviä ravintoloita ja smoothiebaari. Kensington High Streetilla oli lisäksi ainakin yksi sympaattisen oloinen luomukahvila, jossa en ennättänyt piipahtaa. Valikoimaa siis löytyy!

Yksi puute Lontoossa on: siellä ei ole Ruohonjuurta! :) Jotain ainutlaatuista siis meilläkin...

Lontoon lätinöitä part 1

2010-11-29T14:51:00.000-08:00

I'm back! Neljä kokonaista vuorokautta Brittilässä oli tällä kertaa juuri sopivasti. Mittari näytti kahta astetta, ja siinä missä hullut britit pörräsivät kaupungilla shortseissa ja sukattomina, pohjoisen tytölle kaksi villapaitaa, talvitakki ja paksut villasukat olivat tuikitarpeelliset. Koti-Suomeen palatessa -16 astetta ei enää tuntunut juuri miltään. :)

Lontoon korkeudella tuntuu olevan juuri sopivasti valoa meikäläisen makuun. Investoin vähän aikaa sitten päivänvalolamppuihin, joihin olen ollut varsin tyytyväinen (ja joista on tulossa jatkossa pientä juttua), mutta aito auringonvalo on silti eri juttu! Mieliala on huikeasti paljon erilainen kuin täällä pimenevässä Pohjolassa. Itselläni edes D-vitamiinilisä ei ole tuonut tähän lopullista helpotusta.

Neljäpäiväiseni ei kuitenkaan ollut mikään löhöloma. Minulla oli kolme selkeää missiota: ottaa selvää oppilaitoksesta nimeltään The Institute of Optimum Nutrition (ION), jossa koulutetaan ravintoterapeutteja funktionaalisen lääketieteen oppeihin pohjautuen, tutustua Lontoon raakaruokatarjontaan ja viettää rentouttava sunnuntai-iltapäivä raw food -kurssilla, jonka teemana oli lämmittävien raakaruokien valmistaminen. Näiden lisäksi juoksin hengästymiseen asti museoissa ja toreilla, jotka olivat jääneet kolmella edellisellä kerralla käymättä. Puuuh!

Tulen kertomaan kahdesta jälkimmäisestä tuonnempana, mutta nyt lyhyesti ION:sta, joka siis sijaitsee Lontoon Richmondin rauhallisessa kaupunginosassa. Kuulin oppilaitoksesta, kun aloitin tänä syksynä ravintoneuvojaopinnot ja sain tietää, että eräät opettajamme ovat käyneet opissa kyseisessä oppilaitoksessa. Funtionaalinen lääketiede on kiinnostanut jo usemman vuoden ja koen sen itselleni sopivaksi tavaksi lähestyä hyvinvointiin liittyviä asioita. Uskon myös, että yksilöllisyyden korostaminen tulee olemaan yhä enenevissä määrin nouseva trendi myös meillä Suomessa. Koska meillä alan koulutusta ei oikeastaan ole saatavilla, on melkeinpä lähdettävä ulkomaille, jos mielii tehdä uraa "funkkari"puolella. Alan tunnetuimpia nimiä lienee meikäläisittäin Paula Heinonen, jolla ei hänelläkään ole alalta minkäänlaista kokonaista tutkintoa.

Olin sopinut tapaamisen Lontoon päähän, mutta koska ko. henkilö ei päässytkään paikalle, jouduin tyytymään jutusteluun virkailijan kanssa. Hän lupasi kuitenkin välittää yhteystietoni eteenpäin ja järjestää materiaaleja. Täytyy sanoa, että olin aika pettynyt koko paikkaan. Ulkoapäin ION näytti tältä.

Virkailija kielsi jyrkästi sisällä kuvaamisen (vaikka eipä tylsissä toimistokopeissa ja ankeassa luentosalissa olisi juuri kuvattavaa ollutkaan), enkä tohtinut räpsiä ulkonakaan kovin reteästi. Tuollainen business building, joka vaikuttaisi ainakin ensivaikutelmaltaan ennemmin Wall Streetin pörssihaiden kuin ituhippien mestalta.

Muuten Richmondissa oli kyllä sydäntä lämmittävät näkymät. Tällaisilla nurmilla kelpaisi ulkoiluttaa puudelia sunnuntaiaamuisin...

Richmondin keskustasta puolestaan löytyi lystikkäistä seinämaalauksia...

Saas nähdä, kuuluuko ION:ista lähiaikoina mitään, vai pitääkö hätyytellä uudelleen. Ainakin tuli nähtyä paikka ja olosuhteet, ja todettua ettei ruoho välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolen. Todennäköisesti jatkan nyt aloittamani koulutuksen loppuun ja fiilistelen sitten, vieläkö Lontoo kiinnostaa.

Moni viime aikoina mielessä pyörinyt asia tuntui kirkastuvan Lontoossa ollessani. Kaikkein eniten huomasin kaipaavani yksinkertaista elämää, jossa voin kohdata aidosti ja mielellään kiireettä ihmisiä, jotka kaipaavat muutosta elämäänsä. Tämä ei tarkoita, että haluaisin olla tekemisissä helppojen ja samalla tavalla ajattelevien kanssa - pikemminkin päinvastoin.

Ajatuksia sysäävä tekijä oli tämä poron (vai hirven?) pää, joka tarinoi Hyde Parkin Winter Wonderlandissa (karsea apinointiyritys tunnelmallisista keskieurooppalaisista joulumarkkinoista) punssin juovuttamille ihmisille.

Briteissä tunnutaan osaavan taantumasta huolimatta kovan markkinatalouden perusteet. Joulukrääsä käy kaupaksi eikä sirkusta katsellessa voi olla huomaamatta ihmisten katseista paistavaa tyhjyyttä. Tavara ei tuo tyydytystä siihen kaipaukseen, joka ihmissydämessä asuu. Toivottavasti tänä alkaneena joulunaikana saan itsekin palata näissä asioissa oleellisen äärelle...

Haluaisin kirjoitella vielä vaikka mistä, mitä koin matkalla, mutta koitan nyt toteuttaa erästä lupausta, jonka tein matkalla: lepää silloin kun väsyttää. Pysykääpä kanavalla; seuraavan kerran sukelletaan Sohoon ja Camden towniin!

Pyrähdys

2010-11-23T13:00:00.000-08:00

Yhden pisteen vihje. Tämä tyttö lähtee huomenna tänne...

Uh, Lontoosta alkaa tulla jo jokavuotinen perinne. Tällä kertaa lähden kuitenkin ensimmäistä kertaa aivan yksin, joten matkasta tulee takuulla erilainen. Tiedossa ainakin raw food -tarjontaan ja erääseen yliopistoon tutustumista, kansallisteatterin kulissien takana piipahtamista, ruuanlaittokurssia ja torikierroksia. Palataan ensi viikolla! :)

War is over

2010-11-20T15:20:00.000-08:00

Wuhuu! Kolmeviikkoinen matojenhäätöoperaationi on nyt saatettu päätökseen. Sääli näivettää kavereilta elinolot varsinkin näin keskellä ankeinta marraskuuta, mutta minkäs teet. Life is hard.

Vaikea sanoa, oliko tästä mitään todellista hyötyä - ehkä kaiken olisi voinut tehdä yksinkertaisemminkin. Eniten huojentaa nyt se, ettei enää tarvitse aamulla huitaista naamariin kammottavan makuista omenaviinietikka-mustajalopähkinälitkua! :S En tajua, miten jotkut ikilaihduttajat voivat vedellä sitä kitukuuriensa aikana. Sekoitin joukkoon Valion uutta ihanaa luomuhedelmämehua, mutta omppuviinietikka tulee silti läpi. Never ever!

Ensimmäisen viikon aikana olin aika huonovointinen. Varsinkin aamulla oli pahoinvointia, nivelkipuja ja todella häiritsevää kutinaa. Tulkitsin sen niin, että aamushotin jälkeen matoset lähtivät liikenteeseen ja kun mahaa kouraisi, porukkaa lakosi kuin Nokia Mission kokouksessa.

Jos jotain huomattavaa on tapahtunut, niin ainakin ruuansulatus on parantunut huimasti! Mieliteot ovat vähentyneet ja elämänrytmi tasoittunut. Jotkut ovat kuulemma todistaneet nähneensä torttujensa seassa jopa kymmensenttisiä madonraatoja. No, jos olen kantanut sellaisia mukanani, olen niistä mieluusti autuaan tietämätön! :D

Matokuurin alussa haalin innokkaasti kaikenlaista muutakin infoa, josta olisin mieluusti jäänyt paitsi. Vai miltä kuulostaa video ihon läpi tulevasta madosta? Yak. Jahka joku aikoo madottaa itsensä tai vaikka naapurin mustin, saattaa törmätä zapperiin. Tämän ihmevekottimen puolesta puhuu ainakin Hulda Clark, joka väittää loisten olevan syynä kaikkiin sairauksiin - myös diabetekseen ja masennukseen. Hurja väite.

Itse asiassa harkitsin zapperin kokeilemista kuurin alussa. Laite osui silmiini Kauneus- ja terveysmessuilla, mutta niitä kaupitellut taho ei oikein vakuuttanut, joten säästin 100 erkkiä ja risat.

Selvitetään siis peruspiirteisssään, miten zapper toimii. Clark väittää kirjassaan Hoito kaikkiin sairauksiin, että mikä tahansa positiivisesti latautunut värähtely tappaa kaikki bakteerit, virukset ja loiset (jotka ovat siis negatiivisesti latautuneita) samalla kertaa, jos jännitteen (5-10 volttia) kesto on riittävä (7 min) ja taajuus 10-50 000 Hz. Öö, siis...? Putosiko joku muukin tässä vaiheessa kärryiltä? :D

Anyway, Clarksin mukaan ensin on tutkittava, mitä loisia kropasta löytyy. Mm. sappikiviin voi olla kapseloituina vaikeasti lähteviä loisia, ja silloin tarvitaan erityinen sappikivien poisto-ohjelma. Matosten häätämiseen tarvitaan kolme tällaista käsittelyä, ja hoidon jälkeen on kuulemma väsynyt olo. Löysin Suomesta pari zappereita myyvää tahoa, mutta sen voi rakentaa myös itse. Ihan silkasta mielenkiinnosta, jos tätä lukee joku, joka on testannut zappista, kuulisin mieluusti kokemuksia.

On varmaan sanomattakin selvää, että Hulda Clark on kiistelty henkilö. Hänen juttunsa herättivät minussakin aikamoisen vastareaktion. Tämä menee yli hilseen! Ja juuri siksi en lainkaan ihmettele, että monet hifihipit tuntuvat olevan hyvinkin perehtyneitä aiheeseen. Kukin saa tietysti olla mitä mieltä tahtoo, mutta omaan ajatusmaailmaani ei oikein mahdu se, että kaikki ruoka pitäisi zapperoida tai keittää, kylpyhuone steriloida aina käytön jälkeen ja ruokaa laittaessa varustautua suunnilleen leikkaussaliarsenaalilla. Sorry Hulda, mieluummin pidän parasiittini. ;)

Leikki leikkinä, oli tämä ihan hauska kokemus. :) Jos joku haluaa testailla traditionaalisempaa matokuuria, voinen suositella Alfred Vogelin kirjaamaa isoäitien vinkkejä: pietaryrtti- ja katkeroteetä, Kamala-pulveria (on varmaan nimensä mukaista?), aloeta, paatsamankuorta, piparminttua ja sennanlehtiä. Vogelin kirjassa Luonto, paras lääkitsijä on myös kerrottu kivoja juttuja siitä, kuinka loiset tunkeutuvat usein ruoan ja hengistysilman mukana kudoksiin ja voivat suorastaan tukkia suolen. Entisaikojen kyynärpään kokoiset lapamadot eivät todellakaan ole mitään urbaania legendaa!

Miten pitää matomutaset pois jatkossakin? Numero yksi on tietysti hygienia, mutta heti kakkosena tulee suolentoiminta. Omani tuntuu tykkäävän maitohappobakteereista, psylliumista, aloesta, savesta, entsyymeistä ja kookosöljystä. Niiden käyttö siis jatkuu. Luonnollisista sinkin lähteistä aion käyttää päivittäin esim. jotain näistä: kurpitsansiemenet, basilika, cashew, kaakao (näin talvella), muikut... Kaiken kaikkiaan immuunipuolustuksen ja yleiskunnon kohentaminen on kaiken Aatami ja Odessa.

Rest in peace, my worms! You're not wellcome anymore! :D

Vastuun ottamisesta

2010-11-20T11:43:00.000-08:00

Suloinen rauha sivelee sieluani. Huoneen täyttää kanelin ja eukalyptuksen tuoksu ja kuuloluita kutittelee irkkumusa. Tunnen itseni juuri nyt syvän onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Tässä mielentilassa tuntuu turvalliselta jakaa myös vaikeita asioita.

Olen viime päivinä lukenut Tommy Hellstenin kirjaa Elämän lapsi, jossa pureudutaan Virtahepo olohuoneessa -teoksesta tuttuun läheisriippuvuuden, sisäisen lapsen ja vastuun ottamisen tematiikkaan.

Niille, joille Hellsten ei ole tuttu tapaus selvennykseksi, että hän on terapiatyötä tekevä teologi, joka on kirjoittanut ja luennoinut etenkin läheisriippuvuudesta, sisäisen lapsen löytämisestä, eheytymisestä ja elämästä alkoholistiperheessä. Itse tutustuin hänen tuotantoonsa viitisen vuotta sitten ja olen sittemmin käynyt kuuntelemassa muutamia hänen teemapäiviään. Mutta vasta viime päivinä olen alkanut oivaltaa, mistä hän oikeasti kirjoittaa.

Omaan elämäntilanteeseeni kolahti erityisesti puhe vastuusta. Mitä on vastuun ottaminen ja miksi se on niin vaikeaa? Itse asiassa se on ehkäpä yksi hankalimmista asioista, joita ihmiselämässä voi tulla vastaan. On helppoa elää standardoidusti muiden odotusten mukaan pientä elämää ja tyytyä kohtaloonsa.

Ihminen, joka ei ota vastuuta elämästään, on omaksunut uhrimentaliteetin. Mistä hänet tunnistaa?

1. Kykenemättömyys ilmaista positiivista vihaa.
2. Kykenemättömyys sietää erillisyyttä.
3. Ei ota riskejä, koska pelkää turvattomuutta, muutosta ja kontrollin menettämistä.
4. Luovan vuorovaikutuksen ja avoimuuden puuttuminen.
5. Päihteidenkäyttö. ("Tuli otettua" -> vapautuminen vastuusta?)
6. Uskonnollisuus. (Jumala/Korkeampi voima vapauttaa vastuusta?)
7. Syyllisyyden ja muiden neuvojen välttäminen.

Riko jää!

Muistan, kun keväällä 2009 lähestyin Olli Postia maililla, jossa kyselin, miten ja mitä kautta hän oli oivaltanut sen, että voi ottaa elämästään täyden vastuun ja alkaa elää täyttä elämää. Olli kirjoitti taannoin Vapaa radikaali -blogissaan seuraavaa:

"Usein ratkaiseva askel parantumisessa on sen myöntäminen ettei halua parantua. Jos haluaisi, olisi jo parantunut. Kaikkiin tauteihin ja oireisiin on olemassa ratkaisut, ja etsivä löytää. Siinä vaiheessa kun taudin taustalla oleva syvempi, symbolinen merkitys tai psykologinen kehitystehtävä on ratkennut, tulee vastausten löytämisestä ja taudin voittamisesta läpihuutojuttu. Tosin muutama TV-sarja saattaa jäädä välistä.

Minulla meni pitkään huomata ja myöntää, kuinka sabotoin omaa paranemistani. En ollut henkisesti valmis, eikä mikään määrä rahaa, superfoodeja ja tietoa olisi juurikaan tilannetta muuttanut. Nyt tavoitteet ovat paljon korkeammalla. Täytyy muistaa että terveys on sateenkaari eikä liikennevalo, ja kannattaa tähdätä spektrin yläpäähän riippumatta siitä minkälaisilla sanahirviöllä terveydenhuoltojärjestelmämme on kenetkin kategorisoinut."

Onneksi Olli ei koskaan vastannut! Muuten en olisi saanut tätä mahtavaa oivalluksen kokemusta. Tai ehkä Ollikin jätti vastaamatta, koska nämä ovat niitä avainkysymyksiä, joihin jokaisen on löydettävä itse ratkaisut. Kukaan toinen ei voi tulla sanomaan, mikä tekee sinut syvimmiltään onnelliksi ja mikä on elämäsi tarkoitus.

Puhallan kuitenkin ilmaan pari Hellstenin herättämää ajatusta.

Jos päätät ruveta voimaan hyvin, tulet huomaamaan, että monet vastustavat sitä. Se muistuttaa heitä siitä, etteivät he ole ottaneet vastuuta omasta elämästään. Kateus on merkki siitä, ettet ole huolehtinut omista tarpeistasi. Tällöin kateus ei olekaan negatiivinen asia, vaan se viestii nerokkaasti tarpeistasi.

Lopeta itsesi hylkääminen ja ota se tila, joka sinulle tässä maailmankaikkeudessa kuuluu. Seiso itsesi puolella ja vakavoidu sisäisen lapsesi tarpeiden edessä.

Ota fyysisesti etäisyyttä huonosti voiviin ihmisiin. Jos jonkun ihmisen lähellä on vaikea olla ja tulkitset sen niin, että olet toista huonompi ja vähempiarvoisempi, opettele ajattelemaan uudella tavalla Todennäköisesti se toinen ei kunnioita eikä arvosta sinua. Why bother?

Ole emotionaalisesti rehellinen. Mieti, mistä unelmoit, sillä ne ovat merkkejä syvimmistä tarpeistasi. Syyllisyyden ja häpeän kohtaaminen vapauttaa.

Puhu. Tunne. Luota. Liity. Mutta älä tee sitä kenen tahansa seurassa; valitse ihminen, joka on luottamuksesi arvoinen. Altista silti itsesi pettymyksen mahdollisuudelle.

Luovu kontrolloimisesta. Elämä on mysteeri. Sitä saa ihmetellä ;)

Snowflake

2010-11-15T13:00:00.000-08:00

Löysin Suolaisia pisaroita -blogista tällaisen otteen Maija-Riitta Ollilan kirjasta Moraalin tuolla puolen . Tuntui osuvan arkaan paikkaan.

"Ego kuvittelee olevansa erillään ja irrallaan muusta luomakunnasta ja siksi se myös kuvittelee olevansa taisteluasetelmassa muita vastaan. Kun ihminen ymmärtää todellisen luonteensa ja siihen perustuvan yhteyden kaikkeen elolliseen (joissakin näkemyksissä myös elottomaan), hän lakkaa hyökkäämästä toisia vastaan ja huomaa, että haavoittumaton on vain se, joka ei hyökkää. Joka hyökkää, käy itseään vastaan ja haavoittaa taas itseään.

Kun ihminen on korkeimman itsensä ohjauksessa, hän alkaa toimia uudella tavalla. Hän pyrkii antamaan sen sijaan, että kahmisi itselleen, hän vapautuu addiktiivisesta elämäntavasta, hän puhdistaa mielensä kielteisistä ajatuksista ja sitä kautta kielteisistä tunteista. Hän pysyttäytyy uudella tietoisuuden tasollaan niin etteivät arkipäivän pikkuharmit kokoajan suista häntä tasapainosta. Hän jättää väliin ihmissuhteiden kärhämät ja alinomaiset valtataistelut. Hän ei sotkeennu vertailuihin ja sitä kautta ylemmyyden tavoitteluun."

Edellisen kerran tänne kirjoittaessani olin todella hämärässä olotilassa. Tapanani ei ole ollut halveerata ketään julkisesti. Heti tekstin julkaistuani koinkin syvän morkkiksen, joka jatkui viikonlopun yli. Paha olo paisui paisumistaan. Olisin halunnut poistaa koko postauksen ja pyyhkiä asian pois päiväjärjestyksestä, kunnes tajusin, että minulla onkin tässä oppimisen paikka.

Mistä negatiivisuuteni kumpuaa? Normaalisti koen olevani elämäniloinen, -myönteinen ja -janoinen ihminen. Viime aikoina asiat eivät tosin ole menneet niin kuin olin suunnitellut ja olen ollut erittäin turhautunut kaikkeen. Ihan rehellisesti, olen ollut todella kateellinen ihmisille, joiden elämä tuntuu olevan yhtä päivänpaistetta ja jotka tuntuvat pääsevän eteenpäin, kohti unelmiaan. Välillä koen, että nämä ihmiset tekevät sen häikäilemättömyyttään ja itsekkyyttään, vaikka heillä onkin siihen täysi oikeus. Jokainen pelaa täällä lopun viimein omaa tonttiaan.

Verailuasetelma on kuitenkin valmis: tuolla pyyhkii hyvin ja omaa elämää katsoessa tulee lähinnä ahdistus ja pakokauhu; mitä haluan, minne olen menossa ja koska tämä epätietoisuus tulevaisuudesta alkaa osoittaa hälvenemisen merkkejä? Poden rimakauhua melkein kaiken suhteen enkä näe ulospääsyä.

Palaten vielä angstipostaukseeni, allekirjoitan edelleen ne asiat, joita siinä kritisoin. Olen pettynyt ihmisiin ja asiaan (kuulostanpa nyt aivan vanhalta taistolaiselta...). Erityisen pettynyt olen siihen, etten koe maailmassa olevan rakkautta ja lämpöä ihmisten kesken. Aivan kuin kaikki haluaisivat vain hyötyä toisistaan. Asiahan ei näin aivan ole, mutta se on kokemukseni tällä hetkellä. Ja tiedän, että voisin valita toisenkin katsantokannan.

Suosikkipappani, jo edemennyt Martti Lindqvist, puolusti minusta ihanasti ihmisen oikeutta keskeneräisyyteen ja aitoon yhteisöllisyyteen. Hän ei uskonut, että ihminen voisi valita elämäänsä vain hyvää. Hän sanoi mm. näin: "Elämään kuuluu myös tuhoa, haavoittumista ja kipua. Elämään kuuluu se, että tuntuu ja sattuu. --- Elämä näyttää aina kääntöpuolensa. Ja kaikkein pahin tapahtuu aina siellä, missä ihminen kuvittelee olevansa vain hyvä. Pyrkimys hyvyyteen, innostuksen ja puhtauden ideat äärimmilleen vietyinä voivat johtaa äärimmäiseen julmuuteen - näin on käynyt muun muassa natsismissa sekä monissa uskontojen ilmenemismuodoissa." Mitä tähän voi enää lisätä?

Ehkä juuri tässä piilee vastaus siihen, miksi tehokkaalta, superterveeltä ja onnelliselta vaikuttava ihmistyyppi nyppii niin vimmastusti. Näennäisen hyvän tekemisen ja anteliaisuuden piikkiin voidaan tehdä näköalattomasti myös sellaista, mikä on kaikkea muuta. Surullisinta on se, ettemme me ihmiset sitä huomaa.

Jokaisella on vastuu omasta elämästään. Kadehtiminen ei edistä mitään hyvää; murehtiminen vielä vähemmän. "Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?"

Yksi ratkaisun avain annettiin käteeni sunnuntaina. Kiitollisuuspäiväkirja! Olen joskus aikaisemminkin huomannut, että kittäminen varsinkin sellaisissa tilanteissa, jolloin ei pitäisi inhimillisesti katsottuna olla mitään aihetta siihen, saa aikaan mukavan lumipalloefektin. Jukka Poikaa lainatakseni:

"Tyytyväisyys on vaikea laji, maailma on täynnä joutavaa marinaa,
haluu, haluu, haluu, muttei saa mitää haluu, sit kun saa mitä haluu,
ei haluu mitä saa -

Aina jotain puuttuu ja jotain uupuu, pitäs saada rastia joka ruutuun,
ei maallinen mieli voi muuttuu, mut anna kiitosta sille, jolle kiitos kuuluu..."

Sou, aloitetaan heti kiitollisuuden levittäminen.

Tänään olen kiitollinen siitä, että minulla on joten kuten toimiva pesukone, äidin vanhat käsipainot ja Martti Lindqvistin sanat: "Vaali sisäistä vapauttasi, joka on tärkein päämääräsi elämässä." Ja kiitän siitä, että voin antaa anteeksi sekä itselleni että muille. Voin päästää vihani ulos ja antaa sen mennä.

Aavistan jo sadepisaran muuttuvan lumihiutaleeksi.

Provokaatio (?)

2010-11-12T13:56:00.000-08:00

WARNING: Jos olet just nyt hyvässä flow'ssa, älä pila fiilistäsi lukemalla tätä, sillä täältä tulee nyt vähän patoutumia.

Mietin tässä yksi päivä kevättä 2009, jolloin hurahdin raakaruokailuun ja luomuun. Koin aidosti, että tässä on nyt vihdoin se viisasten kivi, jota olin etsinyt.

Muistan jo silloin pohtineeni, mitä superfoodien, luomun, raw foodien ja muiden takana todella piilee ja olleeni kaiken hurmoksen keskellä myös epäluuloinen ja pelokas. Luomuttajat-nimisellä foorumilla hänkkäröi tuolloin nimimerkki Skeptikko ja muistaakseni pari muutakin, jotka pitivät koko foodiskeneä uskonlahkona. Sittemmin kritiikkiä on tullut myös muilta tahoilta, ja joudun itsekin säännöllisin väliajoin sen kohteeksi. Mitä ajatuksia tämä kaikki nyt herättää?

Ensin muutama poiminta kevättalvella 2007 ilmestyneestä Kirkko ja kaupunki -lehden artikkelista Terveysuskonto tuottaa hurskaita ruumiita:

"Ihmisessä on ikuisen elämän kaipuu. Ennen kaipuussa käännyttiin pappien puoleen, nyt yhä useammin lääkäreiden. Hartauden harjoitus korvataan juoksulenkein, terveystarkastuksin tai lehtien lääkäripalstoja tulkiten, yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Raimo Tuomainen vertailee ja jatkaa:

- Yltiöpäinen elämän hallinnan halu ilmenee terveyden palvontana. Superterveyden tavoittelijoiden joukko, joka nauttii erilaisia rohtoja ja juoksee henkensä edestä tai lääkäriltä toiselle, kasvaa.

Sosiaalieetikko Liisa Björklund näkee terveysuskonnon taustalla ”merkitysten tyhjiön”. Sitä yritetään täyttää keskittymällä asioihin, jotka ovat ainakin näennäisesti kontrolloitavissa."

Vaikka K&K:n artikkelissa fokus onkin enemmän virallisten ravitsemussuositusten noudattajissa ja julkisen terveydenhuollon käyttäjissä, näkisin tässä yhtymäkohtia myös vaihtoehtoideologiaan. Lääkärien sijasta kumarretaan guruja tai omaa kirkastunutta minää, tavoitellaan yhä hifimpiä juttuja superterveyden saavuttamiseksi ja mietitään, mitä tässä alkaisi tehdä päivätyöksi, kun elämänmuutoksen myötä on tullut jätettyä perhe, työpaikka ja vaihdettua paikkakuntaa. Mitä kohti tässä ollaan menossa?

Moni foodisti on väkevästi todistanut, että elämä ennen Ruohonjuurta ja gojia oli Salkkareita ja Taffel-pussia. Terveystietoisina itseään pitävät ihmiset muodostavatkin jonkinlaisen löyhästi yhteen liittyvän seurakunnan, joka kokoontuu Ekolossa, Canelissa taikka muualla, minne Love of Attraction kuljettaa pientä kulkijaa. Seuraavassa muutamia omia havaintojani, jotka olen liikkeen sisällä huomannut:

1. Foodismi on heterogeeninen liike. Saman sateenvarjon alle mahtuu niin sataprosenttisia raakaruokailijoita kuin satunnaisia kaljottelijoita/ählämravintoloiden asiakkaita. Suurin osa porukasta on aluksi aivan liekeissä kaikesta (vrt. uskoontulokokemukset), mutta jossain vaiheessa asioista aletaan yleensä kyseenalaistaa. Yksi jää, toinen lähtee.

2. Kaikki eivät ole tervetulleita. Johtuu varmasti pitkälti myös henkilökemioista (tai pikemminkin niiden puutteesta), että asioita liikkeelle laittanut ydinporukka valikoi seuransa ja hyväksyy sisäpiiriinsä vain ne, joista voi hyötyä taloudellisesti. Välillä otetaan yhteen ja juonitaan persona non gratat pelistä pois.

3. Hierakia. Mitä enemmän tiedät mongolialaisista yrteistä ja synergioista, sitä kovempi jätkä olet. Tyhmät kyselee, viisaat vastaa.

4. Gurut lupaavat, että näillä eväillä nälkä lähtee, unen tarve vähenee, hyperpositiviisuus ja pusipusimeininki lisääntyy potenssiin 6000. (Tässä yksi esimerkki, jolle ei aivan käynyt niin...)

5. Liittyminen suurempaan ja tietoisuuden laajeneminen. Joogan tai meditaation harrastaminen kuuluu yleisesti tähän pakettiin. Ne, jotka eivät vielä tajua, että vuonna 2012 tapahtuu jotain ennenkuulumatonta (todennäköisesti maailmanloppu), ovat alemmalla tietoisuuden tasolla ja heidät on saatava enkeliterapioiden ja henkiparannuksen avulla tajuamaan, mikä on meininki.

6. Anarkia ja valtaapitävien dissaminen. Suomihan on todellisuudessa korruption tyyssija, Hesarin sedät toistelee pahisdemarien mantroja ja oikeaa tietoa saa vain juutuupittamalla Wolfea ja Favoria (joilta en ole kummaltakaan kuullut tähän mennessä yhtään perin fiksua juttua. Olen valmis muuttamaan mielipidettäni, jos joku osaa vetää oikeasta narusta, heh!).

Nämä nyt ainakin. Kaiken tämän ainakin koetin kirjoittaa rakentavassa hengessä tiedostaen, että jokaisesta kohdasta löydän myös itseäni ja olen tähän soppaan samalla tavalla syypää kuin ne, joille edellinen oli osoittu. Samassa liemessä siis ollaan, mutta miten suosta noustaan?

Purkautumiseni ei tainnut ainakaan vielä johtaa mihinkään rakentavaan ratkaisuun. Jos joku tulee huomenna kysymään, mitä mieltä olen superfoodeista, vastaan todennäköisesti, että mene ja kokeile sopivatko ne sinulle/mitkä niistä sopivat. Mutta kuuntele itseäsi ja ole uskollinen omalle jutullesi, jos olet jo sellaisen löytänyt äläkä lähde mukaan mihinkään, mikä tuntuu vähänkään epäilyttävältä. Ja muista levätä, vaikka superterveet ADHD-gurut eivät niin teekään... ;)

Lähiseuturakkautta

2010-11-08T09:16:00.000-08:00

Vietin tänään "kotiseutupäivää" eli lymysin kulmillani Munkkiniemessä etsimässä elämyksiä. Ja niitähän löytyi!

Ensinnäkin, aikanaan yksi painavimmista syistä muuttaa tänne oli vieressä sijaitsevan Munkkivuoren K-Market, jonne eksyin jollain lännen reissullani. Valikoima on etenkin luomun osalta todella laaja (kuten myös Käpylän Mustassapekassa, jossa oli Oulunkylässä asuessani paras ja lähin luomuvalikoima. Miss those days!) ja kauppiaasta löytyy palveluhenkiä vaikka pienelle kylälle. Kesällä löysin myös K-kaupan mainion lihatiskin, josta on tullut useamman kerran pyydystettyä nieriä päivällispöytään. Viime viikolla bongasin myös Santen käsivoidetta ja puhdistusaineita. Miksi lähteä Munkkaa edemmäs kalaan ja käsivoiteen hakuun? :)

Toiseksi, munkkiniemeläiset vaikuttavat kerrassaan sydämelliseltä kansanjoukolta. Kun olin kuvailemassa rannassa, sain pian seuraa tuntemattomista lintubongareista, joiden kanssa turinoin hyvän tovin Munkkiniemen mahtavista merenrantamaisemista ja Seurasaaren läheisyydestä. Ei ole yhtään ihme, että tällainen pikkukaupungin tyttö viihtyy täällä, kun tunnelmasta voi tavoittaa jotain samaa kuin eteläsaksalaisessa kylässä.

Hyvä esimerkki munkkahenkisestä kyläkaupasta on maaliskuussa avattu Mumu, joka huokuu hieman samanlaista tunnelmaa kuin Lasipalatsin Maatilatori, mutta on mielestäni ulkoasultaan nuorekkaampi ja raikkaampi. Valikoimista löytyy samoja tuotteita kuin Lasipalatsilta, ja varsinkin luomulihan ja -juustojen ystävien kannattaa käydä tsekkaamassa tämä mesta! Myyjän mukaan luomulihojen kysyntä on kasvanut koko ajan, ja niihin he tulevat myös jatkossa panostamaan. Vaikka paikka ei olekaan kokonaan profiloitunut luomuun, jokaisesta tuoteryhmästä löytyy aina myös luomuvaihtoehto.

Jos voisin syödä juustoa, olisin tuhon oma Mumun brie- ja vuohonjuustoherkkujen läheisyydessä. Vai mitä sanotte viikon juustosta?

Lihavalikoimasta puolestaan löytyy mm. tällaisia:

Pikkujoulukauden voisi sitten korkata tällä luomuglögsyllä:

Matkan varrella piipahdin Munkkiniemen luontaistuotekaupassa, jossa oli niinikään keskieuroooppalainen tunnelma. Valikoima oli vaikuttava. Esimerkiksi Soria Naturalelta on harvoin edustettuna tällaista määrää tuotteita:

Ja homeopaattisiakin löytyi. Homeopatia on muuten aihealue, johon olen viime aikoina koittanut perehtyä useammankin teoksen turvin. En ole vielä saanut aikaiseksi postata mitään siihen liittyvää, mutta tarkoitus olisi viimeistään ensi vuoden puolella käydä homeopaatin vastaanotolla ja kokeilla, josko siitä olisi pitempiaikaista apua terveyspulmiini.

Auringonlaskun aikaan kannattaa ottaa suunnaksi Cafe Torpanranta, josta saa serkkuni mukaan mahtavia salaatteja ja erikoiskahveja. Itse tyydyin kotona syödyn lounaan jälkeen päiväteehen, jossa ei siinäkään ollut valittamista. Mutta jos ei muuten, niin maisemat kantsii vähintään käydä tsekkaamassa. ;)

Haastankin nyt kaikki keskustassa pörräävät kääriytymään lämpimään kaulahuiviin ja ottamaan nelosen ratikan alle! Munkkiniemen raikkas merituuli ja lämmin tunnelma odottavat! :)

Hypokalsemian häätö -pirtelö

2010-11-06T04:05:00.000-07:00

Violá! Koin äsken pitkästä aikaa onnistumisen hetkiä blenderin äärellä. Tämän pirtelön olen huomannut auttavan myös matokuurilla vaivanneeseen aamupahoinvointiin (varmaan helpottaa muuhunkinlaiseen huonoon oloon).

Löysin aamulenkkireittini varrelta hieman huurteisia ruusunmarjoja, jotka heitin seesammaidon sekaan. Mukaan vielä mustaherukkajauhetta, nokkosta, spirulinaa, mustikoita, överkypsä bansku ja soijalesitiiniä. Creamy and yammy!

Olen nyt tietoisesti alkanut lisäillä kalkkipitoisten ruoka-ainesten (seesam, manteli, nokkonen, viikuna, hasselpähkinä) käyttöä, koska kärsin kroonisesta kalkin puutteesta. Kalsium vaikuttaa luuston lisäksi mm. verenpaineeseen, veren hyytymiseen sekä sydämen ja hermoston kuntoon ja tarvitsee imeytyäkseen D- ja K-vitamiineja ja magnesiumia. Liikakäyttö voi aiheuttaa munuaiskivien muodostumista.

D:tä on helppo lisätä vaikkapa tippamuodossa smoothieen, jos ei tahdo nappailla kapseleita tai ne unohtuvat helposti, K:ta saa lehtivihreistä (erityisesti kaalit, vesikrassi ja pinaatti) ja magnesiumia on lihan, kalan ja täysjyväviljan lisäksi paljon esim. mantelissa, banaanissa ja rusinassa. Teoriassa näitä tekijöitä yhdistelemällä kokonaisuus pitäisi siis saada kuntoon.

Jatkan testailuita. Hyvää pyhäinpäivää!

GMO - juupas-eipäs

2010-11-04T04:17:00.000-07:00

Osallistuin tiistai-iltana kulttuurikeskus Stoassa olleeseen geenimuuntelua käsittelevään seminaariin. Vastakkain olivat Helsingin yliopiston kasvijalostuksen dosentti ja biologi Jussi Tammisola, ja Luomuliiton toiminnanjohtaja, agronomi Elisa Niemi. Kerronpa hieman, mistä Stoassa oli puhetta.

Ensin vuorossa oli Elisa Niemi, jonka esitys oli mielestäni selkeä ja hyvin jäsennelty. Uskottavuuden takia lähteitä olisi kuitenkin kaivannut lisää. Tässä muutamia Niemen pointteja:

1. Geenit toimivat vuorovaikutuksessa ja voivat uudessa ympäristössä muuttaa toimintaansa arvaamattomasti. Onko se siis turvallista?
2. Niemen mukaan gm-tuotteet tarvitsevat enemmän torjunta-aineita ja lannoitteita. Tavanomaisessa maataloudessa ei myöskään harrasteta vuoroviljeylä, joka parantaisi maaperän laatua.
3. Gm-aines ei hajoa. Mitä tämä tarkoittaa esim. ruuansulatuksen ja maatumisen kannalta?
4. Bakteerit voivat ottaa muuntogeenisiä osia perimäänsä. Onko siis aiheellista pelätä, että tulevaisuudessa muodostuu yhä enemmän superbakteereita, jotka leviävät hallitsemattomasti ja aiheuttavat pandemioita?
5. Gm-rehua syöneillä eläimillä on todettu lisääntymisongelmia ja allergoita. Esimerkkinä viimeviikkoinen uutinen venäläisestä tutkimuksesta.
6. Gm-tutkimuksiin liittyy paljon kiistanalaista tietoa. EFSA (European Food Safety Authority) ei ole antanut gm-tutkimuksia julkisesti tutkittaviksi. Mitä asiakirjoista löytyy?
7. Mitkä ovat luomuyrittäjän tai kuluttajan oikeudet? Jos luomutilan naapuriin tulee gm-viljelijä, kumpi väistää? Riittävätkö turvarajat?
8. Niemen mukaan yhä useampi viljelijä vastustaa geenimuuntelua. MTK-Uusimaa, Kymenlaakso ja Kainuu ovat julistautuneet GMO-vapaiksi. Myös Ahvenemaalla ollaan oltu aktiivisia. Itselleni oli lisäksi yllätys, että Kainuussa jopa 40 prosenttia maatalousyrittäjistä tuottaa luomua.

Mitä vastasi tähän ex-luomuaktivisti, nyt puolueettomaksi tutkijaksi itseään kutsuva Jussi Tammisola? Heti kärkeen hän teilasi luomuaatteen ajamat asiat "pötypuheeksi". Esitys oli hamaan loppuun asti kiihkeä ja asenteellinen, mutta kerrotaan nyt ensin siitä, mitä Tammisola puhui. (Olisi muuten ollut kiva tietää, miksi Tammisola todellisuudessa käänsi 80-luvulla kelkkansa ja alkoi ajaa gm-asiaa...) Tässä Tammisolan teesejä:

1. Geenitekniikka pelastaa nälänhädältä, lisää satoja ja kasvilajien kestävyyttä.
2. Ihmiskunta ei voi elää villilajeilla, koska söisimme ne Tammisolan mukaan puolessa vuodessa sukupuuttoon. (Tähän olisin kaivannut lisää perusteluita.)
3. Kasvijalostuksella voidaan tuoda uuteen lajikkeeseen vain tietyt halutut geenit, jolloin lopputulos olisi puhtaampi.

Näiden lisäksi Tammisola otti esimerkkejä mm. vehnän, puuvillan ja banaanien viljelystä. Lopuksi hän vielä kertoi, että vuonna 2012 markkinoille on tulossa pitkäkestjuisia omega3-rasvahappoja sisältävä soijaöljy, jonka omegat ovat peräisin merileviä syövistä krilleistä. Kysyin tilaisuuden lopussa, eikö olisi järkevämpää syödä merileviä jalostettujen soijapapujen sijaan. Tammisola tarttui odotetusti sinilevä-korttiin ja siihen faktaan, että merilevät keräävät ympäristömyrkyt. Niinpä, ruokana myytäviä leviä ei sitten varmaan mikään virallinen taho valvo? Ja runsaasti merileviä syövät japanilaiset ovat tosi sairaita?

Minä vain kysyn, eikö siinä supersoijaöljyssä sitten ole tuplasti niitä ympäristömyrkkyjä, jos krilli syö saastuneen merilevän, krillin rasva (joka oppimani mukaan kerää mm. raskasmetalleja) ujutetaan soijapapuun ja lopputotteesta puristetaan öljy, joka pakataan kustannustehokkaasti muovipulloon?

Geenimuuntelu herättää kysymyksiä ja hämmennystä, ja kunnolliset perustelut uupuvat mielestäni kiistan molemmilta osapuolilta. Viimeisten kahden vuoden aikana minusta on ehkä tullut jossain määrin luomun kannattaja ja koen sen olevan arjen luksusta. Jos halutaan pelastaa ihmiskunta nälänhädältä, luomu ei ehkä ole ainoa tai edes paras ratkaisu - enkä nyt tarkoita, että vastaus löytyisi automaattisesti geenimuuntelusta. Ennen kaikkea olen sillä kannalla, että maapallo pystyisi ruokkimaan kaikki asukkaansa, jos ruoka jaettaisiin tasaisesti. Tässä kuitenkin viisi syytä, joiden takia aion vastaisuudessakin syödä luomua.

Tärkeä trendi, jota Tammisalon puheissa ei varsinaisesti tullut esille, on erilaisten geenitestien yleistyminen. Ensimmäisen kerran luin niistä varmaan 2000-luvun puolivälissä ja ajattelin asiaa jopa oman bisneksen kannalta. Nyt on jo joku muu ehtinyt ensin: viime syyskuussa MediUutiset kertoi suomalaisesta yrityksestä, joka markkinoi geenitestejä noin satasen hintaan. Islannissahan on ollut jo jonkin aikaa käytössä kansallinen geenipankki, jossa on kaikkien kansalaisten geenitiedot. Onko sellainen tulossa tännekin ja onko geenitestaus niin hyvä juttu, kuin monet viranomaiset ovat antaneet ymmärtää?

Jussi Tammisolan ajatuksia voi lukea lisää mm. näistä osoitteista: 1, 2 ja 3.
Elisa Niemen edustamista asioista saa puolestaan tietoa Luomuliiton ja GMO-vapaa Suomi -kampanjan sivuilta.

Syyssiivous, NYT!

2010-11-01T05:25:00.000-07:00

Meikätyttö on nyt toista päivää "matokuurilla". Sounds so nice vai mitä... :S

Heti kärkeen totean, etten ole koskaan tehnyt terveyteni eteen mitään näin HC:tä enkä siksi oikein tiedä, voinko suositella tätä muille - ainakaan vielä. Olen nyt koekaniini. Kuten arvata saattaa, projektini on herättänyt ympäristössä hämmennystä, vastustusta ja iljetystä. Kukaan ei ole sanonut suoraan, mutta moni olisi varmasti ollut valmis raahaamaan minut lääkärisedän pakeille. Ymmärrän heitä. Eihän tämä ole ihan jokapäiväistä touhua.

Mutta miksi madotan itseäni? Ensinnäkin, jokaisen ihmisen suolistossa ja muualla kropan uumenissa elää erilaisia loisia ja matoja, jotka estävät elimistöä toimimasta täydellä teholla. Maksan, munuaisten ja muiden erityselimien puhdistuksesta saa enemmän hyötyä, jos hankkiutuu ensin eroon parasiiteista.

Toiseksi, koirille ja muille kotieläimille suositellaan matokuureja kerran pari vuodessa - miksei siis ihmisille? Besides, vaikka lapamatoja ja muita esiintyy nykyisen vähemmän ainakaan kehittyneissä maissa, ne eivät ole hävinneet minnekään. Vaikka länsimainen ruoka on pitkälti prosessoitua ja kuumennettua, ravinnon mukana tulee silti kaikenlaista ylimääräistä lähtien siitä, että virukset, bakteerit, homeet ja muut mukavat viihtyvät valmismehuissa, hilloissa, pähkinöissä, siemenissä, juustoissa ja jauhoissa. Kaikki eivät saa oireita, mutta se ei tarkoita, etteikö jossain elimistössä olisi esim. hiljaista tulehdusta.

Kolmanneksi, kuulun riskiryhmään, koska suurin osa ravinnostani on kypsentämätöntä, matkustan jonkin verran epähygiennissä olosuhteissa ja minulla on diagnosoitu autoimmuunisairaus. Nämä ovat syitä, miksi syön nykyisin yhä enemmän myös kuumennettua ruokaa. Raaka- ja elävällä ravinnolla saa olla tavallista huolellisempi.

Sain näistä asioista muistutuksen noin puolitoista kuukautta sitten, kun luin yhdeltä istumalta Paula Heinosen Hiivaongelmat-kirjan, jossa puhuttiin dysbioosin (suolistoflooran epätasapainotila) ja suolistosairauksien kohdalla loisista ja parasiiteista. Heinosellahan on kytköksiä MDD Terveyspalveluihin, joka tarjoaa funktionaalisen lääketieteen palveluita, joten hän luonnollisesti suosittelee asiointia heidän luukullaan. Tuosta osoitteesta saisi todennäköisesti samantyyppisen ohjeituksen kuin luontaislääkäriltä, jonka pakeilla vierailin syksyllä 2005. Tuolloin sain Flagyl-antibiootin blastokystien häätöön. Kuukausi sitten hivenainemittaus antoi viitteitä, että jossain elimistössäni olisi taas "kasvua". Auttoihan se antibiottikin, mutta halusin ottaa selvää, miten asian voisi hoitaa luonnollisemmin.

Ohjeet ovat pitkälti täältä. Tässä vaiheesa myönnettäköön ihan rehdisti muutama asia: mikään ei muuta sitä, että tämäkin kuuri on pillerien popsimista eikä purkista otettu ole sama kuin porkkanoiden järsiminen. En ole itsekseni jaksanut asiaan niin hirveästi paneutua, vaan noudatan lammasmaisesti "gurujen" ohjeita.

Toinen vaihtoehto olisi ollut ostaa apteekista eläimille tarkoitettu loiskuuri tai odottaa labratuloksia. Niissä tuntuu kuitenkin kestävän ja olo on sen verran tukala, etten jaksa venailla, koska byrokratiakoneistolla on minulle aikaa. Siispä tilasin iHerbistä "gurujen" suosittelemia puteleita ja pillereitä, ja käärin hihat.

Tältä näyttää arsenaalini:

Vasemmalta alkaen:
1. Jarrow Formulas'in Boulardii-maitohappobakteerivalmiste, jota käytetään pääasiassa turistiripulin, ärtyneen suolen ja muiden ruuansulatushäiriöiden hoidossa.
2. Frantsilan Ruotsintipat sisältävät karvasyrttejä, jotka parantavat ruuansulatusta ja puhdistavat maksaa. Loiskuurilla tapetut otukset täytyy myös saada jollain konstilla ulos, ja siksi erityselinten toimintaan kannattaa satsata.
3. Now Foodsin Turmenic & Bromelain lisää vastustuskykyä ja auttaa tuhoamaan loisia. mm. ayurvedassa turmenicia käytetään ruuansulatuskanavan hoidossa. Oman kokemukseni mukaan turmenic tekee hetkessä ihmeitä myös iholle!
4. Greipinsiemenöljykapselit. (huh, kun pitkä sana!) Näitä suositellaan kapselimuodossa, koska tinktuurat kuulemma hieman "maistuvat". Jake Joogi tosin paljasti Foodit-foorumilla suorastaan himoavansa näitä, mutta kuten sanottua, tycke och smak är olika...
5. Echinea & Goldenseal tukevat ruuansulatusta, immuunipuolustusta ja maksan toimintaa. Voi olla, että jätän nämä pois ekan viikon jälkeen, koska ohjelmaan kuuluu muutenkin samalla tavoin vaikuttavia juttuja. Innostuin kuitenkin ostamaan.
6. Näkyy huonosti, mutta keskellä takana on Vogelin Digestive entzym, jota olen käyttänyt satunnaisesti noin vuoden. Toimii ainakin minulla superhyvin! Toinen kokeilussa oleva entsyymi on Solgarin Vegan digestive entzym.
7. Natural Factors'in C-vitamiinista löytyy potkua 1000mg:n edestä, mikä kieltämättä on paljon. Vanha kunnon C-vitskuhan on toki vesiliukoinen ja elimääräinen poistuu luonnollisia reittejä, mutta kovin pitkää kuuria tuskin kannattaa ottaa, jos syö muutenkin paljon marjoja ja vihanneksia.
8. En ole toistaiseksi löytänyt maarianohdaketta parempaa maksanpuhdistajaa. Nyt on käytössä Soria Naturalen valmiste. Tämä tippa vain toimii. So simple!
9. Black Walnut Hull eli mustajalopähkinä on monen "gurun" mukaan the yrtti, joka tappaa ei-toivotut vierailijat. Katsostaan, miten tehoaa...
10. Vogelin Helianthus-tippa tulee viimein kunnon käyttöön. Halmetojan Jaakko vinkkasi, että artisokat irrottavat kropasta kuonaa, ja niitä tulisi siksi käyttää tällaisten kuurien aikana. Lisäksi aion vetää napaan paljon maa-artisokkakeittoa.

Näiden lisäksi aion nauttia seuraavien kolmen viikon aikana runsaasti seuraavia:

- valkosipulia (kannattaa siis pysyä kaukana, heh!)
- papaijaa
- ananasta
- kurpitsansiemeniä
- fenkolinsiemeniä
- sinappia
- omenaviinietikkaa
- kookosöljyä (voikohan tämän käyttöä enää nykyisestään lisätä?!)
- karpaloita
- kurkumaa, kanelia, muskottia, neilikkaa, kardemummaa, wasabia (chilit ja cayanne hyviä, jos vatsa sietää)
- hapankaali/hapatettu porkkanaraaste
- aloe veraa
- pakuria
- chlorellaa & spirulinaa

Jännä, että miltei kaikkia noista on tehnyt jo pidemmän aikaa mieli. Ehkä sekin kertoo jostain...

Ekan vuorokauden kokemuksista en osaa vielä hirveästi sanoa. Vähän enemmän kaasunmuodostusta ja vatsakipuja kuin tavallisesti, pahoinvointia ja väsymystä. Kertoilen lisää kuulumisia, kun alkaa karttua kokemuksia. Ja vielä kerran: älä kokeile tätä kotona! ;)

My new favorite things

2010-10-25T03:55:00.000-07:00

Palauduin vastikään pohjoisesta takaisin Helsinkiin. Tällaiselle vilukissalle teki enemmän kuin hyvää karaista itseään Siperia-keleissä ennen Etelä-Suomen loska(?)talvea. Viluisempien kelien myötä olen taas alkanut balsamoida itseäni lämmittävällä seesamöljyllä, käyttää reippaasti makuhermojen polttelijoita ja syödä lämmitettyä ruokaa kerran päivässä. Tuntuu sopivan ainakin tällä hetkellä.

Michael Pollan: Oikean ruoan puolesta

Matkalla tartuin yli vuoden tauon jälkeen Michael Pollanin kirjoittamaan opukseen, Oikean ruoan puolesta, joka viimeksi jäi pahasti kesken. Vaikka monet Pollanin teeseista ovat jo aikalailla itsestäänselvyyksiä ("Syö ruokaa. Enimmäkseen kasviksia." tai "Älä syö mitään mitä isoäitisi ei tunnistaisi ruoaksi."),on terveellistä saada muistutuksia siitä, ettei elintarviketeollisuus ole ystävämme. Sokeri on sokeria, vaikka sen kylkeen olisi läntätty luomu-leima.

Toinen herätyksen paikka tällaiselle spartalaisuuteen taipuvaiselle ihmiselle oli se, ettei itseään kannata rajoittaa liikaa. Syö kaikkea, mitä suinkin voit! Ja koita pitää balanssi...

Tässä muutamia tuotteita, jotka ovat tuoneet itselleni viimeaikoina tasapainoa ja makunautintoja. Can't almosti live without...

Psyllis, lesis ja hiivis

Tulehduksellisia suolistosairauksia potevia yllytetään usien vetämään napaan hevosannoksia kuituja. Akuutissa vaiheessa niistä voi kuitenkin olla enemmän haittaa kuin hyötyä, ja siementen ja pähkinöiden reunat voivat jopa aihettaa verenvuotoja. Psyllium tuntuu kuitenkin sopivan useimmille. Olen nyt ottanut kuuakuden ajan 1-2 tl "psyllistä" aamuin illoin, ja hyvältä tuntuu.

Lähes maidottomalla ruokavaliolla jää helposti kaipaamaan kermaisuutta. Sopivaa koostumusta ovat ainakin tuoneet yllä olevan fotauksen lesitiinirakeet ja hiivahiutaleet. Lesitiinihän vaikuttaa suotuistasti rasva-aineenvaihduntaan ja solukalvoihin; hiivahiutaleista taas saa melkein kaikki B-ryhmän vitamiinit. Ja se maistuu likimain parmesaanille!

Toinen mainio B-vitamiinien lähde on chlorella, jota olen viime aikoina nappaillut sekä tabuina että jauheena. Reissun päällä tabut ovat ehdottomasti kätsympiä, eivätkä herätä samanlaista kummastusta kuin myrkynvihreä jauhe. ;)

Green gold!

Clorellassahan on suuren klorofyllipitoisuuden lisäksi myös potassiumia, magnesiumia, sinkkiä, beetakaroteenia ja luteiinia. Se puhdistaa ja rakentaa samanaikaisesti. Sanoisin, että tällä hetkellä tämä on itselläni toimivin superi.

Viileällä kelillä monen teen/kahvinkulutus kasvaa räjähdysmäisesti. Nämä kaksi ovat nyt pop. :)

Tea for two

Teekannen teet eivät ole luomua, mutta ne hakkaavat silti minusta Yogit 10-0. Fountain of Youth on tämänhetkinen feivörittini ja se sisältää mm. piparminttua, lakritsinjuurta, aloeta, sitruunaruohoa ja spirulinaa. Soria Naturalin maarianverijuuritee taas ei löydy teehyllystäni makunsa, vaan ruuansulatusta parantavien ominaisuuksiensa ansiosta. Soria Naturalilla on muuten muitakin hyviä irtoteelaatuja, kuten ruusu ja kehäkukka...

Hyvää teetä ei kannata pilata hunajalla. Sitä paitsi hunajassa olevat entsyymit tuhoutuvat 40 asteen jälkeen, joten siinäkin mielessä on parempi nautiskella mehiläistuoteet erikseen. Olen kai jonkunasteinen hunajafriikki ja maistelen aina tilaisuuden tullen paikallisia hunajoita. Yhden kanssa rakkaus on kuitenkin kukoistanut jo yli vuoden: Kerimeden luomuhunaja! Suosikkikomboni on hunaja ja carob podsit.

Viime keväänä haikailemaani kennohunajaa saa nykyisin Ruohonjuurestakin, mutta tämän kimpaleen poimin Terveys- ja kauneusmessuilta. Kennohunajaahan ei ole lingottu ja siinä hunajan ravinteet ovat aidoimmillaan. Juustojen kanssa "kennis" uppoaisi varmasti kuin veitsi voirasiaan.

Ja lopuksi... Suomessa myytävien luomukookosmaitojen taso on hermostuttanut meikäläistä jo pitemmän aikaa. Monet tuntuvat vannovan Kara-kookoskerman nimeen. Omaan suuhuni se oli liian liisterimäistä.

Yksi kaunis päivä sitten kokeilin Rainbow'n versiota ja sillä tiellä olen. Purkista löytyy kyllä kolmea E-ainetta, mutta arvelen sen olevan kohtuukäytössä ok. Pääasia, että välttää monista kookosmaidoista tulevan öklötyksen ja saa smoothiehin sopivaa koostumusta. Puolukka ja kookos ovat muuten kokeilemisen arvoinen pari!

PS. Wakame flakesit eivät tällä kertaa saa kovin kummoista palstatilaa, mutta palataan niihin toiste...

Lähden hakemaan postista uutta iHerb-kamaa. Tänään alkaa maksan puhdistelu. Cleansing-projektin jatkista tiedossa viimeistään ensi viikolla. Siihen asti...

Au revoir!

Toivonpilkahduksia horisontissa

2010-10-11T07:02:00.000-07:00

Tulin äsken tohtorin juttusilta. Saan olla todella kiitollinen, että minulla on tuollainen omalääkäri! Nyt paljastui sekin, miksi hän ehkä on niin hyvä siinä mitä tekee: hän tietää, mistä puhuu. Vaikka toisen ihmisen ymmärtäminen ei välttämättä vaadikaan sitä, että olisi kokenut täsmälleen samaa, olen monesti huomannut, että omien sairauksiensa kanssa kamppailleet osaavat asettua samalle tasolle vastapuolen kanssa. Sen vain tuntee ja näkee!

Verikokeet ja calprotectin olivat muuten OK, mutta punasolujeni koko oli kuulemma pienentynyt. Se saattaa olla viite kroonisesta raudanpuutosanemiasta, jota myös mikrosyyttiseksi kutsutaan. Anemia voi aiheuttaa väsymystä, fyysisen ja psyykkisen suorituskyvyn heikkenemistä, huonomuistisuutta, keskittymiskyvyn puutetta, päänsärkyä, hermostuneisuutta, ruokahaluttomuutta, hengenahdistusta, sydänkipuja, kalpeutta, ihon kuivumista, kynsien halkeilemista ja hiustenlähtöä. Ei sinänsä mitään uutta - olen aina ollut vähän tällainen aneeminen - mutta nyt tätä ei jätetä tähän!

Solgarin reuta

Aloitin eilen Solgarin Gentle Ironilla (20mg) ja aion syödä sitä tai muuta rautavalmistetta vähintään puoli vuotta. Normaalistihan lääkärien määräämät rautakuurit ovat huomattavasti lyhyempiä, mutta tällaisessa tilanteessa, jossa raudanpuute on ollut huomattava yli kymmenen vuotta, parin kuukauden kuurista ei ole todellista apua.

Koska rauta tarvitsee imeytyäkseen C-vitamiinia, aion huolehtia kunnolla sen saannista. Tilasinkin juuri eilen iHerbistä 1000mg:n vahvuutta. Tänään tosin tajusin, että kannattaa varmaan ottaa C-nappi vain joka toinen päivä, koska syön niin paljon marjoja ja vihreksiä.

D-vitamiinini oli muuten kesän jäljiltä 84 ja nyt olenkin jo parina päivänä ottanut 250 mikrogrammaa. Vakiinnutan annoksen varmaan monen hyväksi havaitsemaan 125 mikkiin. Oma kroppani ei tunnu reagoivan kovin hyvin pelkkään D:hen, koska viime syksynä ko. vitamiinilisä ei estänyt flunssaa eikä kaamosmasennusta. Ehkä yhdistettynä päivänvalolamppuun alkaa tulla vaikutuksia, mene ja tiedä...

Kuulemani perusteella parasiittitesteihin on aika vaikea päästä, koska ne ovat niin turkasen kalliita. Minua kuitenkin lykästi ja kahden viikon päästä pitäisi olla tiedossa, mitä sisälläni kasvaa. Jotain siellä nimittäin on – siitä antoi hivenainemittauskin (jota muuten kutsutaan myös resonanssiterapiaksi) osviittaa.

Mitä tulee viime päivien safkailuihin, seuraavaksi olisi pari mielenkiintoista havaintoa jaettavaksi. Olen nyt kolmena päivänä ottanut havupuu-uutejuomaa n. 2dl päivässä. Ainakin osittain homealtistuksesta johtuva kutina on hävinnyt melkeinpä kokonaan ja olo muutenkin virkistynyt. En muista, koska olo olisi viimeksi ollut näin kirkas ja selkeä!

Toinen lisäämäni juttu on mm. beetakaroteeneja ja monia mineraaleja sisältävä sekä elohopeaa sitova chlorella. Monessa ohjeessa annosteluohjeeksi annetaan ruokalusikallinen jauhetta tai kourallinen tabletteja. Näyttää toimivan hyvin, koska virtaa riittää niin, ettei malttaisi ollenkaan nukkua ja suussa on voimakas metallin maku. Tarviis vissiin vielä tehostaa detoksikaatiota, etteivät liikkeelle lähteneet myrkyt jäisi verenkiertoon.

Jarrow Formulasin clorella

Ja sitten on vielä se torstaina saamani sähkömagneettinen homeopatiatippa, jolla saattaa olla vaikutusta. Sitä pitäisi tietysti kokeilla itsekseen, että tietäisi, tehoaako se todella, mutta kärsimättömänä ihmisenä en kyennyt hillitsemään itseäni. :) Homeopatia vaatii vielä perehtymistä, mutta olen kiinnostunut kokeilemaan, kun saan detox-ohjelmani suunnitellusti loppuun. Kerron sitten, miten etenen, kunhan saan ensin droppini iHerbistä. Siellä on nyt jotain ruuhkaa.

Olen toiveikkaampi kuin pitkään aikaan. Ensi viikonloppuna aloitan ravintoneuvojakoulutuksen, joka kestää kaksi vuotta. Näillä näkymin aion myös jatkaa kesken jääneitä sairaanhoitajaopintojani ensi tammikuussa. Tuntuu ihanalta, kun alkaa löytää omaa paikkaansa kaikkien näiden kuuden epäilystä ja etsimistä sisältäneen vuoden jälkeen! Kaikella on ollut tarkoituksena, mutta erityisesti yksi Hemingway'n sananparsi on jäänyt mieleeni, ja sen haluan nyt teillekin jakaa, rakkaat lukijat!

”Täytyy tottua siihen, ettei elämän tärkeimmissä risteyksissä ole tienviittoja.”

Jokaisella on oma tiensä. Omani on vasta aluillaan, mutta tärkeintä ei ole perille pääseminen, vaan matkanteko – ja aina silloin tällöin määränpään muistaminen. :)

Matalaenergianainen

2010-10-07T10:51:00.000-07:00

Onpas nyt foliohattuilijafiilis! Pitelen kädessäni tänään hivenaineterapeutilta saamaani tinktuurapulloa, joka on kääritty alumiinifolioon. Tämänpäiväinen kohtaamisemme oli monella tapaa yllättävä. Kävin ensimmäisen kerran tämän miehen vastaanotolla jouluna 2008, ja sain selvyyttä ruoka-aineyliherkkyyksiini. Tällä kertaa minua kiinnosti eritoten hormonitoimintani ja hivenainetasapano(ttomuute)ni. Siinä sivussa selkisi muutakin...

