Välillä tulee höhlä olo, kun oivaltaessaan jotain tajuaa, miten kaukaa pitää hakea helpolta vaikuttavia ratkaisuja. Otetaan esimerkki. Kirjoittelin taannoin pettymyksestäni Solgarin betaiini-hydrokloridin suhteen. En luovuttanut, vaan kokeilin toisen valmistajan, Source Naturalsin, tuotetta. Arvelin aiemmin, että Solgarin tuotteessa oleva maitoa sisältävä pepsiini olisi ollut vatsanväänteitteni taustalla. Silmäys etiketteihin osoittaa arveluni kuitenkin kyseenalaiseksi: Solgarilla betaiini-hydrokloridia on 325 mg ja Source Naturalsilla 650 mg - pepsiiniä puolestaan Solgarilla 59 mg ja Source naturalsilla peräti 165 mg! Miksi SN:n tuote ei sitten aiheuta minkäänlaisia oireita? Sidosaineet ovat jotakuinkin samat, joten niistäkään ei voine syytä etsiä. Perin outoa.
Suolahappo ja pepsiini ovat viimeisen kuukauden aikana osoittautuneet toimiviksi jutuiksi kohdallani. Törmäsin suolahappoon Kaisa Jaakkolan suomentamassa Charles Poliquinin artikkelissa, jossa mahan vähäinen suolahapon tuotanto liitetään liikaan hiilihydraattien syömiseen, B-vitamiinien puutteeseen, kilpirauhasen vaajatoimintaan ja ruokayliherkkyyksiin. Perinteisesti taustalta löytyvät myös stressi, helikobakteeri, liika happamien juomien nauttiminen ja ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset. Tein sivustolla mainitun kotikutoisen suolahappotestin (en tosin syönyt pihviä) ja pääsin muistaakseni kymmeneen kapseliin, ennen kun vatsaan tuli lämmin tunne. Poliquinin mukaan ei pitäisi joutua ottamaan yli seitsemää kapselia, koska silloin vatsa ei tuota lähes ollenkaan itse suolahappoa. Tekisi mieli testata asia yksityiskohtaisemminkin, mutta tällä hetkellä minulla ei ole rahaa eikä välttämättä innokkuuttakaan Biosignatureihin tai muihin. Siispä jatkan ainakin toistaiseksi parin suolahappotabun nappaamista entsyymien kanssa jokaisen ruokailun yhteydessä. Suolahappo kannattaa muuten aina ottaa ruokailun keskivaiheilla; muuten voi alkaa ikävästi korventaa. Kuten kemian tunneilta muistamme, suolahappo syövyttää. ;)
Muistan hämärästi lukeneeni hapottomasta mahasta eli atrofisesta gastriitista jo ensimmäisen minulle tehdyn gastroskopian tuloksista (muistaakseni vuonna 2003). Lääkärikin vähän ihmetteli, miten mahalaukussani saattoi olla kolme päivää sitten syömäni tomaatin paloja, jotka näyttivät siltä kuin eivät olisi sulaneet lainkaan. Löydös ei kuitenkaan aiheuttanut jatkotoimenpiteitä ja itsekin ajattelin syyn olevan muualla. Näin varmasti osittain oli ja onkin, mutta nyt melkein kymmenen vuotta myöhemmin olen pettynyt ja vihainen, ettei asiaa sen kummemmin lähdetty tutkimaan tai etsimään ratkaisua. On absurdia, jos kaikkien kokeiluideni, kalliiden tutkimusten ja henkisen ja fyysisen kärsimyksen jälkeen vastaus löytyy jostain niin yksinkertaisesta kuin suolahapon tuotannosta! No, ei mennä vielä asioiden edelle...
En osaa nimittäin sanoa, johtuuko mielettömän hyväni oloni pelkästään suolahaposta vai olisiko myös samaan aikaan aloittamallani Mivitotal Premiumilla osuutta asiaan. Vaikuttaa siltä, että teen nyt jotain oikein. Tänä syksynä parin kuukauden välein otetuissa labroissani on silmiinpistäviä eroja: nyt kalsium ja rauta ovat alkaneet imeytyä (Hb:ni ei ole kuuna päivänä ollut yli 130:tä!) eikä B-12-vitamiinista näyttäisi olevan puutosta. Tunnen tämän myös omassa olossani ja tuttujenkin mielestä näytän nyt hyvinvoivalta. Mikä parasta, voin nyt keskittyä oikeasti relevantteihin asioihin, kuten opinnäytetyön tekemiseen. Aiheeni liittyy - yllätys yllätys - tulehduksellisiin suolistosairauksiin ja ravintolisiin/kasvirohdoksiin. Aihetta on tutkittu vähän, mutta tarpeeksi yhteen opinnäytteeseen ja odotan innolla, että pääsen jakamaan löydöksiäni myös tämän väylän kautta. On ihanaa laulaa, soittaa, nauraa ja kirjoittaa pitkästä aikaa ja tuntea sama keveys ja olemassaolon merkityksellisyys kuin 9-vuotiaana ensimmäistä kirjaani tunteen palolla naputellessani! :)
psst. Lisätietoa mm. ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen pitämästä Pronutritionist-blogista, jossa on muutenkin katsastamisen arvoista tietoa suolistojutuista!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti