Moni on sanonut kuulleensa joskus raakaravinnosta, mutta termit tuntuvat olevan sekaisin. Tänäänkin tapasin erään nuoren naisen, joka oli käsittänyt elävän ravinnon ruokavalioksi, jolla sapuskaa ei paisteta, mutta höyryttäminen ja keittäminen ovat ok. Selontekoni jälkeen hän tuumasi, että kuulostaapa mielenkiintoiselta ja pitääpä itsekin kokeilla ainakin erilaisten kasvisten lisäämistä. Wow! Kohtaamisissa on ytyä!
Olen hämilläni. Onko maailma muuttunut muutamassa kuukaudessa vai olenko itse antanut ympäristööni sellaisia viestejä, etten halua puhua koko asiasta? Puuro- ja pastanjauhantalinjasta poikkeavat kun otetaan valitettavan usein silmätikuiksi varsinkin taukohuoneessa… Typerää, mutta olen jopa vältellyt taukojen pitämistä, etten joutuisi taas ristikuulusteluun! Hartaimpia työhön liittyviä toiveitani onkin ollut, että voisin nauttia ateriani rauhassa ilman, että kukaan tulee kyttäämään ja kauhistelemaan olkani taakse. Nythän olen paastolla, joten tuota ongelmaa ei ole.
Olen viimeiset kuusi vuotta miettinyt, miten terveydenhoitojärjestelmäämme voisi uudistaa, jotta se olisi potilaslähtöisempi etenkin ravitsemusohjeistuksen suhteen. Välillä olen ollut jo luopumassa toivosta, kun yhteistyö koululääketieteen edustajien kanssa on takkuillut pahemman kerran. Sirkka Santapukin Oivallus-kirja avasi tästäkin asiasta itselleni uusia näkökulmia. Hän on mm. surutyöhön erikoistunut kirurginen sairaanhoitaja, mutta saarnaa myös maitohappobakteerien ja lisäravinteiden puolesta. Erityisen ihailtavaa on minusta tapa, jolla hän rohkaisee ihmisiä ottamaan itse vastuun omasta elämästään. Omaan terveydentilaan kun voi vaikuttaa niin paljon ajatuksilla, sanoilla ja teoilla!
Suomen kaltaisessa maassa anarkia ei mielestäni ole sopivin keino viedä asioita eteenpäin. Julkisella terveydenhuollolla on vankka asema kansalaisten keskuudessa ja valtarakenteet ovat monilta osin edelleen varsin jähmeät. Naapurimaissa, kuten Venäjällä, raja-aidat eivät tunnu olevan yhtä korkealla; esim. ayurveda ja muut vaihtoehdot tunnetaan rajan takana keskimääräistä paremmin kuin meillä.
Hakeuduin itse alun perin alalle juuri siksi, että halusin vaikuttaa rakenteisiin sisältä käsin, mikä on sittemmin osoittautunut vähintään haasteelliseksi. Hoitotyössä hierarkia estää monesti aidon ajatustenvaihdon, mutta aitoa kohtaamistakin vielä tapahtuu. Tiedän olevani idealisti, alkuperäinen tavoitteeni ehkä koskaan toteudu, enkä pidä sitä enää itsetarkoituksena. Arvelen lopulta päätyväni työsketelemään muiden juttujen pariin, mutta kurkistus kulisseihin on ollut opettavainen kokemus. Tämänpäiväinen oli hyvä alku kunnioittavalle dialogille.
Himalajansuolana pohjalla: terveisiä Torontosta! Ystäväni laittoi sieltä tänään viestiä, että oli ottanut yhteyttä suolistosairauksiin erikoistuneen crohns.com-saitin lääkäriin ja saanut muutamia vinkkejä erityisesti Crohnin taudin hoitoon. (Psst. ei kannata säikähtää kaupallisuutta; mm. probiotteista löytyy ihan hyvä basictietoa) Eli: VIHERRUOKAA niin paljon kun menee napaan ja gluteiiniviljat ja maitotuotteet pois. Sounds so simple ja omasta kokemuksestani voin sanoa, että sitä se myös on! Tauti ei varmaankaan vielä noilla opeilla täysin tokene – itselläni ei ainakaan ole käynyt niin – mutta se on erinomainen alku! ;)
Ai niin, paastoni on jatkunut nyt viisi vuorokautta ja olo on tosi tasapainoinen, mutta koska vieläkään ei ole tullut nälkä, olen päättänyt jatkaa ainakin sunnuntaihin. Hyytävän kylmä ilma on tehnyt homman vähän konstikkaaksi, mutta kuumavesipullosta on ollut paljon apua, samoin kuivaharjauksesta (jonka päätin sisulla viimein toteuttaa) ja maksan suihkuttamisesta kuumalla vedellä. Hartiaseisonnassakin olen viihtynyt. Lenkkeily vaan on jäänyt näiden pakkasten takia vähemmälle...
Kylymä!
Törmäsin tänne jostain ja ihan mahtavaa juttua, kiitos!
VastaaPoistaMinulla on ollut jo pitkään samoja fiiliksiä (tosin raakaravinnon suhteen olen skeptinen -vielä) ja tarve saada elämään muutos.
Olen huomannut ravinnon yhteyden huonoon/hyvään olotilaan ja kertaalleen jo kokenut muutoksen vaikutuksen.
Elämä on vaan ravistellut vähän kovemmalla kädellä, enkä voinut jatkaa hyvin alkanutta muutostietä. Nyt, kahden vuoden koettelemusten jälkeen olen palaamassa tämän aiheen äärelle ja olen entistä vakuuttuneempi että ravinnolla on suuri vaikutus hyvinvointiin. Olen kokenut siis "paranemisen" ja uudelleen romahtamisen, enkä voi olla yhdistämättä tätä liikunnan puutteeseen, ravinnon laatuun ja elämäntapaan.
Oma sairauteni on autoimmuunisairaus ja kortisonia vedellään... minun oli tarkoitus osoittaa todeksi, että ko. vaivoista pääsen oikealla ravinnolla, akupunktiolla ja elämäntavoilla. Jatkan nyt siis tätä missiotani.
Tervetuloa, Junikan!
VastaaPoistaKävin lukemassa blogiasi ja laitoin sinne kommenttiakin. Rankkoja juttuja! Vaikuttat kuitenkin selviytyjältä ja harvinaisen rohkealta naiselta.
Onnea Ananaspuhdistuskuurille ja missiosi toteuttamiseen! Sinusta saa voimia omaankin projektiin!
Hei,
VastaaPoistaTsekkaa luomuttajat.fi. Sinulle on posti@. ;-)
- Neo
Kiva, kun kirjoitat asioista. Läheiseni crohn- diagnoosilla (ensin oli 10 v sitten cu, mut koko vaivahan alkoi antibioottikuurin jälkiseurauksena, kuten niin monella muullakin...) sai juuri tähyn tulokset - ilman koepaloja, tällä kertaa - ja aivan hieno kuva oli ollut ja vastaus tähystäjältä: terve suoli:-)
VastaaPoistaMahtavaa, paulamummu, että läheisesi voi paremmin! Tähyrääkin jälkeen ei varmaan mitään muuta toivokaan, kun että suoliston uumenissa kaikki olisi hyvin. Itse olen tosin sitä mieltä, että koepalat kannattaa aina vaatia, kun niin inhottava tutkimus kerta tehdään. Just in case. :)
VastaaPoistaNiin, ihmettelen usein, miten ihminen voikaan suostua tuollaisiin rääkkeihin. Koepaloja ei tosiaan kannattaisi ottaa mistään, koska se syöpäsolu alkaa kasvaa just siihen, jos se on kasvaakseen. Tämä ei ole enää mikään uusi uutinen. Outoa, että käytännöt eivät muutu...
VastaaPoistaTuota puolta asiasta en muistanutkaan. Järkeen käypää. Koepalatkaan eivät välttämättä kerro paljoa syvemmällä olevasta tulehduksesta, ja oma kokemukseni ainakin on, ettei päasiallinen tulehdus edes välttämättä ole alueella, joka oireilee. Ihmiskeho on merkillinen!
VastaaPoistaNiin, eikä koko vaivaa olisi ikinä tullutkaan, jos ei olis sitä antibioottikuuria tarvinnut syödä. Luulenpa, että siinä silloin oli ainakin natriumlauryylisulfaattia, jota on useissa lääkevalmisteissa, jopa Somacissa (ei ole käytety koskaan sitä, mutta moni muu crohnikko on...) . Niin, se aiheuttaa rakkuloita limakalvoille, kun sillä rikotaan soluja laboratoriossakin... Mut eihän sille enää jälkikäteen mitään mahda? Oletko Sinä koskaan syönyt sellaisia valmisteita, missä on sitä - toisella nimellä sodiumlaurylsulfat.
VastaaPoistaSomac-resepti löytyy kyllä tuolta jostain, mutten koskaan syönyt sitä. Varmaan vanhentunutkin jo...
VastaaPoistaSodiumlaurylsulfattia on ainakin hammastahnassa, ja huomasin itse välittömästi eron, kun siirryin luomutahnoihin. Aftat hävisivät viikossa.
Kehosta löytyy kyllä korjauspotentiaalia, jos sille annetaan mahdollisuus ja aikaa. Elämäntapamuutos vaatii joskus täydellisen pysähtymisen - kuten omalla kohdallani - että kuulee paremmin omat tarpeensa ja pystyy seuraamaan intuitiotansa.
Kaikista pahimmalta tuntuu se, että monet herkässä iässä olevat nuoret sairastuvat. Sillä saattaa olla pitkäaikaiset vaikutukset.
Niin, eikä noi tutkimukset mitään hoitoa ainakaan ole! Voisit kirjoittaa sinne suolisairaiden pulinapalstalle ainakin siitä Somacista, sillä kertaakaan en ole sitä siellä nähnyt mainittavan - vaikka niin moni sitä syö jatkuvasti. Ne aftathan ovat jopa diagnoosin teossa yks löydös!
VastaaPoistaIlmanm kunnollista ruokaa vaiva ei parane ja yks syy siihen on se, että liian monta läääkeainetta alkaa olla jo ruoassa, esim fosfaatteja, jotka estävät ravinteiden imeytymisen. Aikaahan meillä ei ole kenellekään liikaa, mut siitäkin se suuri osa täytyy löytyä ruoanlaittoon. Olen muuten kähttäänyt postipakettina mantelijauhoon tehtyä toscapiirrakkaakin, mut ohjetta en ole ehtinyt ottamaan talteen: Sokerin tilalle hunaja, vehnäjauhon tilalle mantelijauhetta ja spelttiä, margariinien tilalle aina suolatonta voita (syanidia niissä teollisissa suoloissa?) - ja postista sellainen littana paketti, johon leikkaa justsopivat palaset, et mahtuu postiluukusta sisään. Jos pitäs postista hakea, menee siihen liikaa toisen aikaa... Joo, kalliiksi tulee lähetellä, mut kiva yllätys sellainen on eteisen lattialla, nuorilekin:-)
Pitääpä tutkia lisää tuota Somac-juttua. Oma näppituntumani on, että Somacia voisi koittaa ainakin vähentää satsaamalla laadukkaisiin mineraaleihin ja kivennäisaineisiin: eli kunnon suolaa, monipuolisesti vihreää ja ionisoitua vettä!
VastaaPoistaIhana yllätys varmastu tuollainen toscapiirakka! Kuulostaa aivan SCD-dieetin ohjeelta. Varmasti lämmittää, kun lähimmäinen tuolla tavalla muistaa.
Ruuanlaittoon menevästä ajasta sen verran, että itse olen äärettömän laiska chef ja tiskari, ja siksi raakaravinto onkin niin mun juttu! :)
Potilasyhdistyskuviot ovat kuluneen vuoden aikana jääneet (koska olen päässyt mielestäni elämässä eteenpäin hengailemalla etupäässä "terveiden" kanssa), mutta ensi kuussa olisi taas Helsingissä tapaaminen. Ehkäpä ilmestyn sinne.
Olen kyllä välillä käynyt tsekkaamassa palstan keskusteluita. Omaa nimimerkkiä en ole sinne saanut aikaiseksi tehdä. Kannattaa katsastaa herra Neonomiden topicit varsinkin D-vitamiinista ja viljoista!
Uskon, että luonnonmukaisempi elämäntapa ja viljojen eliminointi olisivat monen IBD-potilaan kohdalla kokeilemisen arvoinen juttu (+siitepöly, D-vitamiini, ionisoitu vesi, maitohappobakteerit...).
Tuntuu vaan - mitä olen keskusteluita lueskellut - että ihmiset tyrmäävät monet jutut heti alkuunsa. Itsekin kuuluin aikanaan siihen ryhmittymään ja luulin, etten pysty syömään oikeastaan mitään, kunnes kokeilin yliherkkyyttä aiheuttavia juttuja pikkuhiljaa luomuna.
Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä IBD-aiakkaile kävisi, jos ruoka vaihtuisi raakapainotteiseen luomuun - aluksi pelkillä nesteillä ja sitten vähitellen sosetta ja kiinteämpää. Näitä tapauksia kun nimittäin on, jotka ovat voittaneet Crohninsa/CU:nsa - esimerkiksi Paul Nison.
Löysin ainakin yhden sieltä nyt (monihan niitä on syönyt, mutta kirjoitteleeko enää palstalla ollenkaan, on eri juttu... Mut laitan linkkiin sen ketjun, missä ihmetellään lääkkeitä, voit jatkaa siihen. Ja tietysti aina voi aloittaa uuden aiheen. Ei tarvitse olla sairas, vaikka sinne kirjoittaa;-)
VastaaPoista