Eihän tämä täytenä yllätyksenä tullut, mutta kuitenkin: olen A- ja D-vitamiinien, raudan, sinkin, kromin ja magnesiumin puutteessa, bakteerikantani ja rasva-aineenvaihduntani ovat epätasapainossa ja kilpirauhasessakin on häikkää, todennäköisesti vajaatoimintaa. Kaiken kukkuraksi sisälläni kiemurtelee jälleen jokin alkueliön liero ja olen altistunut monille homeille ja raskasmetalleille. Mitä tähän nyt sitten sanoisi?

Tuntuu toivottomalta. Tiedän tasan tarkkaan, että viimeaikainen homealtistukseni näkyy testissä, mutta mistä nuo raskasmetallit ja matomutaset tulivat? Ja mikä kilpparin vajaatoiminta?! Minähän vetelen joka paikkaan kookosöljyä, merileviä ja koitan muistaessani stimuloida strategisia paikkoja roikkumalla pää alaspäin! Rasvojen imeytymisen arvelen liittyvän perinnöllisiin sappivaivoihin, jotka ovat nyt ilmeisesti kohdallani aktivoituneet. Tai ehkä rasvat eivät ole meikäläisellä oikein koskaan imeytyneetkään...

Terapeutti ehdotti putsauskuuria homeopaattisesti toimivilla kukkatipoilla, joiden pitäisi puskea raskasmetalleja ja homeita pois kudoksista, ja kohentaa mielialaa. Alkueläimen häätäminen taas vaatisi vierailua toisen hivenaineterapeutin luona. Olin suoraan sanottuna aika yllättynyt, kun hän alkoi selittää sähkömagnetimista ja veden informaationsiirtokyvystä. Ehkä hän ei näyttänyt perinteiseltä hipiltä. :D

En kyllä ole vieläkään ihan varma, aloitanko tähän saumaan mitään kukkatippakuuria. Olen aina ollut vähän skeptinen homeopatian ja Bachin tippojen suhteen, mutta toisaalta monet tuntuvat saaneen niistä apua. Tästä täytyy ottaa selvää... Jos nyt johonkin tällaiseen lähden, tiedän ottavani siitä itse 100-prosenttisen vastuun.

Jotain on tapahduttava suuntaan tai toiseen. Tarvitsen nyt muutosta. Olen niin kyllästynyt olemaan poissa pelistä. Jukka Poika lurittelee Matalaenergiamiehestä. Ehkä minä sitten olen Matalaenergianainen.

”Nyt kun pitäis taistella, ruuti ei riitä,

henkinen haaste, ei selviä siitä

matalanergiamies, joka päivä on energiakriisi,

sanoin: ”maailma, hyvää huomenta,

en voi vastata vaatimuksiisi...”

Pohjalla olemisessa on yksi hyvä puoli: sieltä pääsee vain ylöspäin!

Malja naiseudelle!

2010-10-05T13:26:00.000-07:00

Nannannnaa, nyt seuraa asiaa erityisesti naisille! Näin tiettyyn aikaan kuukaudesta on herkistynyt naiseuden äärelle, ja koska nämä koskevat monia kanssasisaria (ja omalla tapaa miehiäkin), voisin vähän avautua löydöksistäni.

Suurin osa tuntemistani ihmisistäni pitää minua aika pimeänä, kun hehkutan, kuinka euforisen onnellinen voi parhaillaan olla yhden viikon kuukaudesta. Välillä koen valtavaa henkistä ja fyysistä täyttymystä menkkojen aikaan, ja olen huomannut elintavoilla – ja varsinkin ravinnon laadulla – olevan aivan oleellinen vaikutus tälläkin osa-alueella.

Aina asiat eivät ole olleet näin onnellisesti. Muistan, kuinka valtavasti häpesin menkkojani, jotka alkoivat mielestäni aivan liian aikaisin, 12-vuotiaana. Monesti olen toivonut, että voisin palata ajassa taaksepäin ja viestittää sille onnettomalle tytölle, että tästä seuraa myös paljon hyvää ja ihanaa, ja että naisen ruumiissa on mielettömästi piilossa olevaa energiaa. Naiseus on kaunista, kivuliasta ja jumalallista samanaikaisesti!

Puolukkapäiväni olivat pitkään kivuliaat, runsaat ja epäsäännölliset, ja niihin liittyi kaamea migreeni. Koin itseni kertakaikkisen inhottavaksi, kelvottomaksi ja rumaksi – ja vaikenin kaikesta kuin muuri. Juteltuani vuosia myöhemmin monien hyvien ystävieni kanssa olen tajunnut, kuinka turhaa elämän haaskausta häpeäminen oli ja että olisi todellakin kannattanut puhua näistä jutuista jonkun kanssa. Olenkin päättänyt, että jos minulla joskus on tytär, järjestämme hänen menkkojensa kunniaksi kunnon bileet. Tänä siirtymäriittien kriisiaikakautena kaikkia tällaisia etappeja kuuluu minusta juhlia oikein olan takaa. Elämässä täytyy olla vivahteita!

Ei tarvitse kauaa miettiä tajutakseen, että tälläkin ”riesalla” on biologian kannalta muitakin merkityksiä kuin mahdollisuus lisääntyä halutessaan. Kuukautisveren mukana poistuu jonkin verran kuollutta solukkoa, vierasaineita ja mm. lääkejäämiä – ei ehkä mainittavia määriä, mutta kuitenkin. Tämä saattaa olla yksi syy sille, miksi me naiset elämme pitempään: "putsauskoneistomme" toimii normaalitilassa kerran kuussa. Olenkin miettinyt, että lukuisten muiden haittojensa lisäksi hormonaalinen ehkäisy ja erityisesti hormonikierukka vaarantavat tämän luonnollisen puhdistamisjärjestelmän toiminnan.

Olen muuten huomannut viimeisten puolentoista vuoden aikana, että luomu ja kasvisvoittoinen ravinto ovat oleellisesti vähentäneet vuodon määrää, muuttaneet väriä vaaleammaksi ja koostumusta juoksevammaksi – puhumattakaan siitä, mitä on tapahtunut suurimmalle osalle PMS-oireista. :) Hormonitoiminta voi häiriintyä erittäin herkästi; itselläni liha ja erilaiset kemikaalit tuntuvat pahentavan oireilua aikamoisen nopeasti. Onneksi osaan jo kuunnella itseäni jonkin verran. :)

Jännä juttu, mutta aloin tajuta ehkä 13-kesäisenä jotain ensimmäisen kerran suurten brändien markkinakuvioista juuri kuukautissuojien kautta. Mainonta on kertakaikkisen härskiä ja siinä ovat mukana myös koulujen terveydenhoitajat. Tytöille jaetaan ala-asteelta asti ilmaisnäytteitä ja suurin osa on täysin tietämätöntä, millaisia kemikaaleja siteiden ja tampoonien valmistuksessa käytetään. Kuten Kemikaalicocktailin Noora ensimmäisessä Ylelle tekemässään jutussa sai selville, muun muassa siteiden sellumassa valkaistaan kloorilla, hapella ja vetyperoksidilla, ja niiden valmistuksessa käytetään muoveja ja liimaa. Monet kärsivät epämääräisistä iho-oireita ja jopa allergioista eikä asiaa haluta rummuttaa julkisuudessa. Kuukautissuojabisneksessäkin pyörivät isot rahat!

Näihin asioihin keväällä 2009 herättyäni siirryin pian myös luomumpiin kuukautissuojiin. Eräs ystäväni ompelee itse tyylikkäitä ja persoonallisia kuukautissuojia, mutta en ole kokenut niitä omaksi jutukseni. Natyn ekosuojat sen sijaan ovat minusta paitsi kevyitä ja hengittäviä, myös visuaaliselta ilmeeltään ihastuttavia. Vai mitä sanotte näistä?

Vallankumouksellisin juttu on silti mielestäni silikoninen kuukuppi! Tämän tuotteen kohdalla on vaikea välttää ylisanoja; niin paljon se on elämääni helpottanut! Enää ei tarvitse laskelmoida elämäänsä niin tarkasti ja kuljetella mukana kaiken maailman pussukoita. Riittää, että muistaa pitää aina mukana pari desinfiointipyyhettä tai huuhteluvettä. Vuotojen välillä kuppi on hyvä keittää ja liottaa etikkaliemessä. Olen nyt käyttänyt melkein puolitoista vuotta ja takaisin en vaihda! ;)

Ravitsemuspuolesta voisin mainita pari havaintoani. Japanissa ja muualla Aasiassa naisten kuukautiskierrot ovat pitempiä ja säännöllisempiä, eivätkä vaihdevuodet ole samanlainen puheenaihe kuin länkkärimaissa. Monesti rummutetaan soijatuotteiden olevan tärkein syy tähän, ja onhan asiasta tutkimustakin runsaanpuoleisesti. Silti väittäisin, että rasvat ovat tässä(kin) tärkeämpiä kuin luullaan. Itse en onneksi kuulu siihen porukkaan, joka vetää suklaata ja hiilarihöttöä kaksin käsin ennen menkkoja. Sen sijaan mieleni tekee suolaa, rasvaa ja jotain rouskuteltavaa. Hampun-, auringon ja kurpitsansiemeniä, manteleita, merilevää, oluthiivaa ja sinappia (!) menee monesti hurjia määriä tiettyyn aikaan kuusta.

Raakaruokapiireissä hehkutetaan mm. macan, ginsengin ja kaakaon suotuisia hormonivaikutuksia. Sori nyt, mutta en ole kyllä huomannut yhtikäs mitään. :D Sen sijaan lehtivihreä, rasvat, bee pollen/gelee royal ja maitohappobakteerit ovat olleet selvästi eduksi omassa hormonitoimintani tasapainottamisessa. Ja sokerina pohjalla: kannattaa ihan oikeasti välttää tärkkelystä ja koittaa jättää sokeri (myös hunaja) mahdollisimman vähälle. Tämän huomasin ehkä jo kymmenen vuotta sitten, mutta silloin tällöin tulee lipsuttua...

Kaikkien menkkakivut ja hormonaaliset ongelmat eivät tietenkään hoidu näillä vinkeillä - olemmehan yksilöitä. Magneettituotteista ja piikkimatosta on ilmeisesti ollut joillekin apua, samoin kuin D-vitamiinista, damianasta, piparmintusta, vadelmanlehdistä, lakritsanjuuresta ja dong quaista. Kaikki lailliset keinot lienevät sallittuja! ;)

Arvon naiset (ja miehet)! Toivottavasti tämä herätti ajatuksia. Aihe ei ole ollut itselleni helppo - eikä varmaan monelle muullekaan - ja olen käynyt pitkän tien tähän pisteeseen päästäkseni. Ja silti paljon on näkemättä ja kokematta. Naisena eläminen on yhtä seikkailua, jos sen haluaa niin nähdä.

Joku muukin ehkä muistaa Uuno Turhapuron legendaarisen sitaatin, jossa on minusta jotain omalla tavallaan suloista:

"Naisethan ovat ehdottomasti elämän suola, vanhemmat naiset nimittäin. Nuoret naiset onkin sitten sokeria."

Hemmotellaan nainen päivässä!

Kotosalla

2010-10-03T23:52:00.000-07:00

Jihuu: miltei kahden kuukauden duuniputki on nyt ohi ja voin vihdoin hengähtää! Ainoa miinuspuoli tässä on se, että joku vähemmän mukava pöpö iski juuri loppumetreillä ja nyt parhaat kaverini ovat nessut, villasukat ja pakuritee. Mutta sehän ei onneksi estä chillaamsta kotona ja kuolaamasta Hullujen päivien lentotarjouksia... ;)

Loppusyksystä on tiedossa monenlaista mielenkiintoista. Torstaina menen hivenaineanalyysiin, josta aiemmin kerroinkin. Saa nähdä, mitä sieltä paljastuu. Olen aika varma, että puutetta on ainakin rasvoista ja biotiinista, mutta katsotaan kuinka käy. Nyt aion ainakin udella lisää mittalaitteen toimintamekanismista - oli se sen verran intressantti vempele viimeksi.

Ensi viikolle sain ajan omalääkärilleni kontrollitarkastukseen. Kävin jo männä viikolla verikokeissa ja Calprotectin-määrityksessä (joka on siis kakkakikkaretesti), josta lääkäri puhui jo viime syksynä. Se on käsittääkseni uusimpia Crohnin taudin seurantamenetelmiä. Ainakin miljoona kertaa miellyttävämpää kuin kolonoskopia! :D

What about...

Cafe Kappelin munkkipossutaidetta

Heh, ylläoleva kuva ei onneksi kerro nykyisestä ruokavaliostani, mutta kylläkin olotilastani kesän jälkeen. Lopetin viime viikolla 20 päivää kestäneen detox-kuurin, joka auttoi jonkin verran, mutta ruuansulatukseni on edelleen jonkinlaisessa shokissa. Lihan poisjättäminen on tainnut hieman auttaa, mutta olisi varmaan tarpeen tehdä myös jonkinlainen sokerisaneeraus.

Jännä juttu, mutta kuuman kesän jälkeen ei ole taas tehnyt mieli kuumentavia ruokia, vaikka ilmat ovat viilenneet roimasti. Kasvisruoka tuntuu kyllä tehneen hyvää etenkin nivelille, samoin kuin tämä tuote (pahoittelen surkeaa kuvanlaatua):

Nannaa nivelille

Olen viimeisen vuoden aikana kokeillut jos jonkinlaista MSM:ää nivelkipuihini ja aamujäykkyyteen - myös Puhdistamon paljon kehuttua jauhetta (jota olisi vielä yksi pussi jäljellä, jos joku haluaa ostaa) - mutta mikään ei ole tehonnut niin kuin tämä. Ehkäpä nuo äyriäiset sisältävät jotain kivennäisaineita, jotka toimivat minulla erityisen hyvin? Oli miten oli, tämä tuote todisti taas sen, että edullinen ei välttämättä ole huono vaihtoehto.

Olen käynyt yhä skeptisemmäksi tiettyjen superruokavalmistajien suhteen, kun olen havainnut, että saan raakakaakaosta, macasta ja gojista lähinnä allergisen reaktion. Vaikka oikeastaanhan saan olla kiitollinen, että koneeni toimii parhaiten kotimaisilla marjoilla, pakurilla ja vihreillä vihanneksilla. Kaiken tarvittavan saa läheltä helposti ja edullisesti. :)

Tämä tyttö lähtee nyt pyöräyttelemään porkkana-omenamehua ja suuntaa sitten muiden (osa-aika)työttömien kanssa päiväjoogaan. Vi hörs!

Broken heart

2010-09-21T12:49:00.000-07:00

Olen parhaillaan isossa murroksessa. Ja tiedän, että tästä poikii vielä jotain hyvää, vaikka tunteet menevätkin juuri nyt samoja liikeratoja kuin Lintsin Kieppi (jonne btw uskaltauduin pari viikkoa sitten ekan kerran!).

On jätettävä taakse ikimuistoinen kesä ja ihana mies, johon sain tutustua.Vaikka juuri nyt tasapainottelen surun, kaipauksen ja vapauden välimaastossa, tiedän elämän jatkuvan. Itselleen ja päämäärilleen on hyvä pysyä uskollisena.

En ole enää sama nainen kuin puoli vuotta sitten. Silmäni ovat monella tapaa auenneet ja nyt tiedän kuka olen ja mitä edustan - se tulee näkymään jatkossa tämänkin blogin linjauksissa entistä selvemmin. Tulen jatkossakin pitämään ravintopuolen asiat pinnalla, mutta tärkeintä on matka sisimpään.

Ja ehei, en ole hurahtanut mihinkään lahkoon, vaan haluan jakaa niitä pieniä löytöjä, joita olen varsinkin viimeisten kahden vuoden aikana tehnyt.

Uudet tuulet puhaltavat keittiössäkin. En ole viime päivinä saanut syötyä mitään. Tämä on tapani reagoida vaikeisiin tilanteisiin. ja stressiin. Keho säästää paukkuja nupin kunnostamistoimenpitesiin.

Onneksi minulla on mehukoneeni Lenni (Bionika Entsafter Comfort PA 930), jolla olen loihtinut viime päivinä mehua mm. punajuurista, porkkanoista ja omenoista. "Jätteet" ovat sujahtaneet kräkkereihin odottamaan sitä päivää, kun vatsa taas haluaa ruokaa.

Tattadaa! That's Lenni!

Mm...

Aistini ovat tukkoisen kesän jälkeen heränneet eloon. Huomaan taas, että palstapuutarhakausi alkaa olla lopuillaan, ihmiset alkavat sulkeutua kuoreensa ja sadepisaroissa maistuu viileä huokaus, joka uhoaa talven tuloa. Mutta sydämessä on rauha. Ja vain tämä hetki merkitsee

Olen aivan lopussa. Mutta tämän haluan vielä teille välittää.

On mentävä
hirvittävän lähelle
toista ihmistä
hämärään huoneeseen
ilman yhtäkään asetta
ennen kuin voi kuulla
kuinka kauniisti vapaus laulaa

- Tommy Tabermann

Töölönranta

Puuttuvat sanat

2010-09-14T13:28:00.000-07:00

Viime aikoina olen ollut erityisen onnellinen siitä, että me ihmislapset voimme ilmaista itseämme niin monin tavoin. Annetaan tällä kertaa kuvien ja Leinon Eikan puhua...

Viikki - böndeikävän ensiapu

Sitruunahunnutettua nieriää <3

Sisäinen kasvissyöjä lomailee ;)

Kuka tunnistaa??

Ei iloja monta ihmislapselle suotu:

yks kevään riemu

ja toinen kesän

ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.

Kyntää, kylvää,

korjata kokoon,

levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.

-Eino Leino-

Inventaariota

2010-09-07T12:45:00.000-07:00

Painan tällä hetkellä kahta duunia ja yritän pitää itseni jotenkin tolpillani. Koen tämän kuitenkin aivan välttämättömäksi juuri nyt, koska unelmieni täytäntöönpano vaatii jonkin verran valuuttaa. Ja tiedän, että tämä on vain väliaikaista.

Täytyy silti myöntää, etten pidä tilanteesta. Viimeisten kahden vuoden aikana olen yrittänyt opetella kuuntelemaan itseäni ja huomannut karvaamman kautta, etteivät vuorotyö ja oman ajan laiminlyönti kerta kaikkiaan käy. Tuntuu kuin olisin myynyt tärkeimmät periaatteeni. Miten tässä näin kävi?

En koe itseäni enää raakaruuan popsijaksi enkä suoraan sanottuna tiedä, mitä edustan. Olen pettynyt - lähinnä itseeni, koska en ole ollut uskollinen omille tuntemuksilleni ja intuitiolleni. Raakailussa on hyviäkin puolia, mutta tietynlainen genressä vallitseva ehdottomuus, vastapuolen dissaaminen, keep smiling ja uusien henkisten levelien tavoittelu saivat minut tajuamaan, että that's not my road. Urbaani oranki kirjoittaa mielestäni tästä ja paljosta muusta varsin ansioituneesti. Käykääpä lukaisemassa!

Kriisin hetkellä olen tottunut paastoamaan. Onnistunut paasto toteutuu kuitenkin rauhallisesta elämäntilanteesta käsin, ja vaadittavia olosuhteita ei tällä hetkellä ole saatavilla. Olen siis pakotettu ainakin joksikin aikaa hellävaraisempiin kienoihin, joista ärtynyt masukkakin pitää: maitohappobakteerit ja yrttikuuri. Superfoodien kulutukseni alkaa olla lähes olematonta. Kookosöljy ja carob tuntuvat olevan nyt ainoita, joita kaipaan.

Kaikki tämä ulkoinen on kuitenkin pelkkää näpertelyä sen rinnalla, mitä mielessä tapahtuu. Olen joutunut käymään aikamoista inventaariota ja kysymään uudelleen itseltäni, haluanko olla terve. Jännä, kuinka pienikin kiitollisuus aivan arkisista asioista, tietoinen läsnäolo ja hetkeksi pysähtyminen synnyttävät ympärilleen rauhaa ja kauneutta. Niiden ympärille on turvallisempaa lähteä rakentamaan muutakin palettia.

Comeback

2010-07-29T15:02:00.000-07:00

Hups! Viimeisimmästä blogauksesta on päässyt kulumaan huiman pitkä aika! Tällä välin on ehtinyt tapahtua monenlaista ja itse asiassa toukokuun lopulla harkitsin jopa koko blogin lopettamista, koska tuntui, ettei minulla ollut mitään annettavaa. Oli vaihteeksi hyvä olla saavana osapuolena. Nyt olen kuitenkin löytänyt uudenlaisen kipinän. Katsotaan, mihin suuntaan se vie.

Viime kevään aikana sain tutustua mahtaviin uusin ihmisiin ja toisaalta löytää vanhemmista tuttavuuksista täysin uusia puolia. Tätä olen kaivannut! Kun löytää oman "heimonsa" ja pääsee aidosti jakamaan asioita kasvotusten, voi päästä uudelle kohtaamisen ja itseymmärryksen tasolle.

Toisaalta olen jo kauan kokenut, että monet ”heimolaiseni” ovat liikkumassa suuntaan, johon en itse halua ajautua. Siinä mielessä on ollut hyvä pitää tuumaustaukoa ja tutkiskella, missä oikeasti haluaa olla mukana. Olen aina ollut ääripäiden ihminen ja menen helposti epätasapainoon. Siksikin isompien muuvien miettiminen on paikallaan.

Balancing

Välillä tuntuu hämmentävältä katsella vierestä muiden (ruoka)intoilua, vaikkei omistakaan hurahdusajoista ole kuin vähän yli vuosi. Koen nyt olevani aikalailla tasapainossa itseni kanssa, vaikka mahan kanssa onkin ollut ajoittain probleemia.

Safkapuolella olen loppukevään aikana seurannut mielihalujani ja kokeillut ottaa lihaa, kalaa, maitoa ja viljoja takaisin ruokavaliooni. Kuten jo aiemmin keväällä uumoilinkin, minulla on todennäköisesti ollut aika paha B12-vitamiinin puute ja varmasti paljon muutakin vinksallaan. Lisäksi aloin kokea raakasafkailun sosiaalisesti liian rajoittavaksi.

Juhannuksen nieriäsaalis - suoraan tromssalaiselta kalatiskiltä

Huomaan kaivanneeni kalaa aivan simona! En muistanutkaan, miten herkullisia lohi ja paistetut muikut voivat olla! Lihan lisäämisen kanssa saa näköjään olla aika varovainen, koska kroppa tuntuu menevän vähänkin reippaammista annoksista kertakaikkisen tukkoon ja kuumaksi (mikä näillä helteillä on tarkoittanut ”ennenaikaisia vaihdevuosia”…). Pieninä määrinä sekin on kuitenkin OK.

Maidon ja viljatuotteiden kohdalla olen vain joutunut taas toteamaan, että meikäläisen on parempi pysytellä erossa - ellen sitten kerjää järkyttävää krapulaa ja massiivista ummetusta... ;)

Ruokavaliossa ja -tottumuksissa riittää vielä tuskastuttavan paljon viilaamista. Haluan viimein löytää ruokavalion, jota pystyn ongelmitta noudattamaan vaikka lopun ikäni. Raakaravinto on edelleen kova juttu ja kaiken perusta, mutta alkukesästä Norjassa ja Lapissa reissatessani huomasin tarvitsevani ainakin voita ja kalaa pysyäkseni skarppina. Aivoni ja ruuansulatukseni suorastaan kehräävät, kun niille antaa laadukkaita rasvoja.

Braun hoitaa homman...

... ja liottaminen on matkallakin naurettavan simppeliä.

Viime kuukausina Blendtecini on ollut pitkälti kesäteloilla, mutta tämä vekotin on osoittautunut aika toimivaksi kaveriksi. Kyseessä on siis Braunin MR 4000 Multiquick Advantage, jolla on tullut pyöräyteltyä reissun päällä niin dippejä kuin smoothieitakin. Tuossa hintaryhmässä aika ok.

Ostin myös alkukesästä mehukoneen, joka nimettiin Lenniksi. Tulen vielä esittelemään tämän uuden perheenjäsenen, kun pääsen taas vauhtiin. Täytyy tässä vaiheessa kuitenkin todeta, että paastoaminen vastapuristetuilla mehuilla on vaan niin siistiä, että sitä kannattaa kokeilla edes kerran elämässä! (Ei taatusti jää viimeiseksi…)

Odotan mielenkiinnolla, mitä syksy tuo tullessaan. Tulevaisuudensuunnitelmani ovat vielä auki, mutta monenlaisia ajatuksia on liikkeellä... ;)

Loppuun vielä pari Lapin reissun maistiaista. Kyllä kelpasi liikuskella näissä maisemissa...

Iltateetä kuksasta

Taivas repesi.

yours, Mari

Bad medicine

2010-04-21T12:50:00.000-07:00

Korjaamon Barrikadi-klubi rocks! Tänä iltana Korjaamo Shopin parikymmenpäinen yleisö sai kuulla tiukkaa sanailua Antti Heikkilän, Tomi-Pekka Tuomaisen ja Markku Myllykankaan huulilta.

Teemana oli Farmageddon – näin sairausteollisuus tekee meistä kaikista potilaita, mikä on myös Tuomaisen ja Myllykankaan toukokuussa julkaistavan pamfletin nimi.

Kolmikon puheenvuorosta löytyi paljon samoja teemoja kuin muutama vuosi sitten lukemassani Jörg Blechin kirjassa Kuinka meistä tuli potilaita. Muistan, miten kirjan sanoma oli taannoin yksi suurimmista syistäni hakeutua terveydenhuoltoalalle.

Meitä yritetään yksinkertaisesti kusta linssiin. Samassa sopassa lilluvat lääkefirmojen lisäksi terveydenhuollon työntekijöiden ja median kauhat.

Ei tarvitse olla pikkueinstein ymmärtääkseen, että vanhuksille ja mielenterveyspotilaille määrätään usein turhan järeä arsenaali droppeja. Kipulääkebisneskään ei ole liikevaihdon kannalta aivan onnettomimmasta päästä.

Sydän- ja verisuonitaudit ovat silti edelleen se, mistä suomalaiset tunnetaan. Vuosittain 650 000 suomalaista saa Kela-korvauksia statiinipillereihinsä, vaikka luunkovaa näyttöä niiden toimivuudesta ei ole. Kansantalous ei tule kestämään tällaisia kuluja! Ennaltaehkäisy on tietenkin ensisijalla, mutta kuinka usein siihenkään satsatut rahat tuottavat tulosta?

Vaihtoehtohoitojen (tai puoskaroinnin, kuten ao. itse nimittää) vastustajana tunnetuksi tullut Kuopion yliopiston terveyssosiologian dosentti ja terveydenhuollon tohtori Markku Myllykangas antoi erittäin selkeästi ymmärtää, että kansalaiset tarvitsevat valvovaa silmää ja ohjaavaa kouraa, etteivät kaikenmaailman enkelihoitajat saa heitä pauloihinsa. No voi hyvää päivää!

Heikkilä taas painotti moneen otteeseen, että hänen mielestään ihmiset ovat fiksuja ja ottavat asioista selvää.

On totta, että Heikkilän luokse valikoituvat todennäköisesti potilaat, jotka ovat pettyneet perinteisen koululääketieteen antiin. Heikkilä on myös saanut kritiikkiä pragmaattisuudestaan ja siitä, että hänen antaa pitkälle meneviä ravitsemusohjeita ilman ravitsemustieteilijän titteliä. Minä vaan kysyn, mitä sillä tittelillä tekee, jos homma oikeasti toimii…

En ole aikoihin ollut tähän tapaan tekemisissä virallisen terveydenhuollon kanssa enkä totta puhuen muistanut, miten puisevaa ja tiede- ja tittelikeskeistä koko touhu on.

Rahoitamme systeemiä, jonka idea on ehkä kaunis (kaikille kaikkea ilmaiseksi), mutta kuka voi kertoa, missä kohden se on oikeasti toiminut? Saavatko nuoret äidit neuvolassa tarpeeksi tukea ja ohjausta, liikkuvatko leikkausjonot, auttaako kivunhoito, ovatko kansantaudit vähentyneet…?

Illan yllätysnimi oli ainakin itselleni Myllykankaan aisapari Tomi-Pekka Tuomainen, joka johtaa Kuopiossa kansanterveyden tutkimusta. Ns. puoskarikysymyksessä Tuomainen vaikutti jopa takinkääntäjältä tai ainakin keskustelevammalta kuin kirjailijakumppaninsa todetessaan, että ”ennen ei muuta ollutkaan” viitaten kansanparannusmenetelmiin.

Pari sanaa Herra Puoskarinvihaajasta. Myllykangas tuli suorastaan valitettavan tutuksi Savossa asuessani, koska hän kirjoitti tiheästi mm. Savon Sanomiin – ja kirjoittaa varmaan edelleen. Älkää ymmärtäkö minua väärin; Myllykangas on herätellyt aiheellisestikin keskustelua terveydenhuoltomme bisnesaspekteista.´

Vaikka oma kantani onkin, että yksityistäminen on tietyillä sektoreilla erittäin jees, Myllykankaan Rahan raiskaama terveydenhuolto on silti varteenotettavaa luettavaa. Eräässä haastattelussa Myllykangas sanoi:

”Hoidamme yhä kalliimmalla ja raskaammalla kalustolla yhä terveempiä, mutta terveydestään yhä huolestuneempia, tyytymättömiä potilaskuluttajia.”

Olisiko tässä jotain perää?

Kysyin taannoin Kuopiossa ravitsemustiedettä opiskelevalta kaveriltani, mitä hän ajattelee Myllykankaasta ja onko hän todella niin kärkevä kuin on antanut julkisuudessa ymmärtää. Kaverini mukaan suurin osa alan opiskelijoista pitää Myllykankaan teesejä lähinnä äärimmäisenä kärjistämisenä, jolla hän koettaa epätoivoisesti saada asiansa perille. Hänen kasvoiltaan kuvastuu minusta enimmäkseen pelkoa ja vihaa. Rosen-terapia voisi tehdä hyvää. ;)

Mielestäni Myllykangas keitti koko puolitoistatuntisen samaa huttua. Heikkilällä ja Tuomaisella sentään oli oikeasti jotain sanottavaa.

Heikkilä mm. ehdotti, että koska terveydestä on tullut nykyihmiselle uskonto, teologien pitäisi ryhdistäytyä ja alkaa tutkia sitä kiihkeämmin. Ainakin uskontotieteilijä Anne Puuronen on saanut tällä saralla jotain alulle, mutta kysyntää varmasti olisi myös laajemmille hankkeille.

Tuomaisen mukaan nykyihmiset asettavat elämänlaadulle liian korkeita tavoitteita ja hamuavat ikuista nuoruutta. Kuitenkin, kun katsomme luonnon kiertokulkua, kaikki elolliset organismit vanhenevat, rapistuvat ja kuolevat. Miksi me tahdomme uhmata luonnonlakeja? Ja toisaalta, mitä pahaa siinä on, jos joku haluaa näyttää 60-vuotiaana kaksikymppiseltä? Kenen ongelma se lopun viimein on?

Toisaalta Tuomaisen elämänlaatuaspektista tuli sellainen olo, ettei ihminen saisi edes tavoitella suuria. Ihan kuin täällä pitäisi vain olla ja kärsiä. Ottaa vastaan se, mitä annetaan. Heikkilä tarjosi elämänfilosofiseen pohdintaan vielä toisen näkökulman:

”Elämä on epävarmaa ja sietämätöntä. Ne jotka eivät sitä kestä, turvautuvat lääkkeisiin.”

Joku yleisöstä ehdottikin tähän ratkaisuksi marihuanan kasvatuksen laillistamista tai ainakin käyttämistä lääkinnällisiin tarkoituksiin, johon Tuomainen totesi, että "miksipä ei". Nykytilanteesta voi vielä olla pitkä matka siihen, mutta kuten muillakin lääketieteen osa-alueilla, Suomessa on yleensä tultu hitaasti perässä. Ja tämä ei nyt ole mikään huumepoliittinen kannanottoni, vaan puhdas veikkaus.

Antti Heikkilä

Kuva: Iltalehti

Barrikadi-illan vallankumouksellinen osuus jäi minusta hävettävän vaisuksi. Heikkilä tuumasi, että jos jotain haluttaisiin muuttaa, lääkäriliittojen olisi uudistuttava ja aloitettava keskustelu. Liitosta eronnut Heikkilä on varmasti aiheestakin kiukkuinen. Vielä nykyisinkin vastakkaiset mielipiteet hiljennetään tai ne tuodaan esille epävirallisten kanavien kautta.

Heikkilän mukaan myös lääkefirmoissa on meneillään suuria muutoksia. Esimerkiksi Pfeizer (jonka toimipiste sattumoisin sijaitsee aivan lähellä kotiani) joutuu mahdollisesti luopumaan Lipitor-statiinistaan ja joistain potenssilääkkeistään, koska ne ovat ns. elintasolääkkeitä, joilla ei välttämättä ole tulevaisuutta. Ehkäpä ei olekaan, jos porukka alkaa popsia oliivinlehtiuutetta ja macaa!

Lienee sanomattakin selvää, että Heikkilä keräsi pisteet. Minusta miehen rennosta ja itseään kunnioittavasta elämänasenteesta kertoo hyvin se, ettei hän jäänyt kuuntelemaan Myllykankaan säksätystä puoskaroinnista ja lääkärien olemattomasta etiikasta, vaan heitti takin niskaan. Hän nimittäin keksi parempaa tekemistä: ”Taidan lähteä ulkoiluttamaan koiraani.”

Basilicum!

2010-04-16T05:24:00.000-07:00

Vinkvink! Kerrankin Stockan Hulluilta päiviltä löytyi raakasafkailijan ostoskoriin sopivaa matskua. Normaalisti ainakin meikätyttö lähinnä ahdistuu siinä väenpaljoudessa ja metelissä.

Nyt olivat Järvikylän korianterit ja basilikat (saattoi olla muitakin, mutta katsastin tarjonnan vaan pikaisesti) huokeaan hintaan 0,99e/ruukku. Täytynee varmaan vielä huomenna käydä hanstraamassa. Nyt tarttui matkaan vain yksi basilikaruukku.

Greens, please!

Itse ajattelin pistellä nämä herkulliset vihreät poskeen ihan sellaisenaan ja lisäillä illaksi suunnittelemaani avokado-kesäkurpistakeittoon höysteeksi. Viime päivinä on tullut sattuneesta syystä syötyä lähinnä raakasuklaata ja juotua pakuriteetä, ja olo alkaa olla ylivireä.

Basilika ja korianteri edistävät molemmat ruuansulatusta ja virkistävät loivemmin kuin tuju suklaa. Basilikan on myös kansanlääkinnässä kerrottu auttavan reumatismiin.

Näillä eväillä siis itse tähtään viikonloppua kohden. Laita perään oma viikonloppumenusi, niin saadaan kaikki hyviä vinkkejä viikonloppukokkailuihin! Voikaa hyvin!

Flavonoideja koneeseen!

2010-04-06T12:09:00.000-07:00

Tämä päivä alkoi vähän nihkeästi, kun piti herätä kukonlaulun aikaan pyykkituvalle. Hetken näytti jo siltä, ettei tästä päivää tulekaan, kunnes...

Pyykkien oikomisen välillä pyöräytin smoothieen, johon karkasi itselleni ennenkokematon setti. Kolahti aika makeasti! Pääsiäismarkkinoilta ostamastani variksenmarjajauheesta taitaa tulla uusi vakiopulverini.

Variksenmarjan maku saattaa olla aluksi himpun kitkerä, muttei kuitenkaan samaa luokkaa kuin puolukan tai karpalon. Kaikkeen kuitenkin tottuu. Tiesitkö muuten, että kokonaisflavonoidimäärä on variksenmarjoissa muita kotimaisia marjoja korkeampi?

Pyykkärimuijan pelastus

1 banaani
1 tl variksenmarjajauhetta
1 sellerin varsi
loraus hunajaa (Lapin hunajan vaniljalla maustettua)
vettä

Pyykkärimuijan pelastus

Taste of honey products

2010-04-05T09:11:00.000-07:00

Pääsiäisen pyhät alkavat pian olla finaalissa. Varmaan ensimmäistä kertaa en edes kokenut minkäänlaista pääsiäisähkyä, kun ei tullut napsittua soklaatiakaan. Yritin kyllä tehdä jonkinlaista suklaata niistä aineista, mitä kaapissa oli, mutten ihastunut lopputulokseen.

Näiden neljän päivän aikana olen saanut totaalisesti nollattua kiireen - jos sellaista on jossain vaiheessa ollut. Sain hamsteerattua hunajaa kaksilta markkinoilta, vaihdettua hyviä vinkkejä muiden luomuhenkisten kanssa, ulkoiltua ja vain hengähdettävä. Aika jees :)

Viimekertaisen palleroarvoituksen ratkaisu tulee tässä: tuo oikeanpuolimmainen purnukka alla on viimeisin ostokseni Eat&Joy-maatilatorilta; maitohappokäynyttä siitepölyä eli pergaa l. "mehiläisleipää", jota mehiläiset käyttävät ravintonaan kennon sisällä. Koska maitohappokäyminen pehmittää siitepölyhiukkasen kovan kuoren, sen sisältämät ravintoaineet ovat tavallista siitepölyä helpommin ihmiselimistön hyödynnettävissä.

Ainakin omalla kohdallani maitohapatetut tuotteet ovat toimineet hyvin ja näyttäisi pitävän paikkaansa, että mitä tummempi pölytuote, sitä paremmat efektit. Tuottajan nettisivuilla näyttäisi olevan kivasti infoa... (Pergan vieressä kököttää yksi tämänhetkinen suosikkituotteeni, Biosorin Gelée Royale, josta blogailen myöhemmin.)

Biosorin Gelée Royale ja Kirkkonummen Mehiläistuotteen pergaa

Markkinoilla tuli puhetta Pesosen Mehiläistarhojen edustajan kanssa kennohunajasta, jota myydään kuulemma varsinkin Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Kennoformaatti on mehiläisten oma nerokas tapa säilöä valmis tuotos mehiläisvahan sisään. Kotelon sisässä entsyymit ja mineraalit säilyvät paremmin kuin vaivatussa hunajassa.

Muistan joskus lapsena syöneeni kennohunajaa ja tykänneeni. Nykyään sitä vaan tuntuu olevan harvemmassa paikassa saatavilla. Kotiin päästyä alkoikin harmittaa, ettei tullut ostettua. Toisaalta hyvä, että tuli tällä kertaa jätettyä väliin. Kirkkonummen Mehiläistuotteiden kennohunajaa pitäisi ainakin olla kaupan Juuren Puodissa ja Eat&Joy-maatilatorilta - *vinkvink*.

Jumalten nektaria (ja variksenmarjajauhetta)

Vasemmassa yläkulmassa keikkuva Mesikastehunaja toimi muuten hyvin tattaripuuron kanssa. Lapin hunajia taas olen käyttänyt harvakseltaan suoraan purkista, koska teen joukossa niiden ihanat aromit tuntuvat menettävän parhaimman teränsä. Minua kiinnostaa kovasti, mitkä ovat lukijoideni suosikkihunajoita tai mehiläistuotteita. :)

Verikoetuloksia ja pieni pääsiäisarvoitus

2010-04-01T11:16:00.000-07:00

Sain eilen tämänkeväisten verikoekontrollien tulokset. Hymyilyttää.

Langan toisessa päässä ollut lääkärini oli suorastaan vauhkona - hyvällä tavalla siis - koska D-vitamiinitasoni olivat "poikkeuksellisen korkeat" (156mmol/l) ja muutkin arvot Hb:tä lukuun ottamatta mallillaan. Erityisen onnellinen olen siitä, että vielä puolitoista vuotta sitten syksyllä koholla olleet maksa-arvot olivat nyt loistokondiksessa.

Hemoglobiinini on aina ollut matala, pahimmillaan muistaakseni 87. Nyt tulokseksi saatu 118 on naisten viitearvojen alarajalla, muttei vielä hälyttävän matala. Minusta tähän on kuitenkin aihetta reagoida ajoissa, koska jotainhan ruokavaliossani tai elintavoissani on pielessä. Voisin olla vielä aika paljon pirteämpi.

Matalaan hemoglobiiniin voi olla syynä esim. raudan, B12-vitamiinin tai foolihapon puute, krooninen tulehdus, munuaissairaus tai punasolujen lisääntynyt hajoaminen. Tästä litaniasta lääkäri veikkasi rauta-B12-foolihappo-akselia, koska sillä on ennenkin ilmennyt ongelmia.

Nokkonen (Urtica dioica)

Kuva: Arktiset Aromit

Elävään ravintoon tutustuessani kuulin, että monet aneemiset ihmiset olivat saaneet tämäntyyppisellä ruokavaliolla Hb:nsa nousemaan. Söin mielestäni läpi talven runsaasti tummaa lehtivihreää, erityisesti nokkosta, jonka tiedetään vahvistavan verta. Siksi olinkin hiukan pettynyt kuullessani eiliset tulokset.

Kasvi- ja eläinkunnasta saatavan B12:sta imeytymisestähän on kiistanalaisia tuloksia, ja usein kasvissyöjiä vastaan hyökätään sillä, etteivät he saa ravinnosta riittävästi ko. vitamiinia. Maitohapotetuissa tuotteissa ja merilevissähän B12:sta on jonkin verran, mutta riittävätkö ne pitämään hermoston toiminnan optimaalisena?

Olen viime kuukausina ollut kahden vaiheilla, ottaisinko lihan jossain määrin takaisin ruokavaliooni. Tähän mennessä en ole nappaillut minkäänlaista B12-lisää, mutta sitä kannattaisi varmasti harkita.

Kuluneen vuoden aikana olen syönyt kaksi kertaa riistaa ja mustekalaa, eikä niiden jälkeen ole ollut erityisen kamala olo. Henkisellä puolella vain olen huomannut, että ajatukset ja tunteet pysyvät selkeämpinä, kun pysyttelen pitkälti kasvisvoittoisessa raakaravinnossa.

Ihanainen Cameron Diaz sanoi jossain haastattelussa syövänsä lihaa ainoastaan kerran kuussa. Voisikohan sellaisessa järjestelyssä olla järkeä? Pitääpä jatkaa asian tunnustelua. Joka tapauksessa laitan itseni nyt "hemohes-kuurille". Raportoin tuloksista tuonnempana.

Pääsiäisen kunniaksi pieni arvoitus. Toivottavasti tämä ei ole liian helppo... Mitähän nämä pallerot mahtavat olla? Se selviää sunnuntaina. :)

Aurinkoista pääsiäisenaikaa kaikille!

Pettuleivästä pullakahveihin

2010-03-30T13:00:00.000-07:00

Sain juuri luettua Merja Sillanpään suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehityksestä kertovan kirjan Happamasta makeaan.

Itselleni oli aivan uutta tietoa, että kahvinjuonti luokiteltiin 1700-1800-luvulla kriminaalitoimintaksi ja että Suomi oli sotiin asti riippuvainen tuontiviljasta. Itsenäistymistaistot suomipoika taisteli noin 20 gramman vilja-annoksella. Mitä, olivatko ne jollain Atkinsilla?!

Itse olin kuvitellut, että täällä olisi aina viljelty ruista ja muita mukavia gluteenipommeja, ja lipitetty palan painikkeeksi litratolkulla maitoa. Ehkä valtion taholta on haluttu tarkoituksellisesti antaa tällainen vaikutelma, koska se tukee nykyisiä ravitsemussuosituksia? En malttaisi nyt olla millään vetämättä tästä sitä johtopäätöstä, että vilja ei ole alun perin ihmiselle designattua ravintoa, mutta jätän aihepiirin tällä kertaa ruotimatta. Aina ei ole hyödyllistä eikä tarpeen uppoutua syvälle intohimon silmäkkeeseen.

Sen sijaan suomalaisesta ruokakulttuurista minulla on nyt suuri tarve avautua pikkuisen. Sillanpäätä lukiessani minulle tuli ahdistunut olo. Mitähän tapahtuisi, jos joutuisin päiväksi 1800-luvun lopulla eläneen maalaisperheen muonitettavaksi? Mustaa leipää, perunaa, suolasilakoita ja silavaa. Nam?! Mieluummin olisin viipynyt keskiaikaisen emännän kestittävänä, koska pöydästä olisi todennäköisesti löytynyt jotain luonnosta keräiltyä.

Kuva: Aamulehti

Suomalaisten nuiva suhtautuminen hevi-osaston tuotteisiin ei liene mikään yllätys, mutta hymyntapainen viivähti huulillani, kun sain tietää nokkosten ja voikukanlehtien olleen pula-aikoina himoittua tavaraa. Pettuleivästä oli niin ikään saatu muistiin mielenkiintoisia asioita. Kansalaisia mm. suositeltiin käyttämään taikinassa pettua vain puolet, koska se nosti helposti nokkoskuumeen.

Ensi kesänä on kyllä pakko päästä pettuleivän makuun. Lapsuuteni tähtihetkiä oli, kun teimme isäni kotipaikalla jotain pettusysteemiä evääksi. Hyvää se oli!

Kiintoisaa, että Länsi- ja Itä-Suomen (ruoka)perinteet ovat muodostuneet niin kovin erilaisiksi. Lännessä ei esimerkiksi pitkään suostuttu syömään lainkaan sieniä, koska niitä pidettiin lehmien ruokana. Onpa Toivo Rautavaaralla ollut Pohjanmaalla työnsarkaa!

Valion rasvattoman maidon aikakaudella syntynyt lapsukainen tulee harvemmin ajatelleeksi sitäkään, että maito on oikeasti kausiruokaa – talvisin lehmät olivat ummessa.

En tällä kertaa mene sen syvemmälle maitopropagandan syövereihin, mutta totean vaan, että kukin voi miettiä, saavatko tehotuotannon palveluksessa olevat lehmät elää lajityypilleen ominaista elämää, jos niiden pitää tuottaa antibioottien ja muiden mömmöjen turvin hirmuiset määrät maitoa ympärivuotisesti… En pidä itseäni minään hihhulieläinaktivistina, mutta joku roti sentään!

Kuva: MadCowMomentCommentary

Toinen kiintoisa seikka oli, että kansanperinteessä laskiaiseen liittämämme hernekeitto oli karjalaisten hautajaisruokaa – ja sitäkös lännessä hämmästeltiin. Vastaavasti itäsuomalaisille pohjalaisten kova leipä oli takuulla ihmetyksen aihe. Löysin heimoeroista myös itseni: olen äitini puolelta karjalainen, ja kuvaus karjalaisista ruokaan tuhlaavina kansalaisina osui suloisesti omaan nilkkaan. Tämähän selittää paljon…

Yhtä paljon ei hymyilytä se yhtenäiskulttuuri, johon meitä suomalaisia on kautta aikain yritetty sulloa. Sillanpää toteaa, että varsinkin hänen haastattelemistaan 1940-50-luvun lapsista moni muisteli, kuinka kaikkien oli syötävä samaa ruokaa, sitä ei saanut jättää eikä mistään valittaa.

Tarina kertoo myös 1900-luvun alussa eläneestä lakto-ovo-vegetaristiperheestä, jossa syötiin mausteetonta ja suolatonta ruokaa isän vatsavaivojen takia ja 30-luvulla syntyneestä naisesta, jolle oli sanottu suoraan, ettei häntä kutsuttu juhliin, koska hänellä oli keliakia!

Surullista kyllä, ajat eivät tunnu juuri muuttuneen: yhteiskunta (tai etunenässä valtio) sanelee edelleen, mitä meidän tulisi syödä, kuinka paljon ja missä suhteessa. Itsellekin tulee usein sosiaalisissa tilanteissa tunne, että on liian hankala ja nirppanokka, jos ei ota kaffea ja bullaa. Nykyisin se tuntuu olevan enemmän ympäristön kuin minun ongelma.

Tartu kirjaan!

Modernimpaa näkökulmaa hamuavalle suosittelen Tuija Monosen ja Tiina Silvastin toimittamaa Ruokakysymystä, joka nostaa pöydälle tehotuotannon sekä ylenmääräisen lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön järjettömyyden. Alkutuotannon yksipuolisuus johtaa ennen pitkää maaperän köyhtymiseen ja luonnon riistoon, eikä tehotuotettu luomu ole tässä suhteessa juurikaan parempi vaihtoehto.

Miettimistä riittää myös siinä kysymyksessä, onko karjaton viljely välttämättä ympäristöystävällisempää. Karjan lannan tilalla joudutaan kuitenkin käyttämään jotain eikä merilevällä ja muilla rikasteilla aina saa yhtä hyvää lopputulosta. Joku maanviljelijä osaisi varmasti kertoa aiheesta enemmän?

Ruokakysymyksessä kerrotaan iholle tulevia tarinoita ihmisistä ympäristöliikkeen ja toisenlaisen ruokatalouden takana. Itseäni kiehtoi eritoten Brasiliaan siirtolaiseksi lähteneen Toivo Uuskallion tarina. Mies perusti Etelä-Amerikkaan suomalaissiirtolaisten elävän ravinnon yhteisön, joka ei tosin taida enää olla pystyssä. Uuskallion sinnikkyydestä olisi paljon opittavaa.

Toivo Uuskallio

Kuva: http://www.netti.fi/~mil/suku/penedo.htm

Luomuasiat ovat mitä suurimmissa määrin nykyajan ruokakysymyksiä. Luomu ei ole nykytiedon valossa yksiselitteisesti tehotuotettua parempaa tai terveellisempää, mutta jos vähänkin seuraa, mitä maailmalla tapahtuu, ei tätä teemaa voi sivuuttaa olan kohautuksella.

Jenkeissä luomumaito on rBGH-hormonin välttelyn takia ”tehistä” suositumpaa, prinssi Charles omistaa luomufirman ja on herätellyt aihepiirin ympärille keskustelua, maailmalla on megamaisia luomumarketteja siinä missä täällä harvat luomut ostetaan tavallisimmin samasta putiikista kuin irtokarkit…

Mitä täkäläisessä maatalouspolitiikassa olisi tapahduttava, jotta luomutuotanto kannattaisi myös meillä? Yksi syy on varmasti poliittisessa järjestelmässä: esimerkiksi Saksassa vihreä liike on tehnyt tiiviimpää yhteistyötä perinteisten puolueiden kanssa; Suomessa vihreän liikkeen asema on marginaalissa ja suhde valtaa pitäviin puolueisiin jossain määrin edelleen traumaattinen (oman tulkintani mukaan). Jos ympäristöteemoista puhuttaessa nostetaan aina esille Koijärvet ja kannabiksen pössyttelijät, ei lähitulevaisuudessa taida olla oletettavissa järisyttäviä muutoksia.

Kuka näinä aikoina enää ryhtyy luomuviljelijäksi tai –kauppiaaksi? Ilahduttavaa kyllä, yritteliäitä ja uskaliaita ihmisiä edelleen löytyy. Tämänhetkisistä luomuputiikeista oman listani kärjessä on jyväskyläläinen Katriinan kauppa, jossa piipahdin kolme viikkoa sitten. Kaupasta saa luomuvihannesten lisäksi superfoodeja, kosmetiikkaa, vintagea, terveysaiheisia kirjoja ja koriste-esineitä. Kannattaa piipahtaa!

Katriinan kauppa on kokemus

Loppuun vielä vinkki niille, joilla on aikomus eksyä Savon suunnalle. Viiden nuoren miehen yhteishanke, Luonnon Apu Oy, avaa 1.4. Varkauteen lupaavanoloisen luomukaupan, jolle on tulossa jatkoa. Viisikosta oli viime sunnuntain Savon Sanomissa juttu, jossa räppärinäkin tunnettu Wäenö tiivistää olennaisen: ”Tämä on taistelu henkistä lamaa vastaan.”

Niin, let´s do it!

Kookos voitelee koneiston

2010-03-26T12:59:00.000-07:00

Kuuntelin joulun alla Groove FM:ltä Terveyden tukipilareita ja aivokuorelleni tarttui Paula Heinosen teenmakeutusvinkki: kookosöljy! Meni kauan, ennen kun uskalsin heittää nokareen rasvaa teeni joukkoon (ajatus tuntui sen verran valtavirrasta poikkeavalta), mutta nykyisin ei tulisi oikeastaan mieleenkään laittaa muuta kuin sitä ja hunajaa silloin tällöin.

Kookosöljyn etu makeuttajana on se, että se pitää verensokerin tasaisena eikä se menetä ravintoarvojaan kuumassakaan vedessä. Hunajan etsyymithän alkavat hajota noin 60 asteen jälkeen ja sen kivennäiset muuttavat muotoaan elimistölle epäedullisempaan muotoon. Lisäksi hunaja on terveyshyödyistään huolimatta edelleen pääasiassa sokeroituvaa hiilihydraattia, mikä ei sovi jokaiselle.

Jäälautta teeveneessä

Tässä yhteydessä saanen hieman tilittää. Minusta on kerrassaan käsittämätöntä, että jokaiselle suomalaiselle suositellaan 30 gramman päivittäistä kuitupommia. Onhan totta, että tutkimusten mukaan kuitu sitoo haitallista bakteerikasvustoa suolen pinnalta ja joillakin (eli toisin sanoen vain osalla ihmisistä) se jouduttaa suolen peristaltiikkaa.

Välillä tulee tunne, että valtion viesti meille on: "syö kuitua tai kuole". Tämän taustalta löytyvät luonnollisesti valtion valvovan kouran laatimat viralliset ravitsemussuositukset, joiden sanotaan pohjautuvan kansainvälisesti tutkittuun tietoon ja suomalaiseen ruokaperinteeseen. Tutkijat eivät ainakaan kollektiivisesti tue väitettä, että terveiksi luokiteltuja ihmisiäkin on moneen lähtöön, ja mikä sopii yhdelle, ei rokkaakaan toiselle. Käytännössä vaikutamme kuitenkin olevan hyvinkin erilaisia.

Oma kokemukseni on, että kuituja tarvitaan jonkin verran, muttei nykyisen kaltaisia massiivia määriä. Koska etenkin liukenemattomat kuidut aiheuttavat monille ongelmia, niiden sopivaa määrää kannattaa usein tunnustella. Liukenemattoman kuidun jämähtäminen suoleen voi tehdä tosi kipeää ja lamata koko elimistön päänuppia myöten. Ei kannata ottaa turhia riskiä varsinkaan, jos suoli on mutkainen, ahdas ja siinä on kiinnikkeitä.

On yksi tuote, johon jokaisen suolivaivaisen pitäisi mielestäni tutustua: kylmäpuristettu neitsytkookosöljy, josta jo alussa mainitsinkin. Kookosöljy vaikuttaa suotuisasti kilpirauhasen toimintaan vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja tuhoaa bakteereita. Kookosöljyä parempaa vatsantoimitusvalmistetta tuskin on - ainakaan omalla kohdallani. Kookosöljyä ja muita kuumentamattomia rasvoja tarvitaan, ettei kakkakikkareiden tarvitse pistää pystyyn ahtaajien lakkoa. :)

Lähdenpä tästä löträämään öljyllä...

Puuroa poskeen

2010-03-24T13:30:00.000-07:00

Mmm! Valmistin tänä aamuna simppelin, mutta täyttävän ja herkullisen puuron, jonka reseptin ajattelin jakaa.

Auringonottopuuro

1,5 dl seesaminsiemeniä
2 rkl lucuma-jauhetta
1 banaani
liraus vettä

Tämä resepti voisi olla omistettu erityisesti niille, jotka eivät ole vielä päässeet tutustumaan superfoodiin nimeltä lucuma. Kyseessähän on siis herkullisen makuinen perulainen hedelmä, jossa on kivasti beetakaroteenia ja B-vitamiineja. Auringon pilkistäessä pilvien takaa ainakin itselläni on alkanut vaistomaisesti tehdä mieli jotain, mikä suojaa UV-säteilyltä ja palamiselta. Keho on fiksu!

Tällä puurolla pärjää pitkälle päivään ja se on kätevä ottaa mukaan evääksikin, jos tekee kiinteämpää. Seesaminsiemenet lämmittävät kivasti kevään vikoilla pikkupakkasilla. :)

Tanssia biorytmien tahdissa?

2010-03-18T11:33:00.000-07:00

Elämä maapallolla tuntuu olevan täynnä rytmejä: vuoden- ja vuorokaudenajat, kuun kierto, sydämen lyönnit, hiusten, ihon ja muiden kudosten tasainen uudistusaikaväli, musiikki... Ihmiselämässäkin on havaittavissa monenlaisia rytmejä, joista meille naisille lienevät tunnetuimpia kuukautisrytmi ja lapsen syntyminen keskimäärin yhdeksän kuukautta hedelmöityksestä. Rytmit vaikuttavat siis vastaavan elämän jatkuvuudesta ja järjestyksestä.

Vaikuttavatko rytmit terveyteemme ja hyvinvointiimme? Törmäsin ensimmäistä kertaa lukioaikoina biorytmiteoriaan, jonka mukaan ihmiselämässä vaikuttaa kolme sykliä. Nämä kolme ovat fyysinen, älyllinen ja tunteellinen jakso. Kolmikon lisäksi on olemassa ns. neljäs rytmi, josta harvemmin kirjoitetaan, mutta jonka uskotaan säätelevän intuitiivista tietämistä ja vaistoja.

Viime vuosisadan alussa luodun teorian takana seisovat berliiniläinen nenä- ja kurkkulääkäri Wilhelm Fleiss, wieniläinen psykologian professori Herman Swoda ja itävaltalainen insinööri Alfred Telscher, joiden tutkimuksissa fyysisen jakson pituudeksi saatiin 23, älykkyyden 33 ja tunneherkkyyden 28 päivää. Rytmit menevät eri ihmisillä eri tavoin ja ne määritetään syntymäajankohdan mukaan. Tämän seikan takia biorytmiikka liitetään usein astrologiaan, mutta omasta mielestäni asia ei ole aivan näin yksinkertainen.

Fyysisesti aktiivisessa vaiheessa ihmisen oletetaan olevan energisiä, rohkeita ja aloitekykyisiä – jopa aggressiivisia. Älyllisen jakson puolella tarkkuuden, päätöksentekokyvyn ja arvostelukyvyn katsotaan olevan vahvimmillaan ja tunteellisella periodilla ihmisen katsotaan huokuvan iloisuutta, luovuutta, rakkautta ja olevan muutenkin tunneherkkiä.

Kolme käyrää kulkevat vaakasuoran keskijanan molemmin puolin siten, että ne käyvät välillä käyrän yläpuolella aktiivivaiheessa ja palaavat sitten sen alapuolelle lepoon. Biorytmiteoria olettaa, että vaakasuoran viivan ylityspäivät ovat kaikkein kriittisimpiä, koska silloin tutkituille sattui eniten onnettomuuksia, he sairastuivat tai kokivat jotain muuta ikävää.

Kuva: http://phoenixascended.com/Images/bio_report.gif

Lainaus Skepsis ry:n sivuilta:

Käsitykset syklien pysyvyydestä vaihtelevat. Joidenkin mukaan syklit määräytyvät täysin syntymähetkellä, joidenkin mukaan lapsuudessa ja joidenkin mukaan syklit mukautuvat ympäristön vihjeisiin kuten lämpötilaan ja valoon. Yleisin käsitys on, että syntymähetki määrää syklien kulun.

Syntymästä alkaa ensimmäinen positiivinen nousu. Koska syklit ovat eri pituisia, ne kulkevat ristikkäin. Päiviä, jolloin sykli siirtyy nollatason yläpuolelta alapuolelle, kutsutaan kriittisiksi päiviksi. Tällöin ihmiset ovat erityisen alttiita negatiivisille asioille. Eri sykleillä voi olla samaan aikaan kriittinen päivä. Tällöin puhutaan kaksoiskriittisistä päivistä eli kahdella syklillä on samaan aikaan kriittinen päivä, tai kolmoiskriittisistä päivistä, jolloin kolmella syklillä on samaan aikaan kriittinen päivä.

Tietoja syklien vaiheista ja erityisesti kriittisistä päivistä voidaan käyttää ihmisten hyödyksi. Esimerkiksi niinä päivinä, jolloin älyllinen sykli on passiivis-negatiivisessa vaiheessa, ei kannata tehdä tärkeitä päätöksiä, saati silloin jos kyseessä on kriittinen, kaksoiskriittinen tai kolmoiskriittinen päivä.

Itse en usko, että syntymähetki vaikuttaisi ratkaisevasti ihmisen kohtaloon ja siihen, millaisia meistä tulee. Niin ikään pidän epätodennäköisenä, että tähtien liikkeet vaikuttaisivat kaikkeen elämään maapallolla. On toki kiinnostavaa, että historian saatossa ihmiskunta on ollut todistamassa joitakin tähtitieteellisiä ihmeitä, joihin on liittynyt jotain erityislaatuista - tästä ehkä tunnetuimpana Betlehemin tähden ilmestyminen taivaalle 2000 vuotta sitten.

Kuten Skepsis ry:n lainauksessani luki, joidenkin näkemysten mukaan biorytmit voivat muuttua lämmön, valon ja muiden ympäristötekijöiden vaihtelun seurauksena. Tämä kuulostaisi ainakin itsestäni hyvin järkevältä. Ravinnolla, liikunnalla, unen määrällä/laadulla ja sillä kuinka pystymme esimerkiksi toteuttamaan itseämme luulisi olevan paljonkin merkitystä hyvinvoinnillemme.

Olen taipuvainen uskomaan, että on todennäköisesti olemassa jonkinlaisia biorytmisiä periodeja, jotka ovat yksilöllisiä ja jotka tasapainossa ollessaan toimivat miltei matemaattisen tarkasti, mutta robottimaisen tarkkaan biorytmien laskemiseen ei uskoni riitä. Biorytmejä on tutkittu aikanaan paljonkin, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia.

Ehkäpä biorytmeihin voisi suhtautua kuin ”laskettuun aikaan”. Kuten ainakin me naiset tiedämme, tiettyyn aikaan kuukaudesta kannattaa olla varovaisempi sanomisissaan ja tekemisissään. Uskon, että parhaillaan biorytmiteoria voi lisätä itseymmärrystä ja auttaa suhtautumaan itseensä armollisemmin, jos tiettyinä kuukauden päivinä lenkille lähtö ei holtsita.

Jotta näkisin sinut paremmin

2010-03-07T14:29:00.000-08:00

Oletko koskaan leikkinyt sokkoa? Monilla meistä on tai on ollut silmälasit. Joillakin on kokemusta myös siitä, että elämä ilman laseja on kuin Platonin luolavertauksessa. Heikentynyt näköaisti on selvästi elämänlaatua haittaava tekijä.

Kerron esimerkin omasta elämästäni. Perheessäni kaikki ovat koiraa lukuun ottamatta likinäköisiä. Sain ekat rillini 14-vuotiaana keskellä pahinta murrosikää. Minut pelasti kuitenkin se, että olin jo tuolloin vahva persoona enkä antanut ulkopuolisten mielipiteiden oikeastaan vaikuttaa. Pidin okulaareja lähinnä hyvänä keinona uudistaa ulkonäköä ja peittää tummat silmänaluset. Enhän loppujen lopuksi ollut aivan sokea: oikeassa silmässä oli miinuksia 1,25 ja vasemmassa 2,5. Silti loppuelämä ”myyränä” tuntui jokseenkin epäoikeudenmukaiselta.

Kuva: Lasten kirjakerho

Yllätyin, kun olin ollut vuoden vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja kävin rutiininomaisessa silmälääkärin tarkastuksessa. Näköni oli parantunut huomattavasti. Oikean silmän miinukset olivat pudonneet 0,25:een ja vasemman 1,5:een. En enää tarvitse laseja! Lääkärikin ihmetteli aluksi, mutta kun kerroin VHH:sta, hän totesi, että sehän on ihan mahdollista... Myöhemmin havaitsin, että myös lisäaineiden popsimisella on dramaattisia vaikutuksia esim. näköhäiriöiden syntyyn.

Miksei ravitsemuksen ja elämäntapojen vaikutuksesta näköön oikeastaan puhuta? Mietitäänpä hetki. Yksi syy on epäilemättä virallisessa ravitsemuspolitiikassamme, mutta jätetään se aihepiiri nyt sivummalle. Muistan, kun entinen venäläissyntyinen kämppikseni esitteli minulle ”kärpäslaseja”, joita idässä kuulemma käytetään varsin yleisesti näkökyvyn ylläpitämiseksi. Lasit olivat hassun näköiset ja saivat aikaan jonkinlaisen näköharhan, joka rentoutti näköhermoja. Sen koomin en ole vastaaviin törmännyt. Pitäisipä ottaa selville, kun tulee joskus asiaa itärajalle.

Kämppikseni esitti mielenkiintoisen teorian: Venäjällä vanhoilla ihmisillä on suhteessa vähemmän silmälaseja kuin länsimaisilla, koska he käyttävät kärpäslaseja ja syövät eri tavalla. Silmälaseilla ei yksinkertaisesti ole markkinoita itärajamme takana. Lasithan pitäisi suomalaisten suositusten mukaan uusia kahden vuoden välein. Aika hyvä bisnes eräille…

Kotkalla on kadehdittavavan hyvä näköaisti

kuva: http://www.avians.net/

Viime kesänä löysin Toivo Rautavaaran kirjasta Miten luonto parantaa paljon mielenkiintoista tietoa liittyen silmien hyvinvointiin. Olet varmaan törmännyt joskus termiin iirisdiagnostiikka.

Iiriksestä eli silmän värikalvosta voidaan tämän perinteen mukaan löytää merkkejä muualla kehossa olevista sairauksista, koska silmässä ”hermosto nousee pintaan”. Kansanperinteessä, kuten mm. ayurvedassa ja Hippokrateen aikakaudella, tämä menetelmä on yksi oleellisimmista tutkimuskeinoista ja sen avulla on voitu kuulemma ennustaa myös perinnöllisiä sairauksia. Venäjällä tätä menetelmää käytetään edelleen.

Tiesitkö, että kiinalaisissa kouluissa lapsille järjestetään akupainantaan perustuvia silmäjumppatuokiota, joita monet jatkavat oma-aloitteisesti vielä työelämässäkin? Rautavaaran kirjassa oli eräänlaisen silmäjumpan ohjeet, mutta jaan nyt Eye exersise of good vision –sivuston jumppaohjeet.

Kuva. Eye exercise for good vision

Tämä silmäjumppa vie aikaasi ehkä muutaman minuutin, mutta on todellakin sen arvoista! Alla olevassa kuvassa on muutamia akupisteitä, mutta niitä kaikkia ei tarvitse painaa. Tee ensin alkulämmittely ja käsittele sitten pisteet tässä järjestyksessä ja paina kutakin pistettä n. 30 sekuntia.

1) Liikuttele silmiä vasemmalta oikealla kymmenen kertaa
2) Tee sama ylhäältä alas.
3) Liikuttele silmiä diagonaalisesti vasemmasta alanurkasta oikeaan ylänurkkaan
4) Sama toistepäin.
5) Pyöritä silmiä kellonviisarien suuntaan.
6) Tee sama toistin päin.
7) Hankaa silmäluomia verenkierron parantamiseksi.
8) Hiero keskisormilla silmäkuopan yläkaarteet ulkoa sisäänpäin ja alakaarteet sisältä ulos. Toista 8x
9) Hiero korvien takaa ylös ja alas
10) Käsittele kallonpohjasta selkäytimen liitoskohta
11) Hiero kasvojen pisteet tässä järjestyksessä: yuyao, zanchu, sibai ja temple.

Kuva: Eso Garden

Tässä siis yksi sovellettu versio kiinalaisesta silmähieronnasta. Shiatsusta ja klassisesta kasvohieronnasta löytyy myös tsekkaamisen arvoisia juttuja...

Vielä pari sanaa ravitsemuksesta. Kansanlääkinnässä perinteisiä silmärohtoja ovat olleet pitkälti samat kasvit ja yrtit, jotka vaikuttavat maksan ja verenkiertoelimistön toimintaan. Antioksidanteja runsaasti sisältävät porkkana, mustikka ja goji lienevät tunnetuimpia tällä saralla.

Ravitsemustieteessä näille väitteille ei kuitenkaan ole Kuopion yliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan löydetty pätevää näyttöä; toisaalta taas Helsingin yliopiston farmakologian laitoksen professori Raimo Hiltusen mukaan mm. mustikan antosyaniinit parantavat kiistattomasti hämäränäköä ja mustikkaa käytettiin toisen maailmansodan aikoihin yleisrohtona tehdastyöläisten näkökyvyn ylläpitämiseksi. Kumpaa uskot?

Kiistelty mustikka.

Kuva: Arkstiset Aromit

Tässä suuntaa-antava lista niistä vitamiineista ja kivennäis- ja hivenaineista, joilla voi olla vaikutusta silmien hyvinvoinnille:

1) A-vitamiini; karotenoidi, antioksidantti, suotuisia vaikutuksia hämäränäköön
2) E-vitamiini: antioksidantti, ehkäisee UV-säteilyn haittoja
3) C-vitamiini: antioksidantti
4) Alfalipoinnihappo: punaisessa lihassa, edistää muiden antioksidanttien toimintaa
5) Kromi: auttaa silmää fokusoimisessa
6) Ginkgo biliba: vilkastuttaa verenkiertoa
7) Luteiini: karotenoidi, mm. lehtivihreässä ja punaisissa kasviksissa, sinisilmäiset tarvitsevat enemmän vähäisemmän suojaavan pigmenttinsä takia!
8) Kupari: kollageenin muodostus
9) NAC (N-Acetyl Cysteine): aminohappo, stimuloi antioksidanttien tuotantoa
10) Kversetiini: bioflavonoidi, antihistamiini, mm. tummissa marjoissa ja kirsikoissa
11) Rutiini: biofalvonoidi, vahvistaa kapillaareja
12) Seleeni: vahvistaa immuunipuolustusta, auttaa E-vitamiinia imeytymään
13) Sinkki: jelppii A-vitamiinia

Bonuksena vielä muistutus, että keväthangilla kunnon aurinkolasit ovat todellakin tarpeen. Nautitaan valosta, orastavasta keväästä ja aurinkoisen suomasta D-vitamiinista!

Bussilakkokeitto itämaiden kaipuuseen

2010-03-03T02:06:00.000-08:00

dMm, päätin tänään kotichillailupäivän kunniaksi (bussilakkoon vedoten) pyöräyttää jonkun vahvemman keitoksen lounaaksi, ja koska minulta on viime aikoina kyselty, voisinko laittaa joitain perusreseptejä jakoon, niin täältä tulee nyt yksi sellainen hieman itämainen.

Bussilakkokeitto

1 dl kookosmaitoa
n. 100g bataattia
puolikas sellerinvarsi
puolikas omena
kourallinen ituja
1 dl liotettuja auringonkukansiemeniä
öljyä, currya, suolaa

Sekaisin blenderissä ja namnam!

Vitaliteettia Hildegardin ja ayurvedan tapaan

2010-03-01T12:45:00.000-08:00

Piipahdin tänään Ruohonjuuressa ja löysin kaksi lupaavan oloista tuotetta, Sonnetorin Energy Soupin ja Maharishi Ayurvedan Almond Energy Powderin, jotka johdattivat minut ehkä hieman yllättäen kahden merkittävän terveydenhoitojärjestelmän äärelle.

Ensin kerron kuitenkin vähän nykytilanteestani. Ruokailuni ovat käyneet päiväsaikaan yhä nestepainotteisemmiksi, koska luuhaan iltapäivälle asti kirjastossa, ja olen koettanut löytää päteviä keinoja nauttia jotain aivobuustereita lukusalissa, jossa muuten syöminen on kielletty. Voisihan sitä tietysti heittäytyä sen verran kriminaalihenkilöksi, että salakuljettaisi paikanpäälle banskua ja vaikkapa tuorepuuroa, mutta…

Tähän asti olen kantanut mukana aamusmoothien rippeitä ja tee-termaria, mutta pelkkä tee ei usein tunnu riittävän. Testasinkin tänään heti kotiin palattuani ayurvedista mantelipulveria ja täytyy sanoa, että olo oli drinksun jälkeen tasapainoinen ja virkeä. Ainesluettelon ykkösenä ollut ruokosokeri herätti aluksi negaatioita, mutta ilmeisesti manteli, kardemumma, unikonsiemen, gotu kola ja ashwagandha balansoivat sen vaikutuksia sen verran hyvin, ettei verensokeri pääse hyppäämään korkealle.

Tämänpäiväinen kokemus sai minut sen verran vakuuttuneeksi, että aion taas ruveta tutkimaan ayurvedan tarjoamia mahdollisuuksia. Sieltä löytyy kuitenkin paljon hyvää esim. päivärytmiin ja ruuansulatukseen liittyen.

Myöskään Sonnetorin Hildegardin perinteitä vaalivan energiakeiton ainekset eivät ole ihan täydelliset: mukana on spelttijauhoa, tärkkelystä ja auringonkukkaöljyä, jotka eivät ole ravitsemuksellisesti kovin korkeatasoisia. Pitkä mausteyrttien lista teki lopulta sen verran suuren vaikutuksen, että päätin ostaa kokeiksi. Ainakin aiemmin Sonnetorin tuotteet ovat olleet iloisia yllätyksiä.

Taikajuomia!

Moni muu on varmasti enemmän perehtynyt Sonnetorin valmistusmenetelmiin ja tuotteiden laatuun, mutta itseäni on aina kiinnostanut kyseisen merkin kohdalla sen (markkinoinnin) taustalta löytyvä keskiaikainen abbedissa ja mystikko Hildegard, jonka tuotantoon tutustuin lähemmin viime kesänä.

Pyhä Hilgedard kirjoitti mm. temperamenttityypeistä, naisten ja miesten suhteista ja kosmologiasta sekä sävelsi paljon liturgisia lauluja. Lisäksi hän perehtyi terveydenhoitoon ja käytti potilastyössään apuna eritoten hunajaa, viiniä ja etikkaa, jotka olivat suosittuja keskiajalla. Senaikaisesta valtavirrasta poiketen Hildegard uskoi sormusten ja auringon parantavaan voimaan, ja väitti luonnonmukaisesti viljeltyjen kasvien sitovan itseensä kaksinkertaisesti auringon energiaa.

Näkemystensä takia Hildegard on ollut sekä kiistelty että ihailtu hahmo kirkkohistoriassa. Hänellä oli näkijän lahja jo kolmevuotiaana, mutta hän kieltäytyi kirjoittamasta näkyjänsä muistiin, koska sellainen kuului tuohon aikaan vain miehille. Hildegard teki saarnamatkoja papiston ja kansan uskon elvyttämiseksi ja taisteli egoismia vastaan. Hän sanoi mm. seuraavaa: ”Hoida elämää äärimmäisyyksiin saakka, ole voimakas ja varustaudu kaikilla alueilla, hoida elämää, missä ikinä sen kohtaat. Levitä salvaa niiden haavoilla, jotka ovat sinulle uskotut.” Minusta tuossa on todella ajatusta!

Mitä Hilgadard sitten opetti terveydestä? Monet hänen neuvoistaan olivat yleisesti käytössä keskiajalla ja jo sitä ennen: piparminttua ruuansulatusvaivoihin, manteleita ihon hoitoon, ruusu yleisrohtona… Kiinnostava piirre oli mm. se, että Hildegard suosi spelttiä ja opetti, ettei ruis ole herkkävatsaisten ruokaa. Tämän kun saataisiin vielä taottua suomalaisten tutkijoiden, hoitohenkilökunnan ja medioiden kovaan kalloon!

Hän myös totesi, että jokainen voi tulla omaksi lääkärikseen ja kritisoi modernin lääketieteen kokeellisuutta, joka ei hänen mielestään tehnyt oikeutta ihmisen ominaislaadulle. Hänen terveyskäsityksensä oli holistinen, mutta hän ei yrittänytkään löytää kaikille sairauksille selitystä. Hildegard puhui esimerkiksi X-sairaudesta, johon ei ole varsinaista parantavaa hoitoa. Hän arveli sen taustalla olevan ihmisen sisäisiä selittämättömiä ristiriitoja ja haluttomuutta parantua, ja uskoi, että aika ja lepo sekä niitä seuraava tuohon elämänvaiheeseen kuuluvan kehitystehtävän ratkaiseminen olisivat avaimia ulospääsyyn.

Omaan reppuuni Hilgedardin aarrearkusta on jäänyt mm. siankärsämön käyttö, jonka aloitin taas viikonloppuna hankittuani Frantsilan legendaarisia Ruotsintippoja. Siankärsämö on erityisen hyvä ihotulehduksien hoidossa. Hildegard suositteli myös manteleita maksalle, persiljavettä sydänvaivaisille ja alaselkäkipuihin lämmitettyjä vehnätyynyjä.

Manteleita maksalle, ohjeisti Hildegardkin

Omakohtaisten kokemusteni vuoksi minua kiinnostaa tietenkin Hildegardin vatsavaivoihin tarkoitettu arsenaali: rauta-, vesi-, kähärä- ja piparminttua, raimikkia, pujoa, valkosavikkaa, nokkosta… ja kuuden päivän paasto höystettynä meditatiivisella tanssilla! Tuota tanssia voisi kyllä kokeillakin. Birgittalaissisarilla on välillä Helsingissä kursseja aiheeseen liittyen. Ehkä heiltä voisi kysellä myös lisätietoja valkosavikoiden ja rautamintun viljelymahdollisuuksista näillä leveysasteilla?

Itseäni Hildegardin menetelmät ja elämäntarina viehättävät suuresti. Hilgedard oli miesten johtamassa maailmassa todellinen tahtonainen, ja näin naistenpäivän korvilla hän voisi olla yksi hahmo, josta voisi ammentaa elämäänsä naisenergiaa.

Kohtalokas syrjähyppy

2010-02-25T12:34:00.000-08:00

Kärvistelen kuudetta päivää vatsakivuissa, jollaisia en muistanut olevankaan. Muutaman päivänä on myös ollut outoja näköhäiriöitä ja huimausta. Tällaisina hetkinä sitä miettii, miten vähästä onni (ja kropan normaali toiminta) voi olla kiinni! Menin hummushimoissani ostamaan kaupasta valmiiksi keitettyjä Go Greenin kikherneitä ja jotain kai jo epäilin siinä vaiheessa, kun herneiden seassa ollut vaahtolitku solahti tiskialtaaseen. Näytti aivan siltä kuin olisin juuri tiskannut.

Nyt samat vaahdot kiertävät ilmeisesri rööreissäni, vaikka huuhtelin herneitä ennen käyttöä noin minuutin. Tästä olisi kyllä kuulunut olla pakkauksessa varoitus. Vai olenko vain uusavuton?

Kuva: Go Green

Vilkaisu kivunaiheuttajan sivulle paljasti, että säilykkeessä muhivat sellaiset kaverukset kuin E300 ja E385. Ensimmäinen näistä tunnetaan paremmin synteettiseltä nimeltään askorbiinihappona ja luonnossa C-vitamiinina; jälkimmäinen puolestaan kalsiumdinatriumetyleenidiamiinitetra-asetaattina (HUH!). Molemmat ovat hapettumisenestoaineita ja niitä käytetään yleisesti elintarviketeollisuudessa. Periaatteessahan ne käsittääkseni toimivat samalla periaatteella kuin antioksidantit, joita löytyy mm. marjoista ja kasviksista. Ovatko E-koodilliset "antioksidantit" sitten viattomia, koska EU on antanut niille siunauksensa?

En löytänyt äkkiseltään netistä mitään näihin E-aineisiin liittyvää debattia ja oikeastaan parempi niin, koska tähän aihepiiriin liittyvät keskustelut muuntuvat tuskastuttavan vikkelästi juupas-eipäs-väittelyksi. En ole kiinnostunut lähdesodasta enkä pitkälle menevästä elintarvikekemiasta - omasta ja muiden kuluttajien terveydestä kylläkin. Olkoonkin, että tämä olisi vain yksittäistapaus, suosittelen myös sinua syynäämään ostoskoristasi tuotteet, joissa mainitaan kyseiset lisäaineet. Eivätkä ne muutkaan E-alkuiset ravitsemuksellisesti elintärkeitä ole...

Go Green -episodin aikana olen muutenkin havahtunut siihen, että syön sellaista, mikä ei välttämättä ole ainakaan omille kudoksilleni hyväksi. Vatsahapponi tuntuvat olevan sekaisin. Jostain käsittämättömästä syystä viime aikoina on tehnyt mieli tofua, mikä kertoo mielestäni lähinnä proteiinin puutteesta. Tuskinpa kukaan lismaista tofua lystikseen syö...

Raakaruokapiireissä proteiinin ja rasvan saanti on usein niukkaa, mutta itselleni tuntuu sopivan hieman runsasproteiinisempi ja -rasvaisempi linja. Liiallinen kuidun käyttö tuntuu nopeasti jumina. Nyt siis öljyä koneeseen ja roteiinia hihaan!

Lukusalihavainnointia

2010-02-23T10:18:00.000-08:00

Eipä ole taas aikoihin tullut kirjoiteltua tänne, vaikka monenlaisia juttuja on ollut vireillä. Tänään haluan kuitenkin jakaa muutaman havainnon, jotka hyppäsivät silmille kirjaston lukusalissa.

Vieressäni istui nuori poika, joka luki nähtävästi filosofian yo-koitoksiin. Parin ekan tunnin ajan hän vaikutti suht´ skarpilta. Lounasaikaan poika kaivoi laukustaan pari reissumiehen näköistä eväsleipää ja ison Fazerin sinisen, ja katosi käytävään arvatakseni tuhoamaan niitä. Puolen tunnin päästä sama poika palasi kirjansa ääreen eikä kulunut kuin vartti, ja hän jo kuorsasi Renessanssi-luvun päällä.

Mielessäni kävi ajatus, olisiko eväillä ehkä ollut osuutta ja arpaa yllättävään väsähtämiseen? Mitenhän hänen, muiden abien ja meidän pääsykokeisiin lukijoiden käy H-hetkellä, jos muonitus on tuota luokkaa? Myöntää täytyy, että omissakin ylppäreissä eväsboksini sisältö koostui reissumiehistä, viinirypäleistä (joiden jälkeen maha näyttää tunnin päästä potkupallolta) ja Mehukatista, ja joten kuten niilläkin mentiin, mutta aivot olisivat ehkä voineet raksuttaa paremminkin.

Vertailun vuoksi: oma aivotyöni sai kummasti puhtia puolenpäivän aikaan nautiskelemastani smoothiesta. Iltapäiväväsystä ei ollut tietoakaan. Olen pannut merkille, että kirjastoon kannattaa ottaa pelkkää nestemäistä evästä - niistä ei tule henkilökunnalta (ja muilta kirjaston käyttäjiltä) sanomista toisin kuin sokerikuorrutetuista munkeista (joo, yhdellä tytöllä oli tänään sellainen eväänään) ja rapisevista karkkipusseista. Yllättävän monet tuntuvat myös kantavan energiajuomia ja kokista mukanaan. Luulin niiden jo olevan totaalisen out... Ihmiset eivät ole vieläkään havahtuneet näihin safkajuttuihin.

Jaan tässä lopuksi pari tuotetta, joiden olen kokenut virkistävän ilman järkyttäviä euforiapiikkejä ja mahalaskuja.

Mesiniityn siitepöly

Sunfoodin Ocean´s Alive

Jos olet lukenut blogiani aiemmin, muistat ehkä, että fanitan siitepölyä. Se sisältää mm. paljon erilaisia aminohappoja ja entsyymeitä, ja on aivan ehdoton valinta urheilijan, kiireisen uraihmisen tai muun stressaajan ruokahyllyyn. Mouhijärven pöly on tähän mennessä parasta, mihin olen törmännyt. Harmi, että viime kesän sato tuntuu olevan joka paikasta loppu. Seuraavaksi kokeiluvuorossa on varmaankin Cocovin tuote, vaikka luotankin enemmän kotimaiseen tässä asiassa ...

Alemmassa kuvassa on Sunfoodin planktonia, jonka hankin loppuvuodesta samanaikaisesti jauhemaisen vaihtoehdon kanssa. Hinta oli aika suolainen (60e/pullo), mutta ainakin näin pimeimpään vuodenaikaan aion pitää tämän repetuaarissani. Merilevät ja planktonit sisältävät tutkitusti hurjan paljon mineraaleja ja kivennäisaineita, mutta tiivistemuodossa oleva plankton auttaa aivoja hapettumaan vieläkin paremmin. Maku muistuttaa hieman salmiakkia. Not bad!

Tällaista turinaa tänään. Koitan päivitellä blogia ainakin kerran viikkoon, vaikka elämässä tuntuvat nyt olevan aivan muut asiat etusijalla. Lähiakoina luvassa ainakin karmaiseva kokemukseni lisäaineesta nimeltä E385 ja jutustelua viimeksi lukemistani kirjoista.

"Pullataikinaa" aamupalaksi!

2010-02-13T00:45:00.000-08:00

Pyöräytin tänä aamuna mössön, jonka makua en ollut uskoa todeksi - varsinkaan näillä aineksilla! Blenderiin sujahti siis:

1,5 dl tattarisuurimoita
2 rkl chia-siemeniä
1 tl hunajaa
1 tl Mesquite mealia
puolikas banaani
ripaus vuorisuolaa

Liotin tattaria ja chiaa yön yli ja kaadoin hyytelön blenderiin. Loput sekaan ja ... hetken jo luulin laittaneeni sinne vehnäjauhoja, sokeria, hiivaa ja kananmunaa! Lisäsin kardemumman ja kappas - aamupalaksi "pullataikinaa"! Lapsena en olisi muuta syönytkään kuin raakaa pullataikinaa, ja muistanpa joskus jopa napsineeni kohoamassa olleita raakileita pöydän alta, kun äiti ja täti loihtivat herkkutarjoiluita... Tässä versiossa on se hyvä puoli, ettei tarvitse piehtaroida lattialla kivuissa afterwards!

Hauskaa, että usein ruuanlaitossani vahingot osoittautuvat mieluisiksi jutuiksi, mutta kun sitten pitäisi onnistua jossain 100-prosenttisesti, mönkään menee. Ehkä avainsaoja ovatkin rentous ja rohkeus?

Ensi viikon laskiaistiistaita ajatellen haluan laittaa myös jakoon Taikametsä-blogista bongaamani oikeiden raw laskiaispullien ohjeen. Ehkä näitä pitää itsekin kokeilla? Tämä antanee myös toivoa niille, joilla ei ole leipurinlahjoja tai jotka eivät loistaneet kotsantunneilla (allekirjoittanut kuuluu absoluutisti molempiin osastoihin). Kaikista meistä voi tulla vielä pullantuoksuisia kotiäitejä ja -isiä.

Ensimmäinen almost raaka hummukseni muuten valmistui eilisiltana. Erotuksena siis aikaisempaan, että idätin kikherneitä kolme vuorokautta, jonka jälkeen keitin niitä kymmenisen minuuttia. Huomattavasti paremmin sulavaa ja yhtä hyvää kuin "normi". Mari rekommenderar!

Lähden tästä ostamaan uusia lenkkareita ja iltapäivällä ekopaastotapahtumaan. Pullantuoksuista ja makuista viikonloppua!

Pinky and the Brain

2010-02-11T14:19:00.000-08:00

Ensi viikosta elämässäni on tarkoitus alkaa pitkästä aikaa kurinalaisempi jakso. Kevät tulee menemään pääsykokeisiin lukemisen merkeissä, joten aivojen ja muunkin koneiston tulisi olla priimakunnossa. Seuraavina kuukausina istumalihakset tulevat olemaan koetuksella –aivonystyröistä puhumattakaan. Jelp! Millä eväin aion selviytyä tästä?

Ensimmäinen askeleeni on päivärytmin löytäminen. Se ei olekaan mikään pikkujuttu, koska olen tottunut viimeisen puolen vuoden aikana menemään pehkuihin vasta yhden – kahden aikaan ja kömpimään ylös yhdeksään mennessä. Tämä ei missään nimessä ole luonnollinen rytmini. Olen kärsinyt unettomuudesta 12-vuotiaasta asti ja ollut aina herkkäuninen, mutta nyt asiaan on tultava muutos! Tätä ei kyllä yhtään helpota tieto siitä, että Lääkevirasto veti juuri pois markkinoilta Sininen uni –melatoniinin. Taas yksi sulka apteekkarien monipolihattuun… Valta yksillä – vaihtoehtokeinot ja porsaanreiät toisilla... kuten kauranversouute, valeriana, melissa… ;)

Toinen askel: ulkoilu. Raittiiseen ilmaan liittyvät harrastukset ovat tupanneet jäämään marraskuun jälkeen. Hikilenkki kerran viikossa on auttamattoman niukasti kaltaiselleni ihmiselle. Tulee mieleen eräs UKK:n sananparsi: ”Kaikki syyt olla liikkumatta ovat tekosyitä”. Precis! Viikonlopun visiona on siis uusien lenkkarien (ja ehkäpä myös suksien) hankkiminen.

Onneksi viime kerrasta ei sentään ole näin kauan...

Kolmas askel: valo. Muistan edelleen viimesyksyisen Lontoon reissuni, jolla suorastaan häikäistyin valon vaikutuksista. Hankinkin kuukausi sitten lääkinnällisiin tarkoituksiin suunnitellun päivänvalolampun, mutten ole edelleenkään saanut aikaiseksi asentaa sitä. En nyt mene sen syvemmälle valon ominaisuuksiin, koska luonnontieteet eivät ole koskaan olleet vahvinta aluettani, mutta olen omalla kohdallani havainnut valaistuksen merkityksen aika radikaalisti. Parhaiten tämän huomaa työpaikoilla ja kouluissa: huonosti valastuissa huoneissa simahtaa alta aikayksikön kun taas hyvin valaistuissa ja suurin ikkunoin varustetuissa huoneissa jaksaa painaa tappiin asti.

Step four: ryhti. Aloitin tammikuussa pilateksen ja joogan, ja olen kokenut molemmat erinomaisen hyviksi ryhdin korjaamisessa. Aikuisiän porteille saavuttuani oli järkyttävää huomata, kuinka huonoryhtiseltä ja vetämättömältä vaikutan röhnöttäessäni toispuoleisesti apua huutavien nivelieni päällä. Huono ryhti antaa monessa mielessä vaikutelman passiivisesta ja kyllästyneestä ihmisestä, ja kukapa meistä haluaisi antaa itsestään sellaisen kuvan – ellei koe edustavansa jotain sellaista. Unohtaa ei sovi sitäkään, että ryhti vaikuttaa ruuansulatukseen ja muihin elintoimintoihin, kun kehon ei anneta olla sille suunnitellussa asennossa. Eliiii… asento ja taukojumppa!

Valoa kohti

Koetin säästää suosikkiosuuteni loppuun; vuorossa siis muonapuoli. Tämä on se lenkki, josta voisin lätistä liuskatolkulla, mutta koetan pysytellä kohtuudessa.

Enstekskin: aivot ovat 60-prosenttisesti rasvaa. Mitähän ne tarvitsisivat polttoaineekseen? Olisiko hyvät rasvat jotain? Kylmäpuristetuista öljyistä vehnänalkioöljy on oma feivörittini. Udo´s oil on toinen hyvä, mutta hinta on aika suolainen jatkuvassa käytössä. Monet kaverini ovat kehuneet kalaöljyjä maasta taivaaseen, mutta omalla kohdallani ne eivät ole vakuuttaneet. Pähkinöistä varsinkin manteleissa on aivojen kannalta erinomaisia rasvahappoja, ja siemenet nyt ovat aina hyvä lisä minne vain. Eikä parane unhoittaa aminohappoja, joita saa mm. bee polleneista. Harmi, että Mouhijärven siitepöly on päässyt loppumaan maasta...

Toinen mitä aivot tarvitsevat ovat sellainen ryhmä kuin antioksidantit, koska aivoissa on vilkas aineenvaihdunta ja ne kuluttavat peräti viidesosan kehon hapesta. Vaikka suhtautumiseni superfoodeihin onkin alkanut kääntyä varauksettomasta innostuksesta lievään skeptisyyteen, ostin tänään Ruohonjuuresta Purple corn –jauhetta, jossa on kuulemani mukaan 40 kertaa enemmän tehoja kuin E-vitamiinissa, jonka olen senkin todennut toimivaksi hapetusstressin hillitsemisessä. Muita antioksidanttien lähteitä ovat mm. porkkana, kaalit, valkosipuli, pähkinät, marjat ja lehtivihreä. Siitä vaan valitsemaan joka päivälle erilaista bodyguardia!

Kuva: Melted Reel Online

Aivojen naapurina asustelevat silmät, joita ilman lukemisesta ei mahda tulla mitään. Silmien hyvinvoinnin takaaminen on siis tärkeä pointti sekin. Tunnetuimpia silmäruokia lienevät mustikka ja porkkana, jotka sattumoisin ovat myös maksan kavereita. Niitä siis koneeseen!

Näiden osatekijöiden lisäksi tarvitaan todennäköisesti muutakin, kuten stressinsietokyvyn kehittämistä, uusia opiskelutekniikoita, valoisaa, toiveikasta asennetta, itseluottamusta, sinnikkyyttä, rohkeutta, uskoa ja mielikuvia kullanarvoisia ihmissuhteita, höpsöttelyä ja hiljaisuutta unohtamatta. Tästä tulee silmällä pidettävä kevät!

Hyvästit halkeileville suupielille ja juustonhimolle?

2010-02-07T11:55:00.000-08:00

Tässä tulee uusin kaverini, Oluthiiva eli enkkulan kielellä nutritional yeast! Miksi löysin tämän mahtavan tuttavuuden vasta nyt? Ovathan monet vanhan koulukunnan terveysintoilijat sitä minulle vuolaasti kehuneet… Ehkä on niin, että äärimmäisessä hädässä ja ahdistuksessa sitä on valmis kokeilemaan kaikki mahdolliset niksit ja ”löytämään” vanhat jutut uudelleen.

Oluthiivan nimi tuo mahdollisesti aivokuorelle mielleyhtymän Karhu-tuopista, hiivan liikakasvustosta suolen pinnalla tai rutkasti E-koodeja sisältävästä tuoteselosteesta. Vuosia sitten löydetyn suolistohiivan takia olen vältellyt kaikkia tuotteita, joissa lukee HIIVA. Ehkä ei olisi pitänyt olla niin mustavalkoinen. Muutenhan olisin testannut tätä jo aiemmin!

Löysin siis oluthiivan tutkaillessani viikonloppuna antikvariaatista löytämääni Paavo Airolan Voi hyvin –retroteosta, johon tutustuin ensimmäisen kerran lukioaikoina. Tämä opus löytyy yllättävän monesta kirjastosta ja suosittelen sitä todella lämpimästi: selkeä, kompakti ja monipuolinen paketti 30 vuoden iästään huolimatta. Airolan suosittelema ruokavalio on hyvin lähellä sitä, mihin itsekin tähtään: paljon raakoja vihanneksia ja hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä, merilevää, siitepölyä ja hunajaa, sietokyvyn mukaan täysjyväviljaa, riisiä ja hapanmaitotuotteita, tuoremehuja… ja oluthiivaa!

Oluthiivaa löytyy ainakin tabletteina ja hiutaleina

Oluthiiva eli PABA on ruokasienten perheeseen kuuluva, rikastetussa melassissa kasvatettu valmiste, josta poistetaan pastötoimalla useille ongelmia aiheuttava, leivonta- ja panimoteollisuuden suosima hiiva. Oluthiiva ei siis ole mitään raw foodia, mutta sisältää kuitenkin mielenkiintoisen paljon hyödyllisiä aminohappoja ja mineraaleja, runsaasti eri B-ryhmän vitamiineja, kromia ja seleeniä. Se hoitaa ihoa, kynsiä, ruuansulatusta, lihaksia, aivoja ja maksaa. Joihinkin merkkeihin lisätään vielä kasvissyöjille ja muillekin hyödyllistä B12-kasvustoa. Kaiken tämän lisäksi oluthiiva pitää kuulemani ja näkeväni mukaan nuorekkaana ja on superhalpaa! (Keskikokoinen hiutalelaatikko oli vähän päälle 4 e ja veikkaan, että siitä riittää pitkäksia aikaa.)

Ei-enää-niin-halkeilevat suupieleni vääntyvät idioottimaiseen virneeseen, koska hoksasin juuri, että tämähän maistuu aivan parmesaanilta! Olen aina rakastanut juustoja, eritoten vanhaa goudaa, mutta vatsa ei ole tykännyt yhtä paljon. Ehkä oluthiivasta saa korvikkeen – jos ei nyt aivan goudalle niin ainakin parmesaanille. Nyt tiedän, mikä tähänastisista pestoviritelmistäni on puuttunut… Ruohonjuuren sivuilta löytyy esim. tällainen juustokastikkeen ohje.

Onkohan oluthiivan pitkäaikaisvaikutuksista mitään mustaa valkoisella? Ainakin suoliongelmaisten kohdalla voi kuulemma olla niin, ettei sitä kannata jatkuvasti käyttää. Kovin heikossa hapessa oleva suoli tuskin jaksaa sulattaa tällaista juustoista mönttiä. Veikkaan, etten ehkä itsekään pysty käyttämään tämänkaltaisia lisäravinteita jatkuvasti, koska ne ovat yksinkertaisesti liian raskaita heikentyneelle ruuansulatukselleni, mutta kohtuukäytettynä varmasti ok.

Onko lukijoillani mahdollisesti kokemuksia oluthiivan käytöstä, tietoa sen valmistuksesta ja vaikutuksista tai löytyisikö peräti suosituksia kokeilemisen arvoisille merkeille?

Hummus – makuhermoja hyväilevää slow foodia!

2010-02-03T12:15:00.000-08:00

Tein eilen ekaa kertaa elämässäni itse hummusta. Tätä kasvissyöjien klassikkoherkkua voi valmistaa myös raakaversiona, mutta tällä kertaa päätin testata, miten kroppa reagoi pitkän tauon jälkeen läpensä lämmitettyyn ruokaan. Halusin myös tehdä välillä jostain pitemmän kaavan mukaan, koska raakasafkoilla ollessa ruuanlaitto on välillä turhankin sukkelaa!

Papu- ja herneruuat ovat usein mitä parhainta lähiruokaa ja huokean hintaisia, mutta valitettavasti todella vaikeasti sulavia. Ei siis juuri auttanut, vaikka liotin ”kikkejä” vuorokauden ennen kypsyttelyä. Maha ei tykännyt. Hummus on kyllä sellaista namia, että sitä on pakko saada varsinkin näin talvisaikaan tästä lähtien USEIN! Seuraavalla kerralla siis raakaversiota.

Hummukseenhan tulee sitruunan, oliiviöljyn ja valkosipulin lisäksi paljon erilaisia mausteita. En ole mikään ekspertti tämän taiteenalan makuskaalan suhteen (koska harvemmin on tullut syötyä kasvissyöjien snägäriklassikkoa, falafelejä hummuksen kera), mutta tämä onnistui varsin mukavasti:

”Keväinen kameli”

250g kikherneitä
1 rkl tahinia
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä (itse käytin Udo´s oilia)
puolikkaan sitruunan mehu
sahramia
minttua
currya
rakuunaa
himalajansuolaa
viherjauhetta
tilkka vettä

Ainekset siis vaan sekaisin! Uusi Kenwoodin yleiskoneeni on tähän toimitukseen mainio kapistus: saa kerralla ison satsin ja voi purkittaa lopputuotetta vaikka pakkaseen (hyvä yritys, mutta nekin purnukat ovat jo käytössä!)…

Hummuksen purkitustalkoot

Vastaisuuden raakahummussessioiden varalle tällainen ohje:

1. Liota herneitä 24 tuntia. Kuivaa ja idätä 2–3 päivää, kunnes herneissä on pieni itu. Kastele kahdesti päivässä.
2. Kiehauta herneitä minuutti ja anna seistä toinen. Kuivaa.
3. Pyöräytä monitoimikoneessa tahnaksi. Lisää tahinia, valkosipulia, sitruunaa, oliiviöljyä, merisuolaa ja maun mukaan mausteita, esim. kuminaa, korianteria, currya, paprikaa…

Arvaat varmaan, kuka suuntaa keittiöön tekemään etukäteistoimenpiteitä tuon herkun aikaansaamiseksi?! Kolmen päivän päästä uutta rapsaa luvassa…

Maksatammikuun loppukatsausta ja ihoavautumista

2010-02-02T13:30:00.000-08:00

Maksatammikuun 31 päivää sujahtivat ohi yhdessä hujauksessa. Lienee väliraportin aika. Mitä maksan hyvinvoinnille omistettu kuukausi toi tullessaan? Mitä tekisin toisin ja minkä juttujen toivon jäävän uusiksi hyviksi tavoiksi?

Mielettömintä on ollut se, ettei ihoni ole koskaan lapsuusvuosien jälkeen ollut tähän aikaan talvesta näin hyvässä kunnossa. Tämän kokeilun jälkeen olen vakuuttunut siitä, että maksan toiminnalla on todella vaikutusta ihoon. Uskomatonta, että se oli näinkin helppoa ja ennen kaikkea hyvänmakuista: paljon porkkanaa, sipulia, pinaattia ja voikukkaa, rohdoista maarianohdaketta ja maa-artisokkauutetta sekä tietysti joka välissä maitoheraa. Näistä onkin tullut päivittäistä murkinaa, ja ne pysynevät paikoillaan.

Maksa tuntuu rakastavan pieniä simppeleitä aterioita ja säännöllisyyttä. Tässä on ainakin itselläni oppimisen paikka. Epäsäännöllisen elämän- (ja ruoka)rytmin ylläpitäminen on lopulta vain tekosyy olla huolehtimatta itsestään, tycker jag. Balanssin löytäminen voi olla pitkä prosessi, mutta onhan meillä koko elämä aikaa.

Välillä huojuu...

Mausteiden ja rasvojen vähentäminen ei oikein kohdallani onnistunut – johtuu varmaan tästä kylmästä vuodenajasta. Voi vain kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos olisi ollut kesä ja hitusen enemmän itsekuria…

Maksatammikuu on kirvoittanut monia keskusteluita varsinkin murrosikäisten vanhempien kanssa. Iho-ongelmat ovat teini-iässä yhtä seksikäs juttu kuin hammasraudat (kyllä, molemmista löytyy täälläkin kokemusta) eikä ole mikään yllätys, että clearasilit sun muut salisyylihappo-triklosaanihirvitykset menevät kohtalaisen hyvin kaupaksi vuosikymmenestä toiseen. Akne, psoriasis ja muut ihosairaudet ovat sen verran hyvä bisnes, että mitäpä niitä kyseenalaistamaan… Vai?

Otan esimerkin. Sain jokunen aika sitten triklosaanista selville asioita, jotka olisivat säästäneet minut ja muutaman yläasteaikaisen ystäväni paljolta pahalta. Joku aikanaan vinkkasi, että hammastahna rauhoittaa talineritystä ja senhän se tekikin. Seuraavana aamuna vaan saattoi olla atooppistyylistä ihottumaa kasvot ja taipeet täynnä. Nykyäänhän tuota perinteistä saippuoiden, dödöjen ja hammastahnojen ainesosaa käytetään käyttötavaroissa keittiövälineistä vuodevaatteisiin. Niin että kivat meille ja teille!

Tuntuu julmalta, miten ensimmäisten aknenäppyjen tullen teineille vain hymähdellään ja todetaan, että ”se menee ohi, kun kasvat”. Mieltä kiehuttaa ajatus siitä, kuinka ihotautilääkärit tuputtavat iho-ongelmista kärsiville kortisonivoiteita ja antibiootteja, ja väittävät, ettei ruokavaliolla ja elintavoilla ole muka todettu olevan vaikutusta iho-ongelmiin. Bullshittiä!

Calm down, Mary… Huomaan tässä juuri yhden asian, joka on hyvin tyypillistä meille maksavaivaisille: kiivastuminen. Ravinto vaikuttaa voimakkaasti mielialaan ja toisin päin, mutta tuntuu, että tietyn tyyppiset ihmiset ovat erityisen herkkiä ympäristön ärsykkeille. Kymmeneen laskemisesta olisi monessa tapauksessa apua.

Maksatammikuu tuntui sen verran hyvältä, että tästä eteenpäin voisinkin syventyä kuukausittain jonkin elimen toimintaperiaatteisiin tai kehittää jotain puolta itsessäni. Elämä on osatavoitteita. Helmikuun teema onkin alkanut hahmottua. Otan tänäkin vuonna varaslähön paastoon (viime vuonna paastosin Facebookista) ja tällä kertaa yritän elää mahdollisimman huolettomasti ja tarpeilleni uskollisesti tarkoittaen siis myös vähähiilisempää ja ekologisempaa eloa – enkä tuo tätä nyt esille siksi, että haluaisin osoitella kenenkään suuntaan tekopyhästi. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. That´s mine.

Huoletonta helmikuuta!